Petsamon tiellä 2014


Tarunhohtoinen tie Petsamoon valmistui 1930-luvun alkupuolella. Vuonna 1938 siitä tuli valtatie 4, nelostie. Sotien jälkipyykissä yhteys Petsamoon katkesi ja nelostien poikki laskettiin puomi Inarin Virtaniemessä.



Valtatie vuonna 1938 oli kovin erilainen kuin valtatiet ovat nykyisin. Talven mittaan kypsyi ajatus käydä Virtaniemessä. Ei kuitenkaan nopeinta tietä, vaan mahdollisimman paljon sotia edeltävää linjausta ja vuoden 1938 reittiä seuraten.

Nelostie on vuosien aikana vaihtanut paikkaa. Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet etelässä: Alun perin tie kulki lyhyintä reittiä Helsingistä Jämsään Hyvinkään, Lammin ja Padasjoen kautta. Moninaisten askelkuvioiden jälkeen 1960-luvun alussa reitiksi valikoitui Helsinki-Lahti-Padasjoki-Jämsä. Tällöin eritoten Hyvinkään ja Padasjoen välinen osuus jäi merkitykseltään vähäisemmäksi, ei vähiten siksi, että seutu on kovin harvaan asuttua. Uusin mullistus tapahtui 1990-luvun puolessa välissä. Tällöin nelostie siirtyi toistamiseen kohti itää, Päijänteen toiselle puolelle.

Verrattain suuria linjauksen muutoksia on tapahtunut myös Keski-Suomessa, jossa mäkimaa ja vesistöt olivat aikaisemmin merkittäviä esteitä teiden rakentajille. Iso muutos oli myös tien oikaisu Kärsämäeltä Pulkkilaan vanhan tien tehtyä suuren mutkan itään. Muilta osin nykyinen tien kulkee kertaalleen tai useampaan uudelleen rakennettuna lähelle alkuperäistä.

Puomin laskeuduttua tien poikki Virtaniemessä sai nelostie uuden suunnan: ensin vuosikymmenien ajaksi Ivalosta Karigasniemeen ja myöhemmin Utsjoelle.



Eteläosan suuret linjausmuutokset


Pohjoisen suuret linjausmuutokset

Eri-ikäisiä tielinjoja saattaa olla hyvinkin monta lähellä toisiaan, esimerkiksi Helsingissä
Tämä tutkimusretki keskittyy vuoden 1938 linjaukseen siksi ohittaa kokonaan isojakin "väliversioita". Esimerkiksi tietä 140 eli Viikin-Lahden-Heinolan reittiä ei käsitellä lainkaan.

Joissakin kohdissa on Petsamon tietä oikaistu jo ennen vuoden 1938 tienumeroinnin voimaan saattamista. Näissäkin tapauksissa juoni seuraa Petsamon tietä.

Lähdemateriaalina retken suunnittelussa olivat ensisijaisesti vanhat kartat: 1930- ja 1940-luvuilla julkaistu GT-tiekarttojen edeltäjä Suomen Tiekartta, perus- ja topografikartat pääosin 1950-1960-luvuilta sekä ajantasaiset tie- ja peruskartat. Lisätietoja on poimittu teiden rakentamisen historiikeistä. Vanhat kartat kertovat jollain tarkkuudella, missä tie on kulkenut, ja uusista selviää nykytila.

Tarkoitus ei ollut käydä ajamassa jokaista metriä vuoden 1938 valtatietä. Sehän eri olisi mahdollistakaan: Oikaisujen yhteydessä vanha tie on paikoin kadonnut kokonaan, paikoin metsittynyt ajokelvottomaksi, paikoin muuttunut yksityistieksi tai tie ei ole ajettavissa esimerkiksi puretun sillan takia. Sen sijaan tarkoitus oli luoda laaja katsaus siihen, millainen Petsamon tie on Anno Domini 2014.

Helsinki
Helsingin pitäjä-Hyvinkää
Hyvinkää-Lammi
Lammi-Jämsä
Jämsä-Jyväskylä
Jyväskylä-Oulu
Oulu-Kemi
Kemi-Rovaniemi
Rovaniemi-Ivalo
Ivalo-Virtaniemi

Materiaaleista

Sivuilla esitettävät kartat ovat pääosin Maanmittauslaitoksen materiaaleja:
Videoleikkeet on kuvattu kaikki auton tuulilasikameralla. Myös suuri osa valokuvista on kuvakappauksia kerätystä videomateriaalista. Tämä selittää sen, että niiden laatu paikoitellen ei täytä kaikkia valokuvataiteen hyviä käytäntöjä. Videoleikkeet on talletettu Youtube-palveluun ja niiden laatu on sitä, mitä Yuotube katsoo aiheelliseksi tuottaa.

Helsinki

Helsingissä Mannerheimintien, Bulevardin, Etelä-Espan ja Erottajankadun risteyksessä on pieni aukio, Erottaja. Erottajalla sijaitsee Helsingistä lähtevien valtateiden nollakohta, niin myös nelostien. Varsinaisesti valtatie alkaa Kumpulassa, Kustaa Vaasan tien eteläpäässä. Nykyisin nelostie voitoistaan rantoja pitkin keskustasta Kumpulaan. Aiemmin kuljettiin Itäistä Viertotietä joka nykyisin on nimeltään Hämeentie. Kumpulassa vanha ja uusi tie eroavat toisistaan eivätkä Viikin eritasoliittymää lukuun ottamatta kohtaa kuin vasta Jyväskylässä. Aluksi kuljetaan alku-Helsingissä Arabian ja Vanhankaupungin halki ja edellen Viikin ja Pihlajamäen reunoja Malmille Kirkonkyläntielle.


Hämeentietä Hermannin ja Kumpulan rajamailla


Arabian tehtaat Hämeentien varressa


Viikin-Pihjajamäen seutua vuonna 1958. Nelostien reitti kulkee Tuusulantietä, siksi vanhan tien luokitusmerkintä M (maantie). Nykyinen Pihlajamäentien linjaus merkitty sinisellä katkoviivalla. Lahteen vievä uusi tie valmiina Viikkiin asti, rakenteilla siitä eteenpäin.
Sama seutu vuonna 2014. Lahdenväylän ja Pihjajamäen rakentaminen on jättänyt osan vahasta tielinjasta sivuun. Maisemaa hallitsee Lahdenväylä.

Kaksi vanhaa tärkeää risteystä nykyasussaan:


Taloudellinen kartta 1936
Jas
Suunnilleen tässä kohdassa sijaitsi 1930-1950-luvuilla risteys, jossa haarautuivat valtatiet 6 ja 7 Porvooseen. Haarautumiskohta siirtyi Sörnäisiin Kulosaaren sillan ja Itäväylän esiasteen valmistuttua. Tämä reitti on nykyisin seututie 170.

Risteyksessä haarautui lisäksi valtatie 5 Helsingistä Lahteen sen jälkeen, kun tämän tien reitti siirtyi Hyrylän-Järvenpään linjalta nykyiselle tielle 140 ja ennen kuin moottoritien alkupää valmistui.



Taloudellinen kartta 1936

Ennen Uuden Porvoontien valmistumista, siis nykyisen vanhan tien 170, Porvooseen kuljettiin Hakkilan, Nikkilän ja Hinthaaran kautta kulkevaa maantietä. Tie on edelleenkin nimeltään Vanha Porvoontie Vantaalla ja lyhyen matkaa Koillis-Helsingissä. Tiet haarautuivat nykyisen Kehä I:n Malmin liittymäsillan kohdalla Malmin hautausmaan koilliskulmassa kolmiossa, jonka muodostivat Vanha Porvoontie, Helsingintie ja Varatie.


Kirkonkyläntie kuitenkin katkeaa nykyiseen asemakaavaan ja Helsingin Pitäjän kirkonkylään kuljetaan osin uudempia reittejä. 1930-luvulla Mäkelänkadun jatkeeksi rakennettu suorempi Tuusulantie on sekin alkuperäisessä muodossaan lähes hävinnyt, moottoritien alle. Se on jäljellä Torpparinmäen ja Tammiston liittymien välillä.

Helsingin Pitäjän kirkonkylästä Hyvinkäälle

Vanha tie on tyystin kadonnut Tuusulanväylän ja sen reunojen teollisuusalueiden alle Ruskeasannan tienoille asti. Sieltä Tuusulan Hyrylän eteläpuolelle asti on säilynyt Tuusulantie, kunnes se yhtyy nykyiseen monikaistaiseen väylään. Hyrylän keskustan pohjoispuolella tie kaartuu länteen kohti nykyistä kantatietä 45.

Valtatiet 4 ja 5 haarautuivat Hyrylässä. Vanha viitostie kulki Lahteen verraten monimutkaista reittiä Järvenpäähän, Kellokoskelle, Mäntsälään, Orimattilaan ja edelleen Lahteen.


Hyrylän kartta vuodelta 1958 on kovin erinäköinen kuin nykyisin. Tien oikaisu taajaman länsipuolelta on rakenteilla.

Kantatie 45 on esimerkki teiden luokituksen muutoksista. Aluksi se oli nelostie, ja Hyrylään asti sen rinnalla viitostie. Kun nelos- ja viitostiet siirtyivät kulkemaan Lahden kautta, Helsingin-Tuusulan-Hyvinkään historiallinen tie muuttui maantieksi. Maantiet saivat numerot 1960-luvulla ja tälle tielle lankesi numero 137. Luokitusuudistuksen yhteydessä 1990-luvulla maantie korotettiin nykyiseksi kantatieksi.

Nykyinen Hyrylän ja Hyvinkään välinen tie on oikaistu lähinnä 1950-luvulla. Vanha tie teki laajoja kierroksia Jäniksenlinnan, Nukarin ja Nopon kautta.


Vanha maantie merkitty sinisellä ja nykyinen kantatie 45 punaisella


Jäniksenlinnan tietä. Nykyinen maantie 11505.



Nukarin kohdan kartta kertoo varsin karusti kuinka mutkaisia vanhat maantiet ovat voinet olla. Vanha nelostie korostettu sinisellä; Nukarin itäpuolella nykyinen tie.

Vanhan tien linjaus on pahan kerran jäänyt kolmostien, valtatien 25, kantatien 45 ja seututien 130 eli vanhan kolmostien liittymäkompleksin alle.


Reittiviiva piirrettynä vuoden 1960 kartalle näyttää jossain määrin kummalliselta.
Kun kartaksi valitaankin nykytilan mukainen, mutkille löytyy selitys.

Noposta tie jatkuu Hyvinkäänkylään ja edelleen Uudenmaantietä Hyvinkään keskustaan.


Nopon ympäristössä vanha nelostie koukkaa hetkeksi nykyisen kolmostien länsipuolelle.


Tiehistoriallinen kuriositeetti vuoden 1960 peruskartalla: Vanha kolmostie, nykyinen seututie 130, on lyhyen aikaa ollut lyhyellä matkalla nelostie. Sinisellä merkitty nykyinen ajokelpoinen reitti Noposta Hyvinkäälle.

Hyvinkäältä Lammille

Hyvinkäältä tie jatkuu pääosin seuraten ikivanhaa Helsingin ja Hämeenlinnan välistä kauppa- ja sotilastietä Hausjärven kirkolle asti. Nykyisin tie on seututie 290. Hyvinkään itäpuolella lentokentän nurkalla tien linjausta on muutettu parin kilometrin matkalla.


Nykyinen tielinja merkitty sinisellä. Vanha linjaus kulkee aivan lentokentän kulmalla. Aivan, tarkkasilmäinen havaitsee, että kartalla näkyy Hyvinkään lentokenttä. Kartta on vuodelta 1960 ja tuolloin karttoihin painettiin sotilaallisiksi luokiteltavissa olevia kohteita kovin huomaamattomasti. Mikään suuri sotasalaisuus ei Hyvinkään kenttä ole, koska se oli Suomen siviili-ilmailun pääkenttä vuosina 1945-1947 Malmin ollessa valvontakomission hallussa.

Hikiällä vanha tie katkeaa rautatiehen. Tasoristeys on suljettu ja tie on johdettu uutta linjaa rautatien ylitse.


Hikiä vuonna 1960
Nyky-Hikiä



Vanhaa tielinjaa Hikiällä

Hausjärven kirkolta tie 290 jatkuu Hämeenlinnaan. Me sen sijaan käännymme kohti koillista ja Hausjärven kuntakeskusta Oittia. Vuoden 1938 numeroinnissa tämä osuus oli nelostien lisäksi kantatie 55. Oitin länsipuolella on jäljellä muutamia vanhan tien osuuksia paikallisina teinä kantatien 54 rakentamisen jäljiltä. Riihimäen ja Lahden välinen osuus 54-tiestä rakennettiin suurimmaksi osaksi neitseelliseen mastoon, mutta vanha nelostie Torholan ja Mommilan välillä sen alle jäi. Oitin itäpuolella 54-tie kulkee jonkin matkaa nelostien päällä ja lyhyt osuus Mommilassa on käytännössä kadonnut. Tasoristeys Torholassa on lakkautettu.


Kantatie 54 punaisella ja vanha nelostien linjaus sinisellä. Lammi-Hausjärvi-tien 2951 uusi linjaus tumman ruskealla

Mommilasta Lammille ajetaan tietä 2951, joka aiemmin oli legendaarinen mutkatie. Joka aikoinaan ei tiennyt, miksi linja-autoissa oli joka matkustajaa varten tukeva paperipussi, viimeistään tällä tiellä tuli tietämään. Nykyisin tie on päällystetty ja sen pahimpia mutkia ja hyppyreitä on tasoitettu. Hieman ennen Lammille saapumista kuljetaan muutama sata metriä yhdessä toisen historiallisen tien kanssa: Ylisen Viipurintien, joka tuossa kohdassa oli valtatietä 12. Ylinen Viipurintie oli pohjoista reittiä Turun ja Viipurin yhdistänyt tie ja Hämeen Härkätien suoranainen jatke.


Nelostie ja Ylinen Viipurintie (valtatie 12 kohtaavat). Nelostie pohjois-eteläsuuntainen ja Ylinen Viipurintie itä-länsi-suuntainen
Vanhat valtatiet ovat muuttuneet pienemmiksi teiksi. Nykyinen valtatie 12 pirstoo vanhan nelostien kahdeksi erilliseksi yhdystieksi.


Koukkaus Jahkolassa

Lammilta Jämsään

Lammin ja Padasjoen välinen nykyinen tie seuraa vanhaa valtatietä melko tarkasti. Muutamassa kohdassa vanha tielinja on nähtävissä. Tämä tieosuus on sekin muuttanut luokkaansa toistuvasti. Nelostien jälkeen tie oli maantie, myöhemmin numeroltaan 319. Tien parantamisen jälkeen se sai 1990-luvun uudistuksessa kantatien numeron 53. Kantatie 53 ei kuitenkaan ulotu Lammin kirkonkylään, vaan se on linjattu Tuulokseen valtatien 10 jatkeeksi.


Kantatie 53 punaisella ja vanha nelostien linjaus Lammi-Sankola sinisellä. Lammin-Sankolan tie on maantie 3191.



Vanhan maantien mutkittelua Auttoisten ja Padasjoen välillä.  Nykyinen kantatie 53 merkitty sinisellä.


Osin metsittynyttä vanhaa valtatietä


Yllä olevan videon tie merkitty sinisellä, nykyinen kantatie 53 vihreällä.

Padasjoen ja Jämsän välillä nykyinen valtatie 24 sijaitsee valtaosin eri käytävässä kuin vanha tie, tätä idempänä. Kuhmoisiin vanha nelostie kulki Arrakosken, Kaukelan ja Toritun kautta. Lahden kautta kulkevan linjauksen kilpailija oli suunnitelma uudeksi valtatieksi Hyvinkään Arolammilta Kaukelaan.


Nykyinen valtatie 24 punaisella ja pääosin vanhaa nelostietä seuraava ajettu reitti sinisellä


Syrjäntaantie, Padasjoki
Ajettu reitti sinisellä


Ruukintie, Padasjoki
Ajettu reitti sinisellä

Vanha tie kulkee Arrakosken kylän halki ja kääntyy länsiluoteeseen.


Arrakoski

Kaukelassa tie kääntyy taas kohti pohjoista.


Kaukela, Padasjoki. 1950-luvulla käytiin nelostien linjauksesta kiistaa ja alueen kunnat olivat alkuperäistä reittiä väljästi seuranneen Arolampi-Kaukela-linjauksen kannalla. Tämä ei saanut kannatusta päättävissä elimissä eikä toteutunut.
Suora linja Hyvinkään Arolammelta Padasjoen Kaukelaan



Lummenne-järven Matosalmi. Lummenne on kahdesti bifurkaalinen järvi: Se laskee sekä Kokemäenjoen että Kymijoen vesistöön. Tästä kohdasta alkaa lyhyt vesireitti, jossa vedet putoavat 36 metriä Harmoistenjokea Päijänteen Harmoistenlahteen. Toinen haara laskee mutkien kautta Vesijakoon, joka on sekin bifurkaalijärvi: Puolet vesistä laskee Arrakosken kautta Päijänteeseen ja toinen puoli Kokemäenjoen vesistön Hauhon reittiin.

Matosalmi oli Hämeen ja Keski-Suomen läänien raja vuosina 1974-1997 Kuhmoisten siirryttyä Hämeen läänistä Keski-Suomen lääniin. Läänien vuonna 2009 tapahtuneeseen lakkauttamiseen asti se oli Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen läänien raja. Nykyisin kohdassa on Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen maankuntien raja.

Kuhmoisten eteläpuolella uusi ja vanha tie risteävät useasti. Kaikki ei myöskään ole niin kuin kartalla näyttäisi olevan. Päästiin tutustumaan tällaisen tutkimusmatkan realiteettiin: Autolla ei pääse.



Välkkälänharjulla



Vanha tie Välkkälänharjun kautta merkitty sinisellä

Kuhmoisista alkaa varsinainen rallipolku, kirjaimellisesti. Nykyinen yhdystie 3291 Hassin kautta on usein joltain osaltaan Jyväskylän Suurajojen ohjelmassa; tai siis sen, jonka niminen Suurajot on tällä viikolla. Hassin tie on melkoisilla mutkilla koko matkansa: niin vaaka- kuin pystysuorillakin. Kohta sotien jälkeen rakennettu uusi nelostie Kuhmoisista Harjunsalmen ja Arvajan kautta Jämsään vietiin kokonaan uuteen käytävään, koska tuolloisella tekniikalla Hassin kautta olisi ollut vaikea rakentaa kelvollista tietä.


Hassin tiellä. Videon nopeus on kolminkertainen rallitunnelmiin päästäksemme



Videon esittämää tieosuutta 3D-mallinnettuna

Jämsästä Jyväskylään

Vuoden 1938 numeroinnissa valtatien 9 päätepiste oli Jämsä ja Jyväskylään kuljettiin nelostietä. Tilanne muuttui 1970-luvun alussa, kun Jyväskylän ja Kuopion välinen valtatie valmistui ja ysitien numerointi ulotettiin Kuopioon. Nelostien siirryttyä Päijänteen itäpuolelle osuuden numero on ollut vain 9.

Vanha tie alkaa komeasti Jämsän keskustasta Keskustienä ja taajama-alueen jälkeen Moiskalantieksi vaihtuen se jatkuu Juokslahteen asti nykyisen tien pohjoispuolella. Sieltä Korpilahdelle asti uusi ja vanha tie kulkevat samassa käytävässä ja vain osa vanhan tien rippeistä on ajettavissa. Korpilahden jälkeen vanha tie näkyy monin paikoin selvästikin. Muuramesta Jyväskylään ajetaan peräti tietä, jonka nimi Vanha Nelostie.


Moiskalantie, Jämsä
Jämsä-Juokslahti. Vanha tie sinisellä, nykyinen valtatie 9 punaisella


Punamäentie, Korpilahti. Kuvassa Markkulan rautatiesilta Tampereen-Jyväskylän rataosuudelta.
Korpilahden ja Muuramen välillä uusi tie on viety vanhan itäpuolelle. Vanha tie on yksityistienä, maantienä 16600 ja maantienä 6071.


Keskikaiteellinen ohituskaistaosuus nykyisellä ysitiellä Muuramen eteläpuolella


Muuramen-Jyväskylän vanhaa nelostietä
Vanha nelostie merkitty sinisellä, nykyinen ysitie punaisella

Jyväskylästä Ouluun

Jyväskylän ja Oulun välinen etäisyys vanhaa nelostietä on ollut runsaat 410 kilometriä, eli noin 75 kilometriä enemmän kuin nykyisin. Tie on ollut erityisen vahvoilla mutkilla Keski-Suomessa. Keski-Suomen osuus rakennettiin uudelleen kymmessä eri vaiheessa vuosien 1950-1963 välillä.

Varhaisin reitti kulki Jyväskylästä Laukaalle ja sieltä Suolahden kautta Äänekoskelle ja edelleen pohjoiseen. Tietä ei voi kehua erityisen suoraksi eikä nopeaksi.


Vanha nelostie Jyväskylän ja Konginkankaan välillä merkitty sinisellä. Valtatien 13 vanha reitti on Jyväskylä-Uurainen-Lannevesi-Saarijärvi

Pohjoisen suuntaan lähtevät reitit haarautuivat Jyväskylän Taulumäen kirkon edustalla. Luoteeseen kulki valtatie 13 Kokkolan ja Vaasaan suuntaan ja koilliseen valtatie 4 Oulun ja Kuopion suuntaan. Kuopion reitti haarautui kantatieksi 69 Laukaalla.


Tienviitat Taulumäellä
Jyväskylää 1940-luvulla

Laukaan tie on nykyisin seututie 637 ja sitä on varsin reippaasti oiottu vuosina 1978-1982. Siksi vanha linjaus on osin kateissa.



Ampumaradantie Jyväskylän ja Laukaan rajalla

Tiituspohjan ja Leppäveden kohdalla Jyväskylän-Äänekosken-Haapajärven radan tasoristeykset on poistettu ja vanha tielinja on katkennut. Nykyinen tie 637 kulkee Tiituspohjasta suoraan Vihtavuoreen ja Laukaaseen; vanha nelostie lähtee kiemurtelemaan kohti Vihtasiltaa.


Tiituspohja-Leppävesi vuonna 1963. Tuolloin Jyväskylä ja Oulu ovat lähestyneet toisiaan reilusti: Kilometripylväät osoittavat enää 379 kilometrin välimatkaa.
Tiituspohja-Laukaa 2014



Vanhan valtatien mutkittelua
Entinen nelostie, nykyinen maantie 16726 Leppävesi-Vihtasilta

Keiteleen ja Päijänteen välinen vesiväylä ylitetään Kuusaan kanavasulun kohdalta. Maantielle on rakennettu uusi linjaus Päijänne-Keitele-kanavan rakentamisen yhteydessä.


Kuusaankosken alue 1967
Kuusaankosken alue 2014

Varsin vaatimattoman näköisessä risteyksessä haarautuivat nelostie pohjoiseen ja kantatie 69 koilliseen Kuopioon. Koillinen reitti oli vaihtoehto myös nelostielle: Tie Sumiaisten kautta Konginkankaalle kiersi hankalan Mämmensalmen lossin. Vaihtoehtoisella reittiä oli silläkin lossi Matilanvirrassa, mutta tämä ylitys oli selvästi lyhyempi.



Tie 637 oikealle Sumiaisiin ja kantatien 69 kautta Konnevedelle. Vasemmalle maantie 16761 Äänekoskelle. Laukaan ja Äänekosken välinen nykyinen päätie on Kuusaankoskella erkaneva seututie 642.

Reitti jatkuu Suolahden kautta Äänekoskelle. Äänekoskella tie katkeaa Mämmensalmen rantaan. Lossirannasta on tehty uimaranta. Uusi tie rakennettiin reilusti vanhasta poiketen Jyväskylästä Tikkakosken ohitse jokseenkin suoraan Äänekoskelle ja pengertienä Mämmensalmen kapeampaan kohtaan. Reitti Äänekosken kautta ei ollut itsestään selvä. Ennen numeroinnin voimaan saattamista painettu Suomen Tiekartan lehti osoittaa päätieksi reitin Sumiaisten kautta Konginkankaalle. Tälläkin reitillä on lossi Matilanvirrassa, mutta koska tämä lossiyhteys oli selvästi lyhyempi kuin Mämmensalmen, jonotus saattoi jäädä lyhytaikaisemmaksi.



Laukaan-Konginkankaan tiet vuonna 1938 painetussa Suomen Tiekartassa

Linjaus Suolahden ja Äänekosken kautta "voitti" todennäköisesti siksi, että uusi tieverkko haluttiin ulottaa palvelemaan mahdollisimman monta kaupunkia ja kauppalaa.

Äänekoskelta alkaa vanhan nelostien hankalin osuus. Maasto on mäkistä ja järvien pilkkomaa. Tietä oiottiin 1950- ja 1960-luvulla ja vielä suurelta osin lapiolinjalla. Tämä selittää joitakin ratkaisuja ja myös sitä, miksi työt kestivät kauan.

Kohta kauppalan keskustan pohjoispuolella tien katkaisi Keiteleen Mämmensalmi. Salmessa kulki lossi, joka kykeni ottamaan kyytiinsä vain muutaman auton ja niinpä jonot lossille saattoivat olla tuntien mittaiset. Kiertäminen Sumiaisten kautta ei sekään ollut kovin suosittu vaihtoehto, koska Matilanvirrassa oli käsikäyttöinen kapulalossi vuoteen 1960 saakka.


Äänekosken seutu, taloudellinen kartta 1944
Äänekosken seutu 2014

Mämmensalmen syvyys on toistakymmentä metriä ja salmi on leveä. Silta olisi tullut kovin kalliiksi. Nelostie linjattiinkin lännempää Kivisalmeen, johon rakennettiin pengertie ja matala silta. Täyttöä oli paljon ja työmaa kesti usean vuoden ajan 1950-1956. Tuohon aikaan töitä tehtiin melko sattumanvaraisesti työttömyystöinä ja silloin kun miehillä oli muita töitä, tietyömaat seisoivat. Mämmensalmen etelärannan lossiranta on nykyisin uimaranta.


Lähestymme Mämmensalmen vanhaa lossirantaa


Nykyisen nelostien linjaus pengertietä ja lyhyttä silta. Saaressa on suosittu huoltoasema, joka on historiansa aikana kantanut ainakin Shellin, Kesoilin, Nesteen ja SEOn värejä.

Mämmensalmen jälkeen alkaa Pihtiputaalle asti ulottuva ohituskaistaosuus. Maasto on on mäkistä ja tien mäet hyvin pitkiä. Vanha tie kulkee lähellä Keiteleen rantaa Liimattalan kautta. Mämmensalmen pohjoispuoli on kapeaa yksityistietä ja "Liimattalan lenkki" tavanomaista soratietä.


Mämmentie Mämmensalmen pohjoispuolella.


Liimattalantie, maantie 16803

Maastollisesti vaikea osuus 20 kilometrin mittainen osuus Mämmensalmen pohjoispuolelta Lintulahdelle Konginkankaalle rakennettiin uudelleen vuosina 1956-1961. Aikakirjat vaikenevat siitä, miksi uusi tie linjattiin Liimattalan kohdalla sisämaahan, korkean Petomäen ylitse. Petomäelle tie nousee noin 80 metriä ja se on lisäksi mutkainen. Mitä ilmeisimmin on haettu mahdollisimman lyhyttä tuonaikaisin välinein toteutettavissa olevaa tietä. Nykyisin ohituskaistat helpottavat, mutta paikka on silti kovin onnettomuusherkkä.


3D-mallinnus Petomäen ylityksestä. Oikealla sinisellä piirretty vanha linjaus Liimattalan kautta. Punaisella nykyinen nelostie. Vaaleanpunaisella on merkitty linjaus, johon tie saatettaisiin vetää, jos se rakennettaisiin nyt. Vaaleanpunaisella linjalla on pehmeikköjä, jotka eivät olisi nykyisellä pohjarakennustekniikalla ongelma.


Petomäki etelän suunnasta. © Niila Heikkilä

Konginkankaan kohdalla vanha tie tekee mutkan kirkonkylän kautta. Mutkan kohdalla nelostiellä sattui vuonna 2004 tuhoisa liikenneonnettomuus, jossa menehtyi 23 henkilöä.


Konginkankaan keskusta. Eteen ja oikealle seututie 637, josta erkanimme Laukaan ja Äänekosken välillä.
Nykyinen nelostie kulkee vanhan länsipuolella.

Konginkankaan ja Viitasaaren välillä vanha tie kulkee suuren osan matkasta nykyisen tien itäpuolella. Osa vanhasta tiestä on käyttökelvotonta tai se on kadonnut nykyisen tien alle. Mason ja Viitasaaren Hännilänsalmen välinen nykyinen tieosuus rakennettiin vuosina 1958-1962.


Vanhatie (tien virallinen nimi) Räihän pohjoispuolella


Hylättyä vanhaa valtatietä. Nelostie on muuttunut maantieksi 16895, joka on käännetty uudelle tielle ohituskaistan alkukohtaan. Vanha osuus on metsätienä, jolta ei ohituskaistan takia ole yhteyttä uudelle tielle.


Niinilahdessa uusi ja vanha tie erkanevat toisistaan. Vanha tie kulkee Ilmolahden kautta ja uusi verraten suoraa linjausta.




Käännytään Ilmolahdentielle
Entinen nelostie on tällä kohdalla maantie 16901. Osa vanhasta tiestä on jäänyt metsäautotieksi.

Nelostie ylittää Viitasaarella Keiteleen parissakin kohdassa. Hännilänsalmi oli Mämmensalmen veroinen liikenne-este. Päätös lossiyhteyden korvaamisesta sillalla tehtiin vuonna 1957 ja uusi riippusilta, jonka pääjänteen pituus oli 165 metriä, valmistui vuonna 1961. Riippusillan teräsrakenteet eivät kestäneet kasvaneen liikenteen kuormitusta ja se korvattiin uudella sillalla ja purettiin vuonna 2010.


Postikorttikuva vanhasta Hännilänsalmen sillasta


Vanhan sillan länsipuolelle valmistunut uusi silta. Hienon riippusillan korvaamista tusinasuunnittelua edustavalla sillalla arvosteltiin. Tilannetta on yritetty lieventää punaisilla kepeillä, joiden huipussa on valo. Niiden on tarkoitus muistuttaa vanhan sillan muodoista, mutta lopputulos on hieman koominen.

Viitasaarella vanha tie kulkee keskustan läpi; tosin ei täysin nykyisiä pääkatuja pitkin.


Noin 60 kilometrin mittainen tieosuus Viitasaarelta Oulun läänin rajalle rakennettiin uudellaan vuosina 1956-1962. Viitasaaren ja Pihtiputaan välillä vanha tie on lähes kokonaan kadonnut, pilkkoutunut lyhyiksi yksityisteiksi tai jäänyt sivuun metsittymään.



Ilosjoen mutka
Ilosjoentie, entinen nelostie, nykyinen maantie 16949




Pihtiputaan eteläpuolella vanha tie kulkee Niemenharjun kautta ja tekee lähes 180 asteen mutkan.
Niemenharjuntie, entinen nelostie, nykyinen maantie 16951

Pihtiputaan pohjoispuolella saavutaan vedenjakajalle, joka erottaa Kymijoen vesistön ja Pohjanmaan jokialueen toisistaan. Viimeinen Suomenlahteen laskeva järvi nelostien varressa on Elämäjärvi. Sen ja Pohjanlahteen Pyhäjokea laskevan Pyhäjärven väliin jää noin seitsemän kilometrin levyinen soistuvaa maaperää oleva kannas.


Peningin kylää
Peningin mutka

Pohjanmaalle saavuttaessa alkavat näkyä viivoitintiet: Aiempi tienrakennuksen periaate oli, että tie koostuu käyrien yhdistämistä suorista, kun se nykyisin koostuu suorien yhdistämistä käyristä. Pohjanmaalla ja Lapissa on teiden suunnittelijat ovat ilmeisesti oikein kilpailleet siitä, kuka saa piirretyksi suunnitelmakarttaan pisimmän suoran. (Pitkä suora ei välttämättä tarkoita hyvää näkyvyyttä ja erinomaisia ohitusolosuhteita. Suoranhan voidaan tehdä mäkimaastoonkiin.)

Pyhäjärvelle saavuttaessa tie teki aikanaan komean mutkan Pyhäjärven kirkonkylän kautta. Nykyinen tieverkko on hieman vähemmän mutkallinen. Nykyisin Pyhäjärven keskusta Pyhäsalmi on sivussa nelostiestä Iisalmen ja Kalajoen välisen tien 27 varressa.


Pyhäjärven seutu vuoden 1940 Suomen Tiekartassa
Pyhäjärven seutu 2014. Valtatiet 4 ja 27 merkitty punaisella


Pyhäjärven kirkonkylä, nykyisten teiden 7701 ja 7702 risteys

Pyhäjärven kunnan nimi on vaihdellut silloin tällöin. Vuoteen 1968 se käytti nimeä Pyhäjärvi Ol, kunnes Uudenmaan läänin Pyhäjärvi liitettiin Karkkilan kauppalaan. Kunnan nimestä on käyty jäsentenvälisiä: Kunnan nimi muuttui vuoden 1993 alusta Pyhäsalmeksi ja seuraava valtuusto muutti sen takaisin Pyhäjärveksi vuonna 1996. Kunnan keskustaajama on nimeltään Pyhäsalmi.

Pyhäjärven pohjoispuolella nelostie kulki Jokikylän kautta Pyhäjokivartta 1960-luvun puolen välin tienoille asti, kunnes alueen länsipuolelta kulkeva oikaisu valmistui.



Jokikylää. Pyhäjoki on vielä yläjuoksullaan varsin vaatimaton.
Jokikyläntie, entinen nelostie, nykyinen maantie 18464



Mielenkiintoinen tieosuus Kärsämäellä. Lähellä nykyistä tietä kulkeva vanha tieosuus on aikoinaan päällystetty eikä päällystettä ole poistettu tien jäätyä sivuun. Luonto syö tien hiljalleen: Ruoho levittäytyy tien penkalta asfaltin reunoille ja tien halkeamista kasvaa vihreää.
Nuolimäentie

Kärsämäen eteläpuolella kaikki sivuun jääneet osuudet eivät ole ajokelpoisia. Sen sijaan Hakalan kautta pääsee lähestymään hyvää pikitietä pitkin lähes topeliaanisissa maisemissa.


Hakalantie, maantie 18424

Mutta mitä ihmettä? Miksi yllä oleva kartta näyttää, että Kärsämäeltä lähdetäänkin itään? Se selittyy vanhoihin karttoihin vilkaisemalla:


Vanha nelostie kääntyy Kärsämäellä ja kulkee itään päin runsaat 15 kilometriä ja sitten laajasti kaartaen Piippolaan ja sieltä Pulkkilaan. Matka Kärsämäki-Pulkkila on 52 kilometriä; nykyistä nelostietä Leskelän kautta 32 kilometriä.


Tie kulkee aluksi nykyisen Kokkolan ja Kajaanin välisen valtatien 28 reittiä. Saviselästä Piippolaan tie on tavanomaista pitempi museotie



Paljon nollia, rinnan ja päälletysten


Tie on hyväkuntoista soratietä.

Piippolasta Pulkkilaan kulkeva tie on rakennettu vanhan mutkittelevan tien linjalle eikä vanhoista mutkista ei ole juuri mitään jäljellä. Tämä tieosuus vaihtanut identiteettiään pariinkin kertaan: Kun nelostie oikaistiin Leskelän kautta, Iisalmen-Piippolan välisen valtatien 19 numerointi ulotettiin Pulkkilaan asti. Vuonna 1996 koko valtatie 19 menetti statuksensa ja muuttui kantatieksi 88.


Juuri Pulkkilan eteläpuolelta löytyi ajokelpoinen pätkä vanhaa nelostietä.
Täperäntie, Pulkkila

Pulkkilan pohjoispuolella törmäävät mielenkiintoisella tavalla tierakennus ja vesirakennus. Varhaisempi nelostie kulki kahtena viivointieosuutena pohjoiskoilliseen Vornaan, josta se kääntyi luoteeseen. Niin sitten kävi, että tie jäi Siikajoen tulvasuojelun jalkoihin: Siikajoen luonnonuoman eteläpuolelle rakennettiin vuosina 1965-1971 Uljuan tekojärvi, pinta-alaltaan 28 neliökilometriä ja nelostie jäi tekojärven alle. Tielle rakennettiin uusi linjaus tekojärven länsipuolelle. Vanha nelostie on jäljellä erityisesti Pulkkilan puoleisella rannalla.


Uljuan tekojärvi. Vanha nelostien linjaus merkitty sinisellä


Lehtolantie, Pulkkila. Tie päättyy Uljuan tekojärven rantaan.


Vuoden 1957 kartta tekoaltaan rannalta
Vuoden 2014 kartta. Merkintä "Venesatama" kummassakin kartassa samassa kohdassa



Vuoden 1957 kartta pohjoisrannalta
Vuoden 2014 kartta pohjoisrannalta


Pohjoisen rannan venesatamaa, siitä mistä nelostie jäi veden alle



Uljuan jälkeen alkaa osuus, jossa viivoitinsuora seuraa toista. Tunnetuin näistä lienee kuvan "Rantsilan suora" Rantsilan eteläpuolella. Sillä on mittaa 10,5 kilometriä. Suora on jopa hieman hankala pimeässä: On vaikeaa arvioida, onko vastaan tulija puolen vain viiden kilometrin päässä.

Temmeksessä päästiin hetkeksi koukkaamaan vanhoille tienpätkille.


Temmeksentie


Temmeksen kirkkotie

Hieman pitempi on koukkaus Haurukylään Temmeksen pohjoisosissa Tyrnävän ja Limingan kuntien rajalla


Haurukyläntie

Limingan Haaransillassa kohdataan Turusta saapuva valtatie 8. Kaksikaistaisesta liikenneympyrästä alkaa Oulun moottoritie. Vanha tie jatkuu risteyksen yli tienä 847.


Haaransillan ympyrä. Kaistamerkinnät ja kaistan yläpuoleiset viitat eivät täsmää.
Matalalla ollaan, alle viiden metrin korkeudella meren pinnasta.


Kempeleen keskusta vuoden 1952 kartalla. Hieman on liikenneympyröitä rakenneltu, mutta muuten tieverkon perusta on samanlainen. Nelostien kilometripylväs on vielä merkitty tasoristeyksen kautta kulkevan tien varteen.
Kuljettu reitti nykykartalla.

Oulussa ei ole varsinaista luontevaa vanhan nelostien läpikulkureittiä. Vanha tie jatkuu Toppilan-Pateniemen suuntaan.


Oulu vuoden 1950 karttakirjassa

Oulusta Kemiin

1930- ja 1940-lukujen taitteessa painetun Suomen Tiekartan mukaan Oulun ja Kemin välinen etäisyys maantietä pitkin on 146 kilometriä. Nykyisin tienviittojen lukujen summa on 107 kilometriä eli jonnekin on kadonnut matkasta lähes neljännes. Syykin selviää verraten nopeasti karttaan katsomalla:


Nelostietä Haukiputaalla ja Iissä

Maantiet tekevät melkoisia kierroksia isojen jokien kohdalla. Ne ylitetään monessa rautatiesiltoja pitkin ja rautatie sijaitsee jonkin verran sisempänä kuin jokisuissa olevat kirkonkylät. Haukiputaan ja Iin lisäksi nöin tapahtuu Olhavassa ja Kuivaniemellä.

Oulun ja Iin välillä oikaistua "uutta" nelostietä edustaa seututie 847, joka oli nelostie ennen moottori- ja moottoriliikennetien valmistumista. Ensimmäisen kerran poikkeamme siitä Kellossa.


Kellontie

Haukiputaalla ei rautatiesillan ylitse enää kulje autotietä.


Asemakylänraitti, Haukiputaan Asemakylä
Vanhaa nelostietä seuraava reitti Kiiminkijoen pohjoisrannalla Haukiputaalla


Putaankyläntie
Vanha tie tekee laajan kaarroksen länteen



Iin yhdistetty maantie- ja rautatiesilta; Raasakan voimala (pudotuskorkeus 21 m)
Asematie (seututie 851), Virkkulantie (maantie 8511)


Kantolantie, Ii
Myös Iin pohjoispuolella tehdään kaarros länteen

Kuivaniemellä on historia kulkenut toisin päin kuin Haukiputaalla: Kuivaniemellä on tehty radan oikaisu. Rautatie kulkee vuonna 1965 valmistuneella uudella sillalla ja entinen ratalinja ja vanhan nelostien kanssa yhteinen silta on katuna.


Ratatie, Kuivaniemi
Kuivaniemen asemakylä

Simon kohdalla tiedot vanhan tien kulusta ovat ristiriitaisia. Useat vanhat kartat esittävät tien kulkevan siltaa pitkin Simojoen alajuoksun yli, mutta tekstilähteet puhuvat ainoastaan lossista. Varhaiset kartat perustunevat pintapuoliseen kartoitukseen ja siksi niissä voi hyvinkin olla virheitä, jotka ovat periytyneet kartasta toiseen. Simonkylän kylähistoriikki mainitsee, että vuonna 1902 valmistui rautatie ja tieliikennekin siirtyi rautatien sillalle. Näin ollen esimerkiksi vuoden 1938 Suomen Tiekartta on todennäköisesti virheellinen tältä osin.


Suomen Tiekartta 1938
Yleiskarttakirja 1950



Kuivaniemen Asemakylän ja Simon välisestä vanhasta kiemurtelevasta tiestä Kuivaniemen ja Onkalon välinen osuus on merkitty sen verran pieneksi metsätieksi, että sen ajaminen jätettiin suosiolla.


Kirkkotie, Simo
Myös Simon länsipuolella tehdään laaja lenkki

Viantien ja Kemin välillä vanhin tie on suurimmalta osaltaan pirstoutunut varsin pieniin palasiin ja monin paikoin kadonnut.

Kemistä Rovaniemelle

Kohta sotien jälkeen vuonna 1947 valmistui Kemijoen Isohaaraan voimala, jonka padolle rakennettiin myös maantie ja rautatie korvaamaan saksalaisten tuhoamat Kemijoen sillat. Nykyisin tämä tieosuus on maantie 921.




Kemijoen ylitys voimalatietä

Keminmaan ja Tervolan välillä vanha nelostie kulkee noin 35 kilometrin matkan nykyisen itäpuolella lähellä Kemijoen rantaa.


Vanha nelostie sinisellä, nykyiset valtatiet punaisella

Vanhan tien paikka on säilynyt, mutta sen rantamaisemat ovat paikoin muuttunet reilusti: Kemijoen pintaa on nostettu voimalaitosten rakentamiseksi ja osa rantavyöhykettä on kadonnut. 


Kemijokivartta Taivalkosken yläpuolella 1960
Kemijokivartta Taivalkosken yläpuolella 2014


Rannansaari 1960
Rannansaari 2014



Vanhaa nelostietä Rannansaaren kohdalla. Tien penkereille on kasvanut puustoa ja pusikkoa eikä tien luonne vesien keskellä erotu selvästi.



Louen-Ossauskosken vanha tie
Vanhaa tietä on jäljellä Louen ja Ossauskosken välillä. Ossauskosken yläpuolella se on jäänyt voimalan patoaltaan alle.


Myös Rovaniemen alapuoella on rantaviiva muuttunut, koska joki on muuttunut Valajaskosken voimalan patoaltaaksi. Ala-Korkaloa 1956.
Ala-Korkaloa 2014



Kuolajoen kohdalla

Rovaniemellä vanha tie ylittää Kemijoen kahdesti. Ounaskosken ylitse kulkee kaksikerroksinen ristikkosilta, jonka yläpaarteella kulkevat junat.


Ounaskosken silta

Ounaskosken äärellä moni kysyy tasaisen vedenpinnan äärellä, että mikä ihmeen koski. Kohdalla oli koski vuoteen 1960 asti. Silloin valmistui 15 kilometrin päähän alajuoksulle Valajaskosken voimalaitos ja Ounaskoski muuttui patoaltaaksi.


Postikorttikuva Rovaniemeltä ajalta ennen Valajaskosken rakentamista. Ounaskosken vastarannan huomion herättäva rakennus on hotelli Pohjanhovi sodan jälkeisessä asussaan.

Rovaniemeltä Ivaloon

Vanha nelostie palaa Kemijoen toiselle puolelle Rovaniemen Suutarinkorvassa. Suutarinkorvan yhdistetty maantie- ja rautatiesilta valmistui vuonna 1930. Saksalaiset tuhosivat sillan vuonna 1944 ja sillan jälleenrakennus kesti vuoteen 1951 asti. Nelostietä silta palveli vuoteen 1971 saakka, jolloin valmistui uusi tie Ounasjoen suiston ylitse Kemijoen pohjoisrannalle.  Sillan rinnalle valmistui maantiesilta vuonna 1995.



Suutarinkorvan silta joskus 1930-luvulta
Suutarinkorvan sillat 2014

Rovaniemen ja Sodankylän välillä nykyinen nelostie seuraa melko tarkasti vanhaa tietä. Joidenkin kylien kohdalla on tehty linjausmuutoksia, mutta vanha tielinja on pääosin kadonnut tai ajokelvoton.


Raudanjoen silta vanhalla tiellä
Raudanjoen koukkaus

Sodankylän pohjoispuolella nelostien historiaan vaikuttaa Kemijokeen laskevan Kitisen voimalaitosrakentaminen; periaatteessa samalla tavoin kuin Rovaniemen ja Kemin välillä. Voimaloiden yläpuolelle rakennetaan patoaltaat, joiden alle jää maata.


Kelukosken yläpuolista maastoa 1962
Kelukosken yläpuolista maastoa 2014. Voimala on valmistunut vuonna 2001.



Kelukosken voimalan patoaltaan reunalla. Sattasentie, Sodankylä.


Vajukosken voimala on valmistunut vuonna 1984 ja sen yläpuolelle muodostui 15 kilometriä pitkä patoallas.
Uutta nelostietä on rakennettu vanhan länsipuolelle.



Vanhaa nelostietä Vajukosken tulevan altaan kohdalla vuonna 1969
Nykyisin vanha nelostie sukeltaa patoaltaaseen

Kovin paljon on maisema muuttunut kohdassa, jossa nelostie ylittää Porttipahdan altaan.


Porttipahdan kohta 1971
Porttipahdan kohta 2014



Porttipahdan pengertie

Porttipahdan pohjoispuolella alkaa osuus, jossa vanhanaikaisia viivotinteiden mutkia on oiottu ja mäkiä kierretty.



Ajetaan vanhaa tielinjaa Lohinipan kohdalla



Poroja tiellä


Vanhaa tietä, Kuusikiekeröntie



Tämä haara piti käydä katsomassa, pitääkö paikkansa, että siitä ei pääse läpi. No, pitihän se.

Nykyisen tien linjaus on seuraa hyvinkin tiukasti vanhaa tietä. Vanhan viivoitintien tiukat mutkat on kuitenkin säännönmukaisesti oikaistu. Lähes yhtä säännönmukaisesti on vanha tie jätetty jäljelle ulkokaarteen puolelle ja siitä on tehty pysäköintipaikka.


Loivennettu mutka Kakslauttasen pohjoispuolella


Saariselän pohjoispuolella Kaunispään tunturin ylityksessä uusi ja vanha tie erkanevat toisistaan. Nousu pohjoisen suunnasta Kaunispään viereiselle Urupäälle on legendaarinen magneettimäki: Petsamon tien huippukauden varsin pienitehoisilla kuormureilla on taipumusta hyytyä ylämäkeen kuin niitä olisi magneetti pitänyt kiinni.

Magneettimäki on museotie, mutta varsin huonosti hoidettu.


3D-malli Kaunispään ylityksestä. Vanha Magneettimäki sinisellä, nykyisen nelostien sijainti punaisella. Magneettimäen nousu ei ole tasainen, vaan Urupään rinteessä on jyrkkä osuus, joka on vieläpä mutkainen.


Magneettimäkeä alaspäin

Kaunispään ja Ivalon välistä tietä on oiottu. Sivuun jääneet pätkät ovat osin varsin lyhyitä ja myös kadonneita.


Vanhan tien mutkittelua vuoden 1966 topografikartalla. Nykyinen tienlinja merkitty punaisella.


Jaaha. Käännytäänpä takaisin.
Tätä mutkaa käytiin kokeilemassa.

Ivalosta Virtaniemelle

Ivalossa vanha ja nykyinen nelostie erkanevat. Sotien jälkeen nelostie käännettiin kulkemaan Karigasniemelle. Nykyisin tie päättyy Utsjoelle: Reitti muutettiin, kun Utsjoelle oli saatu aikaan säädyllinen tie ja silta Norjaan oli avattu.

Alkuosa Ivalon jälkeistä Petsamon tietä on nykyisin kantatietä 91. Se päättyy Raja-Jooseppiin, josta tie jatkuu Venäjän puolella Murmanskiin.


Ivalon itäpuolta


Raja-Joosepin tien haarautumiskohta Akujärvellä

Tie Akujärveltä Nellimin kautta rajalle Virtaniemeen on nykyisin seututie 969. Se on paljolti alkuperäisessä kunnossaan, jos kohta mutkia ja nyppylöitä on hieman juustohöylätty. Paloselän-Peuranuittamaselän kohtaa lukuun ottamatta tie kulkee nykyisin vanhaa linjaa.


Peuranuittamansenlkää



Akujärven-Nellimin osuutta


Nellimin kylänraittia


Virtaniemeä lähestyttäessä tie kulkee rajavyöhykkeen rajojen välissä. Tieltä ei siis saa poistua.

Virtaniemelle tutkimusretken saavutaan varsin vaatimattomin seremonioin. Jossain muualla paikka katsottaisiin ainakin infotaulun arvoiseksi, ellei isommankin museon.


Tien päätepiste Virtaniemellä

Puomilta on itse rajalle matkaa vielä puolisentoista kilometriä.



Petsamon tien pituus Ivalosta Liinahamarin satamaan oli vuoden 1939 kartan mukaan 231 kilometriä. Tie katkesi kahdessa vaiheessa: Vuoden 1944 välirauhassa luovutettiin Neuvostoliittoon Petsamon alue ja raja kulki Jäniskosken ja Nautsin välillä. Myöhemmin kuitenkin Neuvostoliitto kiinnostui vesivoimasta, jolla käyttää Petsamon alueen nikkelitehtaita. Se esitti Suomelle vaatimuksen saada ostaa kolmiomainen alue Jäniskosken ympäriltä. Suomi taipui tämän lempeän ehdotuksen edessä ja siksi tie päättyy nykyisin Virtaniemeen. Petsamon tiestä sijaitsee Suomen puolella nykyisin noin 50 kilometriä, eli noin 180 kilometriä jäi rajan taakse.


Petsamo 1939

Niila Heikkilä on antanut käyttöön valokuvia omalta Petsamon tielle suuntautuneelta matkaltaan:


Salmijärvi. © Niila Heikkilä


Yläluostarin ja Petsamon välistä tietä. © Niila Heikkilä


Liinahamarin ja Murmanskin teiden risteys Petsamossa. © Niila Heikkilä


Etusivulle

© Matti Grönroos