Kainuun kekkostiet


Karttapohja Maanmittauslaitos Yleiskartta 1:4.500.000 2010


Karttapohja Maanmittauslaitos Yleiskartta 1:1.000.000 2010


Kuhmon alueen tiet


Karttapohja Maanmittauslaitos Yleiskartta 1:1.000.000 2010


Suomussalmen alueen tiet

Kainuun kekkosteiksi kutsutaan joukkoa lähinnä Kainuuseen 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa rakennettuja teitä. Nimensä ne ovat saaneet siitä, niiden rakentamiseen Urho Kekkonen aikanaan vaikutti voimakkaasti. Osalle teistä oli tehty tiesuunnitelma jo 1930-luvulla, mutta tiet olivat jääneet toteutumatta.

1950-luvulla Kainuun tieolosuhteet olivat varsin surkeat. Osalla asutuksesta lähimpään tiehen oli matkaa toistakymmentä kilometriä. Pääministeriaikansa kotimaakuntamatkoillaan Kekkonen kuunteli asukkaiden huolia ja sai ohjauksellaan aika monen hankkeen käyntiin. Kiantajärven itäpuolen tietä kekkostiet eivät edustaneet eivätkä edusta Kainuun keskeisintä tieverkkoa. Siitä huolimatta teistä tuli varsin tunnettuja. Historioitsijat ottakoot kantaa siihen, onko tähän tunnettuuteen syynä yleensäkin Kekkosen kiistelty persoona, poikkeuksellinen tapa rakentaa maan tieverkkoa, vai jokin muu syy.

Tiet rakennettiin suurelta osin vanki- ja työttömyystöinä.

Ajan tavan mukaan tiet rakennettiin hyvin suoriksi silloin kun mahdollista. Kallioleikkauksia välteltiin ja siksi tiet ovat paikoitellen varsin jyrkkiä. Tie olivat kapeita, suurin osa leveydeltään viisi metriä, mutta eräät osuudet vain neljä.

Kekkosykkönen, Kuhmo-Iivantiira-Moisiovaara,1952-1955, 72 km

Ensimmäinen kekkostie rakennettiin Kuhmosta Iivantiiran kautta Moisiovaaraan. Ennen tietön Iivantiiran seutu sai näin yhteyden ulkomaailmaan. 1950-luvulla ryhtyttiin rakentamaan myös itä-länsisuuntaista tietä Paltamon Mieslahdesta kohti Iivantiiraa. Tästä tuli myöhemmin Kostamuksen liikennettä hoitanut kantatie 89.



Kekkoskakkonen, Haukiperä-Juntusranta, 1954-1956, 72 km

Ruhtinansalmen rajaseudulle valmistui ensimmäinen tie pohjoisesta Hossasta vuonna 1914. Vuosina 1941-1942 rakennettiin sotavankityövoimalla itä-länsisuuntainen tie viitostieltä Juntusrantaan. Toinen kekkostie rakennettiin Kiantajärven itäpuolelle Ämmänsaaren itäpuolelta Juntusrantaan vuosina 1954-1956. Tie on nykyisin Palovaaran ja Juntusrannan välillä seututie 843.



Tien rakentamisenkin jälkeen Suomussalmen kirkonkylän liikenneyhteydet olivat vaatimattomat. Kiantajärven Haukiperäin ylitse kuljettiin lossilla, samoin kirkonkylältä länteen. Juntusrannan tie ylitti Haukiperän pohjukan Kuivasalmen siltaa pitkin, mutta Suomussalmelle kuljettaessa se merkitsi noin 18 kilometrin kierrosta. Haukiperän suulle valmistui silta vuonna 1976.



Kekkoskolmonen, Pesiönlahti-Joukokylä, 1955-1957, 44 km

Tämä poikittaistie toi Ala-Näljängän seudun tien piiriin. Seudulla rakennettiin 1950-luvulla enemmänkin infrastruktuuria: Kontiomäen-Taivaskosken radan haara Pesiökylä-Ämmänsaari valmistui vuonna 1955. Kekkoskolmonen seuraa ratalinjausta itäpäästään. Henkilöliikenne radalla lakkasi vuonna 1982.

Tie 8950 jatkuu Puolangan puolella Joukokylästä länteen kantatielle 78 asti. Tämä osuus on rakennettu kekkostiehankkeista erillisenä.




Kekkosnelonen, Näljänkä-Puhos, 1957-1958, 28 km

Kekkosnelonen on Suomussalmen ja Pudasjärven välinen reitti. Pudasjärven Puhosjärven ympäristön kyliin tuli aikaisemmin kylätie Siivikosta lännestä. Kekkoskolmosen valmistuttua käytiin pohdintaa siitä, minne seuraavaksi. Näljänkä-Puhos ohitti Peranka-Hossa-osuuden, koska tämän suunnittelu oli vielä kesken.



Kekkosviitonen, Näljänkä-Puhos, 1958-1959, 26 km

Kekkosviitonen täydentää Hossan-Ruhtinansalmen suunnan tieverkkoa. Kyseessä on jokseenkin suora yhteys viitostieltä Hossaan.

Tien rakentamisen aikoihin oli ajauduttu työvoimapoliittiseen ristiriitaan. Työttömyyluvut olivat huipussaan ja Suomussalmen suunnasta lähetettiin miehiä etelän tietyömaille samalla kun etelästä tuotettiin vankityövoimaa Suomussalmelle. Vuonna 1960 työsiirtola siirrettiin Keski-Suomeen rakentamaan nelostietä ja kekkosteiden työt saatettiin loppuun työttömyystöinä.



Kekkoskuutonen, Puhos-Siivikko, 1959, 14 km

Kekkoskuutonen on kekkosnelosen jatke. Kyseessä ei ollut varsinaisesti uusi tie, vaan vanhan kylätien parantaminen. Käytännössähän tie on rakennettu uudelleen.

Suunnittelussa ei liiemmin tuhlattu aikaa kaarteiden mitoittamiseen. Tiellä on vain neljä kaarretta. Pisin suora on yli seitsemän kilometriä pitkä.



Kekkosseiska, Lentiira-Kiimavaara, 1959-1962, 23 km

Kekkosseiska toi tien piiriin Änättijärven ja itärajan välisen seudun. Kiimavaaran pohjoispuolelle Vartiukseen rakennetiin 1970-luvulla maantie- ja rautatieliikenteen rajanylityspaikka Kostamuksen rakentamishanketta varten. Mieslahden-Iivantiran tie ulotettiin Änättijärven pohjoispuolta Vartiukseen asti ja tämä tuleva kantatie 89 kulkee vajaan neljän kilometrin matkan kekkosseiskan linjausta.

Lentiiran ja kantatien 89 välinen osuus, yhdystie 9123, on nykyisinkin kapeaa ohituskaistoin varustettua tietä. Kantatien 89 ja Kiimavaaran välinen lyhyt osuus ei ole enää valtion tieverkkoa.



Kekkoskasi, Iivantiira-Lentiira 1959-1962, 19 km

Viimeinen kekkosteistä on Mieslahti-Iivantiira-tien jatko Lentiiraan Kuhmon ja Suomussalmen väliselle tielle. Se aukaisi seudun liikenneyhteydet Kajaanin ja Oulun suuntaan.

Kekkosteiden aikakausi liittyi läheisesti Kekkosen valtakauteen pääministerinä. Sen jälkeen, kun hänet oli valittu tasavallan presidentiksi, kotimaakunnan tiestön parantamisen painoarvo hänen toiminnassaan pieneni.





Etusivulle

© Matti Grönroos