Valtatie 5 Heinola-Sodankylä, 905 km

Kuopio-Sodankylä

  Helsinki-Kuopio-Kuusamo-Sodankylä 1053 km


   
Karttapohja Maanmittauslaitos Yleiskartta 1:4.500.000 2010

Geometriaa

Tien mutkaisuusprofiili: (Mikä se on?)

Tieosuus Lusi-Iisalmi

Suunnanmuutoksia alle 30°/km
240 km
73 %
Suunnanmuutoksia 30-60°/km 82 km
25 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km 8 km
2 %



Tieosuus Iisalmi-Kuusamo

Suunnanmuutoksia alle 30°/km
240 km
73 %
Suunnanmuutoksia 30-60°/km 83 km
25 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km 6 km
2 %



Tieosuus Kuusamo-Sodankylä

Suunnanmuutoksia alle 30°/km
101 km
40 %
Suunnanmuutoksia 30-60°/km 121 km
48 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km 29 km
12 %



Vaihtoehtoisia reittejä

Päätepisteet
Kautta
Tiet
Matka
Helsinki-Sodankylä


Kuopio-Kajaani-Kuusamo-Kemijärvi
1053
Oulu-Rovaniemi
965
Helsinki-Kuusamo

Kuopio 816
Oulu   829
Helsinki-Kuopio


Mikkeli
398
Joutsa-Toivakka-Suonenjoki
391
Joutsa-Kangasniemi-Pieksämäki
396
Helsinki-Mikkeli


Lahti
233
Kouvola
247

Kuvaus

Viitostie on nelostien ja kasitien ohella valtakunnan tärkeitä pitkiä pohjois-eteläsuuntaisia väyliä. Se halkoo Savoa, Kainuuta ja itäistä Lappia. Nelos- ja viitostiet ovat ainoat valtatiet, jotka kohtaavat kahdesti. Tie on numeroitu eurooppatieksi E63 Kuopion ja Sodankylän välillä.

Viitostie on nykyisin viitoitettu alkamaan Helsingin sijaan Heinolan Lusista. Lusissa sijaitsevaa moottoritien loppuosuutta ja Kuopion ympäristön moottoritietä lukuun ottamatta tie on kaksikaistaista valtatietä. Lusin ja Mikkelin väli on valtaosin parannettu (eli rakennettu uudelleen), koska 1950-luvulta peräisin ollut tien profiili on auttamatta vanhentunut. Tiellä on useita ohituskaistapareja.



Tästä viitostie alkaa. Heinolan Lusin liittymässä nelostie haarautuu kohti pohjoista ja moottoritien numero muuttuu 4:stä 5:ksi

Mikkelin pohjoispuolella tie on osin vanhaa 1950-luvun tietä ja osin uutta tietä. Moottoritie ulottuu Vehmasmäestä Kuopion eteläpuolelta Siilinjärvelle Kallaveden ylittäviä siltoja lukuun ottamatta. Kuopion pohjoispuolella tie on liikennemääriinsä nähden heikkotasoinen Kajaanin korkeudelle asti. Kajaanista Kemijärvelle tie on leveähköä ja vähäliikenteistä. Kemijärven ja Sodankylän osuus on maantiestä numerokilvet vaihtamalla tehtyä valtatietä, eikä aivan samalla tasolla kuin etelämpänä.



Kuusamon-Kemijärven-Sodankylän välillä tiellä on yleensä varsin runsaasti poroja

Historiaa

Alkuperäinen vuonna 1938 määritelty viitostie ulottui Helsingistä Kemijärvelle.

Tie kulki Helsingistä yhdessä nelostien kanssa Tuusulan Hyrylään, josta Järvenpään, Mäntsälän, Mallusjoen ja Orimattilan kautta Lahteen ja edelleen Ahtialan ja Vierumäen kautta Heinolaan. Nämä tiet nykyisin ovat numeroiltaan 45 (Helsinki-Hyrylä), 145 (-Järvenpää), 1456 (-Kellokoski-Mäntsälä), 140 (-Kaukalampi), 1633 (-Mallusjoki), 1635 (-Tönnö), 164 (-Orimattila), 167 (-Lahti) ja 14085 (Lahti-Ahtiala-Seesta-Vierumäki).


Karttapohja Maanmittauslaitos Yleiskartta 1:4.500.000 2010

Valtatie 5 Helsingin ja Heinolan välillä vuonna 1938



Valtatie 5 Orimattilassa

Heinolan jälkeen tie kulki varsin tarkasti nykyistä tielinjaa seuraten. Merkittävimmät poikkeukset ovat vanhan tien reitti Kuortista Pertunmaan kirkonkylään ja Mäntyharjun Uutelaan (nykyiset tiet 426 ja 428 sekä Toivolan-Uutelan paikallistie 15087) sekä  Kuusamossa Yli- ja Ala-Kitka-järvien välissä (tiet 9541 ja 18896).

Kuopio oli 1920-luvulla maantieliikenteen pussinperä, koska se sijaitsee Kallaveteen pistävällä niemellä. Kaupungista pohjoiseen suuntautuva liikenne ylitti Kallaveden Kelloniemen ja Ranta-Toivalan välillä liikennöineellä käsikäyttöisellä lossilla. Lossiväli oli peräti neljän kilometrin mittainen, hankala ja vaarallinen. Se poistettiin käytöstä vuonna 1902 rautatien valmistuttua. Tämä ratkaisu kuitenkin kävi autoistumisen lisääntyessä huonoksi ja vuonna 1922 aloitettiin autojen kuljetus junavaunuissa Kallaveden yli. Tämäkään ei ollut kovinkaan kelvollinen järjestely ja seudulle yhä kiihkeämmin vaadittiin kunnollista tietä. Tien rakentaminen aloitettiinkin ja Kallan tieksi nimetty tie vihittiin käyttöön vuonna 1932.

Itsenäisyyden alkaessa tie ulottui Hyrynsalmelle asti ja tietä Suomussalmelle oltiin rakentamassa. Tämä osuus valmistui vuonna 1922. Tietä Kuusamoon rakennettiin sekä etelän että pohjoisen suunnasta. Osuus Suomussalmi-Pisto valmistui vuonna 1932 ja Kuusamo-Pisto vuonna 1934. Kuusamon ja Lämsän välille 1936 valmistuneen tien avaamisen jälkeen yhteys Kuusamosta Kemijärvelle oli olemassa. Kemijärveltä pohjoiseen oli valmistunut tie Pelkosenniemelle vuonna 1935, mutta Pelkosenniemen ja Sodankylän välinen maantie valmistui vasta vuonna 1956.



Lahden seutu vuonna 1947. Suomen tiekartta 5, Maanmittaushallitus. Nykyiset päätiet merkitty vihreällä

1950-luvulla tieverkon uusimisen myötä valmistuivat Helsingin ja Lahden välinen valtatie ja tiet Lahdesta Päijänteen molemmin puolin. Tällöin viitostie siirtyi uudelle reitille Lahden ja Helsingin välille. Vuonna 1963 myös nelostie linjattiin Lahden kautta ja valtatiet 4 ja 5 ja haarautuivat Lahden keskustan pohjoispuolella Holmassa. Holman risteyksestä tuli autoistumisen nopeasti edetessä maankuulu viikonloppuruuhkien pullonkaula.

Vuonna 1959 valmistunut Helsingin ja Lahden välinen osuus teki Lahdesta tuolloin Helsingistä kaukaisimman kaupungin, joka sijaitsi kestopäällystetyn tien päässä.

1970-luvun lopulla kakkos-, viitos- ja kuutosteiden numerointi Helsingistä alkaen katkaistiin ja siirrettiin alkamaan vasta haarautumiskohdastaan. Viitostie siirtyi täten alkamaan Lahdesta.

Mikkelin ohitustie valmistui kahdessa osassa: Vuonna 1982 valmistui itäpuoleinen osuus Urpolasta valtateiden 13 ja 15 risteyksestä kaupungin eteläpuolitse. Länsipuoleinen osuus valmistui vuonna 1990.

Tie kulki Kajaanin keskustan halki vuoteen 1988 asti, jolloin valmistui kaupungin etelä- ja itäpuolelta kiertävä ohitustie.

Myöhemmin Sodankylän ja Kemijärven välinen maantie 962 muutettiin valtatieksi 5. Viimeisin muutos on vuodelta 1994, jolloin nelostie numeroitiin Päijänteen itäpuolelta ja tässä yhteydessä Lahden ja Lusin välinen osuus vaihtoi numeroaan 5:stä 4:ksi.

Vuonna 1999 valmistui Mäntyharjun Vihantasalmelle uusi silta, joka on rakenteeltaan hyvin poikkeuksellinen: Se on liimapuupalkkirakenteinen ansassilta ja sitä pidetään pinta-alaltaan maailman suurimpana pääteiden puusiltana.

Kallaveden ylitse vuonna 1965 rakennettu nelikaistainen tie ei ollut moottoritie: Hidas liikenne oli päästettävä valtatielle, koska muutakaan yhteyttä ei ollut. Kallaveden läppäsillat avattiin kesäkautena yli 300 kertaa vuodessa. Ne vanhenivat teknisesti ja kävivät epäluotettaviksi. Tieyhteys rakennettiin 2010-luvun alussa kokonaan uudelleen: laivaväylä siirrettin pohjoisemmaksi ja sen yli rakennettiin kolme kiinteää alikulkukorkeudeltaan 12-metristä siltaa ja lisäksi nostosilta rautatielle. Tieosuuden eteläpään avattavat sillat muutettiin kiinteiksi. Moottoritie sai uuden linjan ja sen rinnalle rakennettiin rinnakkaistie. Uudet järjestelyt valmistuivat vuonna 2014.


Etusivulle

© Matti Grönroos