Valtatie 4, Helsinki-Utsjoki, 1283 km



     
Karttapohja Maanmittauslaitos Yleiskartta 1:4.500.000 2010



Helsinki
Lahti 97 Lahti
Jyväskylä 275 178 Jyväskylä
Oulu 610 513 335 Oulu
Kemi 715 618 440 105 Kemi
Rovaniemi 835 738 560 225 120 Rovaniemi
Sodankylä 965 868 690 355 250 130 Sodankylä
Ivalo 1128 1031 853 518 413 293 163 Ivalo
Inari 1167 1070 892 557 452 332 202 39 Inari
Utsjoki 1294 1197 1019 684 579 459 329 166 127

Geometriaa

Tien mutkaisuusprofiili: (Mikä se on?)

Tieosuus Helsinki-Jyväskylä

Suunnanmuutoksia alle 30°/km
228 km
87 %
Suunnanmuutoksia 30-60°/km 28 km
11 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km 7 km
3 %



Tieosuus Jyväskylä-Oulu

Suunnanmuutoksia alle 30°/km
272 km
80 %
Suunnanmuutoksia 30-60°/km 55 km
16 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km 13 km
4 %



Tieosuus Oulu-Rovaniemi

Suunnanmuutoksia alle 30°/km
169 km
77 %
Suunnanmuutoksia 30-60°/km 46 km
21 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km 5 km
2 %



Tieosuus Rovaniemi-Utsjoki

Suunnanmuutoksia alle 30°/km
202 km
44 %
Suunnanmuutoksia 30-60°/km 171 km
38 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km 81 km
18 %



Tuulilasivideoita

Helsinki-Lahti

Oulu-Jyväskylä

Kemi-Oulu

Rovaniemi-Sodankylä

Sodankylä-Saariselä

Saariselkä-Kaamanen

Kaamanen-Utsjoki


Vaihtoehtoisia reittejä


Päätepisteet
Kautta
Tiet
Matka
Helsinki-Sodankylä


Oulu-Rovaniemi
965
Kuopio-Kajaani-Kuusamo-Kemijärvi 1053
Helsinki-Rovaniemi


Oulu
835
Kuopio-Kajaani-Pudasjärvi
   902
Helsinki-Oulu


Heinola-Jyväskylä
611
Mikkeli-Kuopio-Iisalmi
683
Tampere-Jyväskylä
663
Tampere-Orivesi-Lapua-Kaustinen-Ylivieska
  698
Parkano-Kaustinen-Ylivieska
  688
Helsinki-Jyväskylä


Lahti-Heinola
  274
Lahti-Jämsä
278
Hämeenlinna-Padasjoki-Jämsä
288

Kuvaus

Nelostie on Suomen päästä päähän kulkeva valtaväylä ja pisin yhtäjaksoisesti numeroitu tie. Tie on moottoritietä Helsingistä Heinolan Lusiin, Vaajakoskelta Jyväskylään ja Oulun ohitse Limingasta Haukiputaan korkeudelle. Muilta osin tie on kaksikaistainen. Tietä leimaa erittäin korkea raskaan liikenteen määrä. Tie on koko matkaltaan numeroitu eurooppatieksi E75 ja lisäksi Limingan ja Keminmaan välillä  E8:ksi.

Lusin ja Jyväskylän välinen osuus on entistä kantatietä 59, eikä sen laatu ole vastannut tien kuormitusastetta. Tieosuuden uudelleenrakentaminen ohituskaistatieksi on valmistumassa ja uusitusta tiestä tulee hyvin sujuva.

Jyväskylän pohjoispuolinen osuus noin 150 km:n matkalla on varsin mäkinen ja mutkainenkin, kunnes laskeudutaan Pihtiputaan ja Pyhäjärven välillä alkaville Pohjanmaan tasangoille. Äänekosken ja Pihtiputaan välillä on ohituskaistoja ja lisäksi tietä on tehty nelikaistaiseksi Jyväskylän pohjoispuolella vajaan 10 kilometrin matkalla.

Pohjanmaan etelärajalta Oulun eteläpuolelle tie on suorana ja leveänä varsin letkeä ajettava. Oulun eteläpuolelta Limingan Haaransillalta alkaa lähes 40 kilometrin mittainen moottoritieosuus, joka jatkuu moottoriliikennetienä Iin eteläpuolelle. Tästä eteenpäin Kemiin asti tie on näennäisesti sujuva, mutta suuren liikennemäärän takia ohitusmahdollisuuksia on yllättävän vähän ja raskasta liikennettä on paljon.



Oulun moottoritietä Limingassa

Kemi ohitetaan moottoritietä, joka jatkuu Keminmaalta valtatienä 29 Tornioon. Nelostie jatkaa Kemijokivartta Rovaniemelle, joka läpäistään nelikaistaista tietä. Rovaniemen pohjoispuolella tien laatu liikennemääriin nähden on hyvä. Saariselän ja Inarin välillä tie on varsin mutkainen ja ohituspaikkoja on muita osuuksia selvästi vähemmän. Tunturiin tie nousee Saariselän taajaman jälkeen Kaunispäälle ja toisen kerran Inarin ja Utsjoen väliselle tunturiylängölle. Muuten tie Lapissa kulkee metsiä ja soita halkoen.



Nelostie Kaunispään ja Urupään maisemassa



Tie mutkittelee Myössäjärven rantoja Ivalon ja Inarin välillä

Utsjoella tie ylittää Tenojoen Saamen siltaa ja päättyy sen toisella puolella Norjan tieverkkoon. Eurooppatie E75 jatkuu Varanginniemen itäkärkeen Vardøhön.

Ruotsalainen-järven ylittävä Tähtiniemen silta Heinolassa oli valmistuessaan vuonna 1993 maan pisin silta (924 metriä, pääaukot 165 m ja 127 m) ja on edelleenkin pinta-alaltaan maan suurin silta.



Porttipahdan tekojärven ylittävä pengertie

Historiaa

Lappi ja Petsamon tie

Alkuperäinen vuonna 1938 määrätty nelostien reitti kulki Helsingistä Petsamoon. Matka nelostietä Helsingin ja Petsamon välillä oli 1498 kilometriä.



Rajan taakse jäänyt osuus Petsamon tietä

Rovaniemen ja Kemin välinen osuus oli avattu yleisenä tienä 1840-luvulla. Rovaniemeltä itään Vikajärvelle tie ulottui samoin 1840-luvulla. Vikajärveltä jatkettiin tien rakentamista pohjoiseen vuonna 1849, mutta rakentaminen jäi kesken muun muassa katovuosien takia. Loppujen lopuksi Vikajärven-Sodankylän tie rakennettiin vasta vuosina 1898-1902. Tie Sodankylästä silloiseen Inarin Kyröön, nykyiseen Ivaloon valmistui vuonna 1914.

Venäjän keisari teki vuonna 1916 päätöksen tien jatkamisesta kohti Jäämeren rantaa. Tienrakennus keskeytyi kuitenkin alkuunsa vuoden 1917 tapahtumien takia. Vuonna 1920 Petsamo liitettiin Tarton rauhassa Suomeen ja tielle nähtiin entistäkin suurempi strateginen merkitys. Työmaan jatkamispäätös tehtiin vuonna 1921. Tien rakentamista hidasti sen sijoittuminen ilmastollisesti vaikealle alueelle ja kauas asutuksesta. Sitä rakennettiin osuus kerrallaan yli 10 vuoden ajan: Vuonna 1923 oli valmiina tien ensimmäinen 78 km:n mittainen osuus Nautsiin lähelle nykyistä Suomen, Norjan ja Venäjän rajapistettä. Seuraavana vuonna tie ulottui Pitkäjärvelle, vuonna 1927 Yläluostariin ja 1929 saavutettiin Jäämeri Trifonanniemessä Petsamovuonossa. Liinahamariin Petsamovuonon suulle tie ulottui vuonna 1931 ja tätä vuotta pidetään tien valmistumisvuotena, vaikka viimeistelytyöt jatkuivatkin vuoteen 1933 asti. Valmistuttuaan Petsamon tie nousi legendaariseksi matkailutieksi.



Vanhaa Petsamon tietä nykyasussaan (seututie 969 Ivalo-Nellim-Virtaniemi)

Tie Ivalosta Inariin valmistui vuonna 1925. Tietä jatkettiin vuosina 1931-1934 ensin Kaamaseen ja vuosina 1936-1939 Utsjoen suuntaan Syysjärvelle. Sodan syttyminen pysäytti myös tien rakentamisen. Vasta vuonna 1959 valmistui maantie Utsjoelle ja sitä 1960-luvun alussa vielä jatkettiin Tenojokivartta Nuorgamin kylään Norjan rajalle.

Ivalon eteläpuolella etelään ajettaessa noustiin Kaunispäälle  jyrkkää mäkeä. Kuorma-autoilijoiden keskuudessa kulki juttu, että mäen alla on magneetti, joka lähes pysäyttää autojen etenemisen. Tieosuus saikin nimekseen Magneettimäki ja se on edelleenkin olemassa museotienä nelostien rinnalla.



Magneettimäki. Nykyinen nelostien linjaus 1970-luvulta lisätty karttaan punaisella.

Sodan jälkeen Lapin tieverkko oli lähes raunioina ja koko 1940-luku käytännössä oli jälleenrakennuksen aikaa. Oulun ja Kemin välinen valtatieosuus on ensimmäisiä uudelleenrakennuskohteita; työtä tehtiin vuosina 1951-1955. Rovaniemen ja Koivun välinen osuus oli vuorossa vuosina 1955-1956. Rovaniemen-Sodanlylän osuutta oiottiin vuosina 1953-1959 ja vuosina 1961-1968 sille laskettiin öljysorapäällyste. Vasta vuonna 1978 nelostie oli kokonaan päällystetty, kun Kakslauttasessa päällystettiin viimeiset metrit.

Oulujoen ja Kemijoen sillat

Oulujoen suuhun Ouluun oli kaavailtu siltaa jo 1840-luvulla, mutta hanke ei tuolloin toteutunut. Joki oli vuolas ja monihaarainen. Viimein vuosina 1867-1869 rakennettiin puiset kaarisillat Pokkisenväylän, Ämmänväylän ja Tuiranväylän yli. Tuiran sillan jänneväli oli tuolloisella tekniikalla erittäin suuri: Silta oli kolmiaukkoinen ja jännevälit olivat 38, 46 ja 38 metriä. Ämmänväylän silta sortui vuoden 1889 jäiden lähdössä ja Tuirankin silta jouduttiin rakentamaan uudelleen jo vuonna 1909. Ämmänväylän silta korvattiin teräksisellä ristikkokaarisillalla vuonna 1890. Pokkisen puusilta korvattiin vuonna 1924 valmistuneella teräsbetonisella palkkisillalla. Tuiranväylän nykyinen silta on valmistunut vuonna 1948 ja Ämmänväylän vuonna 1950. Merikosken voimalan rakentamisen yhteydessä Oulujokeen syntyi neljäs haara: Alakanava. Tämän ylittävä kaarisilta valmistui vuonna 1946. Pokkisen sillan vierelle valmistui toinen silta vuonna 1958.

Kemijoen suun ylittävät Isohaaran ja Vähähaaran sillat valmistuivat vuonna 1903, kun rautatie ulotettiin Tornioon asti. Isohaaran sillan pääjänneväli oli tuolloin ennätyksellinen, 125 metriä. Saksalaiset tuhosivat sillat perääntyessään Kemistä lokakuussa 1944. Tämä katkaisi rautatieliikenteen Lappiin. Pohjolan Voima Oy teki vuonna 1945 valtiolle esityksen, jolla se tarjoutui rakentamaan Kemijoen yli uuden sillan toukokuuhun 1946 mennessä, jos se saa rakentaa sillan yhteyteen vesivoimalan. Esitys hyväksyttiin ja tilapäinen silta valmistui aikataulun mukaisesti. Varsinainen uusi silta avattiin kesällä 1947. Rautatien rinnalla kulkee maantie voimalapatoa pitkin. Voimalan alapuolelle valmistui vuonna 1976 uusi Kemijoen silta Kemin osana uutta Kemin ohitustietä.

Vanha tie

Helsingistä tie lähti yhdessä viitostien kanssa Tuusulan Hyrylään, josta Hyvinkäälle, nykyisten teiden 290, 54, 2951, 3190 ja 53 reittiä Hausjärven ja Lammin kautta Padasjoelle. Padasjoelta Lahteen kulkenut tie oli kantatie ja numeroltaan 58. Kantatie 58 kulki vanhoja maantietä Maakesken, Kurhilan, Vesivehmaan ja Paimelan kautta Padasjoen ja Lahden välillä.



Valtatiet 4 ja 5 Tuusulan Hyrylässä



Valtatie 4 Hyvinkään läpi



Valtatiet 4, 10 ja 12 Tuuloksen ja Lammin seudulla

Nelostien numerointi Helsingistä Hyvinkään ja Lammin kautta Padasjoelle perustui  siihen, että reitti oli lyhyempi kuin tuolloinen tie Lahden kautta. Pääosa Helsingin ja Jyväskylän välisestä liikenteestä kuitenkin suuntautui Lahden kautta.

Padasjoen ja Kuhmoisten välillä tie kulki nykyisten teiden 3254 ja 3255 reittiä Toritun kautta. Kuhmoisten ja Jämsän välillä tie taas kulki ennen uudemman linjauksen rakentamista Hassin kautta; tie on nykyisin 3291. Kuhmoisten ja Jämsän välistä osuutta ruvettiin uusimaan nykyiselle tien 24 reitille Harjunsalmen kautta vuonna 1937. Sota kuitenkin keskeytti työt ja uusi tieosuus valmistui vasta 1950-luvulla. Työtä jatkettiin vuosina 1953-1956 1930-luvun suunnitelmien pohjalta ja tie todettiin jo valmistuessaan vanhanaikaiseksi. Padasjoen ja Kuhmoisten välinen osuus rakennettiin uudelleen vuosina 1957-1960.


Karttapohja Maanmittauslaitos Yleiskartta 1:4.500.000 2010

Nelostien linjaus Helsingistä Jämsään 1938-1963


Helsinki
Hyrylä 30 Hyrylä
Hyvinkää 66 36 Hyvinkää
Lammi 109 79 43 Lammi
Padasjoki 151 121 85 42 Padasjoki
Jämsä 229 199 163 120 78 Jämsä
Jyväskylä 290 260 224 181 139 61

Helsinki-Hyvinkää-Lammi-Padasjoki-Jyväskylä-linjauksen etäisyystaulukko

Jyväskylän ja Oulun välillä tien linjaus kulki varsin lähellä nykyistä nelostietä Jyväskylän ja Äänekosken välistä osuutta lukuun ottamatta: Tie kulki Laukaan kautta nykyisten teiden 637 ja 642 linjaa. Myös Kärsämäen ja Pulkkilan osuus poikkesi nykyisestä linjauksesta kulkemalla Vähä Lamujärven rantojen kautta Piippolaan.

Sodan jälkeen Petsamon tie katkesi ja se päättyy nykyisin Inarin Virtaniemeen seututienä 969. Nelostie linjattiin Ivalon, Inarin ja Kaamasen kautta Norjan rajalle Utsjoen Karigasniemelle, jonne oli Kaamasesta rakennettu saksalaisia sotajoukkoja palveleva tie vuosina 1941-1944. Utsjoen kirkolle ei tuolloin vielä ollut kunnollista maantietä. Ivalojoen ylittävä silta valmistui vuonna 1951 ja Karigasniemen rajasilta Inarijoen yli vuonna 1958.

Eteläisin Suomi

1950-luvulla käytiin vuosikausien ajan "tiesotaa": kilpailua siitä, mitä kautta nelostie linjataan. Päävaihtoehtoja oli kolme: Päijänteen itä- ja länsirantaa seuraavat tiet ja ehdotus kokonaan uuden tien rakentamiseksi silloisen nelostien tuntumaan Hyvinkään pohjoispuolelta Arolammilta Padasjoen Kaukelaan Arrakosken luoteispuolelle. Tätä kolmatta vaihtoehtoa ei koskaan toteutettu.

Padasjoen Kaukela

Padasjoen Kaukela vuonna 2006. Entinen nelostie on saanut päällysteen.

1950-luvulla valmistui uusi tie Helsingistä Lahteen. Samoihin aikoihin rakennettiin uudelleen kantatie 58 Lahti-Vääksy-Padasjoki. Tiehen kuului uusi kaarisilta Vääksyn kanavan yli. Silta valmistui vuonna 1959 ja kanavasulun kohdalla ollut kääntösilta jäi paikallisen liikenteen käyttöön.

Koska nyt oli Päijänteen länsipuolelle valmistunut uusi korkeatasoisempi tie, tästä luontevasti syntyi uusi valtatiereitti ja heinäkuussa 1963 Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö tekikin päätöksen nelostien siirtämiseksi reitille Helsinki-Lahti-Padasjoki. Tällöin tie 58 lakkasi ja myös Helsingin ja Tuusulan kautta Hyvinkäälle kulkeva valtatie muuttui maantieksi. Tie sai aikanaan numeron 137 ja vuoden 1994 tienumerointimuutoksessa se palasi osaksi päätieverkkoa kantatienä 45. Loput Hyvinkään ja Padasjoen välisestä entisestä valtatiestä on maanteinä lukuunottamatta pohjoisinta osuutta, joka on nykyisin kantatie 53.

Keski-Suomi

Jämsän ja Jyväskylän välinen osuus rakennettiin uudelleen kahdessa vaiheessa vuosien 1956-1963 aikana.

1950-luvulla luonnehdittiin Jyväskylän pohjoispuoleista osuutta lähinnä surkeaksi. Tie oli mutkainen, kelirikkoaikaan lähes käyttökelvoton ja liikkumista hidastivat pitkät lossiyhteydet Keiteleen yli Äänekosken Mämmensalmella ja Viitasaaren Hännilänsalmella. Erityisesti Mämmensalmella jonotus saattoi kestää tuntejakin, koska lossiväylä oli verraten pitkä, noin 400 metriä. Mämmensalmen pullonkaulan takia osa liikenteestä hakeutuikin reitille Laukaa-Sumiainen-Konginkangas. Tälläkin reitillä oli lossi Matilanvirrassa Ylä- ja Ala-Keiteleen välissä, mutta tämä lossiväylä oli lyhyempi.

Mämmensalmen pullonkaulaa ruvettiin purkamaan työllisyystöinä vuonna 1950 ryhtymällä rakentamaan uutta tietä lännemmäksi Kivisalmen poikki. Koska työtä tehtiin lapiolinjalla ja työllisyystöiden silloisen rytmin mukaisesti kesäksi työt keskeyttäen, työmaa kesti peräti yli viisi vuotta ennen kuin vuonna 1956 kiertotie oli valmis. Mämmensalmen töiden valmistuttua ryhdyttiin rakentamaan tienoikaisua Jyväskylästä suoraan Äänekoskelle; töitä tehtiin vuosina 1957-1960; tie avattiin käyttöön vuonna 1959. Äänekosken pohjoispuolella tehtiin samaan aikaan töitä ja uusi nelostie valmistui Oulun läänin rajalle asti vuoteen 1962 mennessä.

Jyväskylän ja Äänekosken välisen oikaisun valmistuttua Äänekosken ja Suolahden keskustat jäivät sivuun nelostiestä ja Laukaalta alkanut kantatie 69 siirrettin alkamaan Jyväskylästä.

Suomen viimeinen valtatiellä ollut lossi poistui käytöstä, kun nelostielle Viitasaaren eteläpuolelle valmistui Hännilänsalmen silta vuonna 1961. Tämä silta oli yksi tuona aikana rakennetuista kuudesta suuresta pääteiden riippusillasta.

Nelostien lukuisat oikaisut lyhensivät tien pituutta Keski-Suomen läänissä peräti 42 kilometriä 302:sta 260:een kilometriin.

Pohjois-Pohjanmaa

Sekä Oulun etelä- että pohjoispuolella alkuperäinen nelostie oli kaikkea muuta kuin nykyinen verraten suora väylä. Suurin yksittäinen oikaisu oli tien linjauksen vetäminen Kärsämäeltä pohjoiseen Pulkkilaan.



Linjaus Kärsämäeltä Piippolan kautta Pulkkilaan. Pulkkilan-Vornan osuus jäi vuosina 1966-1970 rakennetun Uljuan tekoaltaan alle.

Oulun pohjoispuolella isot joet ylitettiin säännönmukaisesti yhdistettyjä maantie- ja rautatiesiltoja. Tien vieminen rautatien luokse vaati joskus varsin suuria mutkia.



Nelostien mutkittelua Haukiputaalla ja Iissä

Varhaiset moottoritiet

Nelostien rakentaminen moottoritieksi aloitettiin vuonna 1964 ja ensimmäinen osuus Helsingissä Koskelantieltä Viikkiin avattiin vielä osin keskeneräisenä vuonna 1967. Viikin ja Tattariharjun välinen osuus rakennettiin kuusikaistaiseksi vuosina 1968-1971. Tattariharjulta tietä jatkettiin 22 kilometriä Järvenpäähän asti vuosina 1971-1973. Oulun keskustan ohi valmistui jo vuonna 1966 kolmen kilometrin mittainen moottoritieosuus ja samana vuonna vajaan kahden kilometrin mittainen moottoritieosuus Jyväskylän eteläpuolelle. Jyväskylän moottoritie on sittemmin lakkautettu ja se on jäänyt yhdystieksi 6018. Alkuperäisiin visioihin kuului moottoritien jatkaminen halki Jyväskylän Rautpohjasta Taulumäelle. 1970-luvun lopulle tultaessa yhdyskuntasuunnittelun ismit olivat nopeasti muuttuneet ja kaupungin ohikulkua varten rakennettiin Rantaväylä keskustan ja Jyväsjärven väliin. Rantaväylän rakentaminen aloitettiin kolmessa jaksossa vuonna 1979 ja koko väylä oli avoinna liikenteelle lokakuussa 1989.



Jyväskylän eteläinen entinen moottoritie vuoden 2007 asussaan

Entinen moottoritie kuitenkin geometrialtaan kannusti epäsuotavaan liikennekäyttäytymiseen ja tieosuus onkin kavennettu 1+1-kaistaiseksi kaduksi.



Kavennettu entinen moottoritie vuonna 2011

Jyväskylän kaupungin hyväksymä liikennesuunnitelma vuodelta 1968

Kehä I:n liittymä

Nelostien ja Kehä I:n liittymä rakennettiin kolmitasoliittymäksi, koska kaakkoisen sektorin maankäyttöä rajoitti Malmin hautausmaa. Tätä ratkaisua tukivat maaston muodot: Liittymä on rakennettu läpi korkean kallion, johon osa silloista on perustettu. Liittymässä käytettin ensi kertaa kaarevia ramppisiltoja.

Kehä III:n liittymä

Nelostiellä Helsingissä sijaitsee mielenkiintoinen kuriositeetti: Tie Tattarisuon poikki on rakennettu vuonna 1970 valmistuneelle sillalle, joka on piilossa maakerrosten alla. Sillalla on pituutta 470 metriä ja se on edelleenkin yksi maamme pisimmistä silloista. Sillalla on pinta-alaa noin kaksi hehtaaria ja se onkin pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin silta heti Heinolan Tähtiniemen sillan jälkeen.

Lapin pullonkaulat

Vuonna 1967 valmistui tieosuus Rovaniemen entisen ratapihan käpi keskustan halki ja edelleen uuden Ounasjoen sillan yli kaupungin koillispuolelle. Nelostien liikenne siirtyi pois kaupungin katuverkosta.

Kemin keskustan ohittava moottoriliikennetie avattiin vuonna 1976. Vanha valtatie muuttui maantieksi 926.



Vanha valtatie kulkee yksikaistaisena Kemijoen Isohaaran voimalaitospatoa. Liikennettä ohjataan liikennevaloin.

Rovaniemi

Rovaniemi sijaitsee Lapin valtavirtojen Kemijoen ja Ounasjoen yhtymäkohdassa. Paikka on keskeinen, mutta leveiden jokien halkoma alue on liikenteellisesti haastava.



Vuonna 1934 valmistui rautatie Rovaniemeltä Kemijärvelle. Rautatie ylitti Rovaniemellä Kemijoen kahdesti kahta vuonna 1930 valmistunutta komeaa ristikkosiltaa pitkin: Ounaskosken ja Suutarinkorvan siltaa. Ounasjoen suiston yli ei rataa rakennettu uiton, hankalan maaperän ja joen leveyden takia. Sillat otettiin myös autoliikenteen käyttöön rakentamalla niihin puukannet. Rovaniemen silloista tulikin Jäämerentien merkittäviä nähtävyyksiä.

Siltoja kohtasi tuho lokakuussa 1944, kun saksalaiset perääntyessään polttivat käytännössä koko Rovaniemen silloisen kauppalan ja räjäyttivät Kemijoen sillat. Ounaskosken sillan tuho oli täydellinen, mutta Suutarinkorvan sillan saivat pioneerit jollain tavalla liikennöitävään kuntoon. Jälleenrakennus kesti vuoteen 1951, jolloin sillat olivat valmiina uudelleen rakennettuina. Välivuosina talvella kuljettiin jokien yli jäätä pitkin ja kesäaikaan lähelle nykyistä Jätkänkynttilän siltaa rakennettiin tilapäinen puusilta. Ounasjoen sillasta rakennettiin kaksikantinen: Junat kulkivat ylätasolla ja autot alatasolla. Suutarinkorvan silta oli yksikantinen. Kun juna lähestyi, autoliikenne keskeytettiin.



Ounaskosken silta



Ounaskosken sillan autokansi

Ounaskosken silta kävi autoistumisen takia pullonkaulaksi. Ounasjoen yli ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1965 rakentamaan 240 metriä pitkää kotelopalkkisiltaa, jonka jännevälit ovat 50, 70, 70 ja 50 metriä. Sillan päällysrakennetta rakennettiin ulokevaluna 3,5 metrin osissa. Toista pääjännettä valettaessa tukitelineet sortuivat ja valu vaurioitui. Vahinko myöhästytti sillan valmistumista kaksi kuukautta ja silta avattiin elokuun lopussa vuonna 1967.

Ounasjoen sillan avaaminen vei nelostien liikenteen pois kaupungin keskustasta ja Ounaskosken sillalta. Ounaskosken silta oli kuitenkin edelleen pullonkaula, koska Kemijoen itäpuolen asutus laajeni. Vuonna 1989 tilanne muuttui radikaalisti: Kemijoen yli kantatien 78 uudelle linjaukselle valmistui poikkeuksellisen näyttävä Suomessa uutta tekniikkaa edustanut vinoköysisilta, joka sai nimekseen Jätkänkynttilä.



Jätkänkynttilä

Suutarinkorven silta oli yhdistetyssä juna- ja autokäytössä vuoteen 1992 asti, jolloin sen rinnalle valmistui maantiesilta.

Nelostietä parannettiin 1990-luvun puolessavälissä jatkamalla nelikaistaista osuutta Ounasjoen yli Saarenkylään ja muuttamalla Kuusamoon vievän kantatien 81 risteys eritasoliittymäksi. Seuraava kehitysaskel otettiin loppuvuodesta 2007, kun nelostien kaupungin keskustaan jättämä haava kurottiin umpeen rakentamalla tiekaukalon päälle suuri liikekeskus.

Mäntsälä ja Lahti

Viikonloppuliikenteen huomattavan nopea kasvu aiheutti suuria hankaluuksia Mäntsälässä ja Lahdessa, jossa nelostie kulki keskustan läpi. Seikka tuli laajemminkin tunnetuksi laulu- ja soitinyhtye Kake Singersin musiikkiesityksestä "Mäntsälä mielessäin" vuodelta 1979, josta tuli valtakunnallisesti erittäin suosittu. Lahdessa oli lisäksi valtakunnallisesti kuuluisa liikennesumppu: nelos- ja viitostien yhtymäkohta Holman risteys kaupungin pohjoispuolella.

Vuonna 1983 alussa valmistui pitkään odotettu Lahden ohikulkutie kaupungin itä- ja pohjoispuolelle Ala-Okeroisista Renkomäen ja Joutjärven kautta Holmaan. Tie oli aluksi kaksikaistainen ja verraten pitkä kaupungin keskustan läpi kulkevaan reittiin verrattuna: noin seitsemän kilometriä pitempi. Tien linjausta kummasteltiin: Siinä oli muutama erikoisen näköinen mutka. Mutkat johtuivat siitä, että tie oli rakennettu tulevan moottoritien ja sen ramppien kohdalle.

Mäntsälän ohitus valmistui vuonna 1988.

Lahden seudulla tiejärjestelyt muuttuivat useaan otteeseen tieverkon täydennyttyä. Nykyisin ohikulkutie on osa nelostien ja valtatien 24 linjausta. Suunnilleen alkuperäisessä asussaan se on Kymijärven (Vt4/Vt5) liittymän ja Holman välillä.

Lähtötilanne Ohikulkutie 1983
Moottoriliikennetie, uusi eteläinen sisääntulo 1980-luku Moottoriliikennetie Heinolaan 1993
Moottoritie 1999 Moottoritie Heinolaan, nelostien siirto Päijänteen itäpuolelle


Uudet moottoritiet


Moottoriliikennetie Järvenpään ja Lahden välillä valmistui vuosikymmenen lopulla ja sitä jatkettiin Heinolaan 1990-luvulla. Moottoriliikennetie oli valmiina Vierumäelle vuonna 1988. Moottoriliikennetie Heinolaan ja Heinolan sumpun avannut moottoritie kaupungin ohi avattiin vuonna 1993.

1980-luvun lopulla uusittiin Kuhmoisten Harjunsalmen ja Jämsän välistä osuutta loiventamalla tien mäkiä ja rakentamalla ohituskaistoja.

Nelostie päätettiin rakentaa Helsingin ja Lahden välillä moottoritieksi 1990-luvun loppupuolella. Hankkeen rahoitus poikkesi radikaalisti totutusta budjettimenettelystä: Tien rakentamisesta ja kunnossapidosta huolehtii yksityinen yhtiö, jolle valtio maksaa vuosittain korvausta budjettivaroista. Tämä mahdollisti tien poikkeuksellisen nopean valmistumisen: Urakkasopimus allekirjoitettiin maaliskuussa 1997 ja jo marraskuussa 1998 tie avattiin Järvenpäästä Mäntsälään ja marraskuussa 1999 Mäntsälästä Lahteen.

Moottoritien valmistuttua Helsingistä Heinolan Lusiin oli käytössä yhtenäinen moottoritie- ja moottoriliikennetieväylä. Tässä yhteydessä nelostie siirrettiin Päijänteen itäpuolelle, numeroimalla kantatie 59 nelostieksi. Lahdesta Jämsään kulkeva tie sai numeron 24 ja Jämsä-Jyväskylä-osuus "hoidettiin" peittämällä innokkaasti kaikki viittaukset Lahteen ja nelostiehen yhdistetyltä 4- ja 9-tieltä. Myöhemmin opastusta Lahteen on palautettu tien varteen.

Heinolassa Ruotsalainen-järven ylittää vuonna 1993 valmistunut Tähtiniemen silta, joka on maan toiseksi pisin, 924 metriä.

Tähtiniemen silta

Tähtiniemen silta

Uusin aika

1990-luvun numerointiuudistuksen yhteydessä nelostie linjattiin Lapissa uudelleen kulkemaan Kaamasesta Utsjoelle vuonna 1993. Utsjoelle vievä tie 970 oli uusittu ja Tenojoen yli Norjaan oli vuonna 1993 valmistunut 316 metriä pitkä vinoköysisilta Saamen silta, jota kautta tie nyt linjattiin. Kaamasen ja Karigasniemen välinen osuus muuttui kantatieksi 92. Numeron valinta ei liene ollut aivan sattumanvarainen: Tie jatkuu Norjan puolella Karajoelle ja Lakselviin samalla numerolla. Vanhasta Petsamon tiestäkin 7 kilometriä palasi päätieverkkoon, kun Ivalon ja Raja-Joosepin välinen maantie 968 rakennettiin uudelleen ja numeroitiin kantatieksi 91.

1990-luvulla ja 2000-luvulla on Oulun moottori- ja moottoriliikennetietä jatkettu siten, että tällaista tietä on kaikkiaan noin 60 km Limingan Haaransillasta Iin Räinänperään. Tiestä uusin osuus Limingan ja Kempeleen välillä on ns. kapeata moottoritietä, jossa vastakkaissuuntaisia ajoratoja ei erota keskikaista, vaan kaide. Vuoden 2005 loppupuolella valmistui moottoritieosuus Lahden ja Heinolan välillä, joten nyt koko nelostien 140 km pitkä alkuosuus Helsingistä Heinolan Lusiin on moottoritietä.

Vuonna 2010 valmistui Kemin ohittava moottoritie.

Hännilänsalmen sillan purkaminen

Hännilänsalmen komea riippusilta tuli tiensä päähän. Silta tuli kapeutensa ja heikon kantavuutensa takia  nelostien pullonkaulaksi ja sen nopeusrajoitukseksi rakenteiden säästämiseksi jouduttiin asettamaan 50 km/h. Silta korvattiin sen länsipuolelle rakennetulla uudella "tavanomaisella" sillalla, jonka valmistuttua vanha kaunotar purettiin vuonna 2010.

Tien lyheneminen

Nelostie on vuosikymmenten aikana tehtyjen tienoikaisujen ansiosta lyhentynyt Helsingin ja Ivalon välillä lähes 150 kilometriä. Ivalon pohjoispuolella pääpisteet ovat vaihdelleet Petsamosta Karigasniemelle ja myöhemmin Utsjoelle, jolloin vertailukelpoinen osuus ulottuu vain Ivaloon.

Tieosuus
1938
2013
Helsinki-Jyväskylä
297 km
269 km
Jyväskylä-Oulu
407 km
337 km
Oulu-Kemi
146 km
108 km
Kemi-Rovaniemi
121 km
116 km
Rovaniemi-Ivalo
294 km
287 km
Yhteensä
1265 km
1117 km

Rinnakkaistie

Vanha tie Kehä III:lta Vantaan Hakunilan kupeesta Lusiin on numeroitu tieksi 140. Pohjoisempana ei tätä "numerointistandardia" noudateta, vaan vanha nelostie Oulun ympäristössä on numeroltaan 847, Kemin kohdalla 926 ja Kemihaarasta Keminmaalle 921.

Moottoritieosuuksien liittymäkaaviot


Oulun moottoritie



Kello


Ritaharju

Yhteys rinnakkaistielle 847



Linnanmaa


Isko


Laanila


Peltola

Ennnen yhdistetty liittymä Kontinkankaan liittymän kanssa. Järjestely purettu ja Kontinkangas muutetty täydelliseksi liittymäksi.


Kontinkangas


Mäntylä


Kaakkuri

Tie lentoasemalle ja Hailuotoon


Metsokangas

Ennen Ouluntullin tienvarsihuoltamo. Nyttemmin muutettu viralliseksi liittymäksi.


Kempele



Tupos

Jyväskylän moottoritiet

Kirri

Suomessa epätavanomainen liittymäjärjestely
Palokka

Liikenneympyrät ramppien päissä
Mannila
Aholaita

Jyväskylän-Vaajakosken moottoritien liityntä Jyväskylän Rantaväylään. Kaikki valtatiet kääntyvät.
Akkala

Yhteys Vaajakoskentielle hieman epätavanomainen.
Jyskä

Moottoritie Helsinki-Lusi



Lusi

Vt5:n eteläinen päätepiste. Moottoritie jatkuu muutaman kilometrin verran Mikkelin suuntaan.


Heinola Kk

Kt46 Kouvolaan


Heinola P


Heinola E

Erikoinen jaettu liittymä



Myllyoja


Vierumäki


Seesta


Ahtiala


Kymijärvi

Vanha nelostie Vt24 Jämsään


Joutjärvi

Lahden itäpuoleinen kartasta katsoen kaoottisen näköinen liitymä.


Renkomäki

Kolmikerroksinen liittymä, jossa erikoisuutena puolisuora ramppi etelästä Lahteen.


Viljaniemi


Levanto



Mäntsälä P


Mäntsälä E

Vt25:n itäinen päätepiste (tarkalleen ottaen se on Mt140:n risteyksessä). Kt55 Porvooseen, Vt25 Hankoon.


Haarajoki


Järvenpää


Kerava


Korso


Kuninkaanmäki


Käärmeportti




Tattariharju

Valtatiet 4 ja 7 haarautuvat


Kivikko

Erikoinen liittymäratkaisu. Kehä I:n ajoradat etäällä toisistaan ja vasemmalle kääntyminen vasemmalle haarautuvia ramppeja pitkin. Kolmikerroksinen liittymä, jossa P-I-ramppi käy verraten korkealla.


Pihlajamäki


Koskela

Alunpitäen puolineliapila, itäpuolen rampit muutettu suoriksi


Etusivulle

© Matti Grönroos