Seututie 610 Joutsa-Korpilahti, 46 km



Karttapohja Maanmittauslaitos Yleiskartta 1:1.000.000 2011
Tiekaavio

Kuvaus

Seututie 610 olisi muuten tuikitavallinen maantie, mutta sillä on kaksi poikkeuksellista ominaisuutta: Se kulkee maan kolmanneksi pisimmän sillan yli ja se kulkee Vaarunvuoren yli maamme oloissa epätavallisen jyrkkiä mäkiä.

Kärkistensalmi

Kärkistensalmen silta

Tie on paikallisesti tärkeä poikittaisväylä, koska se ylittää Päijänteen. Päijänne on merkittävä liikenne-este, jonka yli kulkee Kärkistensalmen tien lisäksi vain Pulkkilanharjun tie Sysmän ja Vääksyn välillä.

Vuonna 1997 valmistuneen Kärkistensalmen sillan kokonaispituus on 788 ja pääjänneväli on 240 metriä. Sen alikulkukorkeus on 18,5 metriä.

Vaarunvuoren ylittävä maantie on perinteisesti ollut laajalti tunnettu jyrkkyydestään. Vanha tie nousi noin 100 metriä Päijänteen pinnasta ja sen jyrkin osuus nousi yli 60 metriä alle puolen kilometrin matkalla. Jo keskimääräinen nousu 12% oli Suomen oloissa poikkeuksellinen. Tie kuitenkin nousi portaittain, eli hetkellisesti nousu oli tätäkin jyrkempi.

Nykyinen tie on linjattu vanhaa tietä idempää. Se nousee korkeimmillaan noin 120 metriä Päijänteen pinnan yläpuolelle. Tieosuuden eteläpäässä tie nousee noin 70 metriä alle 500 metrin matkalla, eli nousu on peräti 15%. Tällaiset lukemat ovat harvinaisia norjalaisillakin maanteillä.



Tie lähtee laskeutumaan Vaarunvuorelta pohjoiseen kohti Päijännettä

Imatran Voima, sittemmin Fortum, suunnitteli pitkään pumppuvoimalaa Vaarunvuorelle. Vettä olisi pumpattu yösähköllä vuoren laella sijaitsevaan altaaseen, josta se olisi laskettu alas päiväsaikaan. Hanke olisi tuhonnut Vaarunvuoren luonnon ja aiheuttanut ongelmia myös Päijänteen veden laadulle. Pitkällisen taistelun jälkeen IVO luopui hankkeesta vuonna 1998 ja alue on sittemmin nimetty luonnonsuojelualueeksi.

Historiaa

Tie seuraa hyvin vanhaa maantien linjausta Vaarunvuoren kohtaa lukuunottamatta. Kärkistensalmen itäpuolinenkin alue kuuluu Korpilahden kuntaan ja tämän "Vespuolen" liikenneyhteydet nojautuivat ennen kaikkea laivaliikenteeseen. Alueen kylät joutuivat pahaan liikennemottiin 1950-luvun alussa, kun Päijänteen säännöllinen laivaliikenne loppui. Asia ratkaistiin rakentamalla uusi kylätie silloiselta kantatieltä 59 Rutalahdesta Joutsan-Korpilahden maantielle. Tien lopulliseen valmistumiseen kului kuitenkin 10 vuotta.

Kärkistensalmen lossiväylän pituus oli alun perin peräti 1240 metriä. Lossiyhteys oli hidas ja vaarallinenkin. Sen lyhentämiseksi oli tehty suunnitelmia jo 1930-luvulla, mutta ne jäivät toteutumatta sotien takia. Lossi oli moottoriveneellä hinattava ponttoni. Vuonna 1953 oli suuronnettomuus lähellä: Joulukuisessa myrskyssä lossi jäi tuuliajolle mukanaan linja-auto täynnä matkustajia. Lossi törmäli kivikoihin ennen kuin se saatiin hallintaan ja matkustajat evakuoitiin veneillä. Vuonna 1955 aloitettiin lossiväylän lyhennystyöt itärannalla: uutta tietä tehtiin pengertämällä ja kolme pientä siltaa rakentamalla yli 700 metriä ja lossiväylä saatiin lyhennetyksi 460 metrin mittaiseksi. Työt valmistuivat vuonna 1957, jolloin käyttöön otettiin uusi vaijerilossi.

Lossiväylä oli varsin vilkas. Kesällä ajettiin kahdella lossilla, mutta silti liikenne ajoittain ruuhkautui. Lisämausteen antoi uitto: Tukkinipun vetäminen salmen läpi katkaisi liikenteen ainakin puoleksi tunniksi. Siltaa on suunniteltu paikalle jo vuodesta 1974. Siltatyöt alkoivat vuonna 1995 ja jo elokuussa 1997 silta avattiin liikenteelle.


Etusivulle

© Matti Grönroos