Lähdekoodi sivulle Seututie 180

{{Begin}}
      
{{H|{{Tie|180}}| Seututie 180 ja siihen liittyvät tiet, Turunmaan saaristotie, Kaarina-Houtskari, 106 km}}

__TOC__

{{Routemap|Mt180.jpg| | }}

[[Image:Tiekuvaus_0180.png]]

=== Kuvaus ===

Turunmaan saaristotie alkaa Kaarinasta ja se kulkee lukuisien saarien
kautta ensin Paraisille ja Nauvoon ja sitten aina ulkomeren reunoille
Houtskariin ja Korppooseen. 

Tiellä on kaikkiaan viisi lauttaa: Lautta-alukset Paraisten ja Nauvon
sekä Korppoon ja Houtskarin välillä sekä lossit Nauvon ja Korppoon
välillä sekä Houtskarin Kivimossa ja Mossalassa. Mossala on eräässä
mielessä maan eristetyin paikka: Sieltä säännöllisesti käytössä
olevilla tavoilla mantereelle päästäkseen on käytettävä viittä lauttaa.

Nauvon-Korppoon-Houtskarin saaristo on suosittua kesänviettoseutua ja
siksi saaristotien lautat erityisesti Paraisten ja Korppoon välillä
ruuhkautuvat kesäviikonloppuisin usein pahastikin. Lautta-alukset ja
Nauvon-Korppoon lossi liikennöivät aikataulun mukaisesti. Vakituisilla
asukkailla ja eräillä muilla tahoilla on etuajo-oikeus lautoille ja
autoihin on kiinnitetty tätä oikeutta osoittava merkki.

Korppoon Galtbystä lähtevät Ahvenanmaan Långnäsiin kulkevat Ahvenanmaan
maakuntahallituksen ylläpitämät maantielautat. Houtskarin Mossalasta on
kesäisin yhteys Iniöön, josta taas on Merenkulkulaitoksen
lauttaliikenneyhteys Kustaviin. Reittiä
Turku-Korppoo-Houtskari-Iniö-Kustavi-Turku kutsutaan nimellä Saariston
rengastie.

{{Kuva|Mt180_Mergus1.jpg|Lautta-alus Mergus matkalla Korppoosta Houtskariin}}

{{Kuva|Mt180_Mergus2.jpg|Lautta-alus Mergus lähdössä Galtbystä. Talvisaikaan lautalla on tilaa.
Reitti kulkee Turun ja Tukholman välisen laivaväylän poikki.}}

=== Historiaa ===

Sotien alla saariston tieverkkoa voitiin luonnehtia lähinnä
kärrypoluiksi. Autoja ei juuri ollut, vaan liikenne hoidettiin
pääasiassa vesiteitse.

Paraisilla sen sijaan oli teollisuutta: Kalkkikiveä on seudulla
louhittu satojen vuosien ajan, mutta järjestelmälliseksi toiminta
muuttui vuonna 1898, kun Pargas Kalkberg Aktiebolag perustettiin.
Lisäksi saaristossa toimi useita sahoja ja tiilitehtaita. Paraisille
tie kulki kolmen lossin kautta. Paraisten Kalkkivuori Oy oli varsin
aktiivinen työssä, jolla painostettiin valtiovaltaa tieyhtyden
parantamiseen ja se myös luovutti rakennusmateriaaleja. Vuonna 1932
korvattiin Kuusistonsalmessa oleva lossi sillalla ja vuonna 1938
valmistui komea Hessundin kaarisilta, jonka alituskorkeus on 16 metriä.
Pullonkaulaksi jäi leveä Kirjalansalmi, jossa liikennöivä lossi
vaihdettiin useaan otteeseen suurempaan. 

{{Kuva|St180_Hessund_1933.jpg|Hessundin käsikäyttöinen ponttonilossi 1930-luvun alussa}}

{{Kuva|St180_Kirjala_1945.jpg|Linja-auto ajamassa Kirjalan lossille 1945}}

Sotien jälkeen teollisuus elpyi nopeasti ja Paraisten kuljetustarpeet
kasvoivat. Paraisten Kalkkivuori Oy vuokrasi puolustusvoimilta
pioneerien käyttämän ponttonisillan, joka asennettiin Kirjalansalmeen
loppuvuodesta 1948. Silta oli kapea ja käytössä vain talvisaikaan. Se
korvattiin isommalla ponttonisillalla vuoden 1950 alussa ja tämä silta
siirtyi valtion omistukseen seuraavana vuonna. Sillan ylläpito tuli
kalliiksi ja vuosikymmenen lopulla se oli pahasti ruostunut. Salmen yli
ruvettiin suunnittelemaan siltaa ja tämä komea riippusilta valmistui
loppuvuodesta 1963. Sillalla on pituutta 270 metriä ja sen pääjänne on
pituudeltaan 220 metriä. Jänneväliltään silta olikin maamme pisin silta
yli 30 vuotta, kunnes 1997 valmistuivat pitkät vinoköysisillat
Kärkistensalmen silta Päijänteen poikki (jänneväli 240 m) ja
Raippaluodon silta Vaasan saaristoon (jänneväli 250 m).

Nauvossa, Korppoossa ja Houtskarissa oli hiljalleen rakennettu maantien
palasia, jotka lähinnä välittivät liikennettä laivalaitureille.
Syntyipä saariin jopa linja-autoliikennettä, syöttämään matkustajia
höyrylaivoille. Liikenne mantereelle hoidettiin kuitenkin laivoilla.
Ensimmäiset ideat tien ulottamiseen saaristoon syntyivät jo
1930-luvulla, mutta tuolloisella tekniikalla ei olisi kyetty
toteuttamaan Paraisten ja Nauvon välistä lauttayhteyttä. 

Vuonna 1945 aloitettiin tietyöt Paraisilta etelään Haraldsholmeniin
vievällä tieosuudella. Sattmarkin salmen yli kuljettiin lossilla ja
tieyhteys oli vuoteen 1953 valmiina julistettavaksi maantieksi.

Vuonna 1950 oli kuitenkin jo ehtinyt tapahtua radikaalia: Liikenteen
Paraisten Sattmarkin ja Nauvon Prostvikin välillä aloitti höyrylaivasta
autolautaksi muutettu s/s Fix, joka oli yksityishenkilön omistama.
Lauttaan mahtui jopa kaksi linja-autoa. Liikenne siirtyi vuonna 1951
Sattmarkista Lillmälön kärkeen, jonne oli valmistunut tie. Fix
liikennöi 2-3 kertaa päivässä aina vuoteen 1955, jolloin tapahtui
seuraava merkittävä kehitysaskel: Liikenne siirtyi valtion
hoidettavaksi ja TVH asetti välille nimen Nagu saaneen ensimmäisen
todellisen lautan.  Koska Nauvon pääsaarten välillä oli vuonna
1947 aloittanut liikenteen Vikomin lossi ja tieyhteys Prostvikista
kirkonkylälle oli valmistunut, Nauvo tällöin "liitettiin
valtakunnanverkkoon".

{{Kuva|St180_Nauvo_1965.jpg|Nauvon seutu ennen Vikomin lossin korvaamista sillalla ja Lillmälön-Prostvikin lauttayhteyden lyhentämistä. Suomen tiekartta 1965}}

Nauvon ja Korppoon välinen tieyhteys oli vuonna 1957 saatu siihen
kuntoon, että autolautta Korpo pääsi joulukuussa aloittamaan
Storströmmenin yli Pärnäisistä Retaisiin. Näin saaristotie ulottui
Korppooseen asti.

Houtskarin Kittuisiin oli valmistunut lauttapaikka vuonna 1960, jolloin
Korppoon Galtbyssä olivat työt vielä kesken. Lautta Korpo kulki
koeliikennettä Pärnäisten ja Kittuisten väliä, kunnes vuonna 1961
lautta-alus Houtskär aloitti liikenteen Galtbyn ja Kittuisten välillä
kahdesti päivässä. Saaristotie ulottui nyt Houtskarin kirkonkylään
Näsbyhyn.

Houtskarin kunnan pohjoisosat olivat vielä ilman tietä ja niiden
liittämiseksi työt alkoivat vuonna 1962. Vuoteen 1965 mennessä oli tie
ja kaksi lyhyttä lossiväliä saatu valmiiksi ja saaristotie oli valmis
koko pituudeltaan.

Lillmälön saari pääsi kiinteän tieyhteyden piiriin, kun Sattmarkin
salmen yli valmistui vuonna 1960 samanlainen kaarisilta kuin Hessundiin
22 vuotta aiemmin. Toistaiseksi viimeinen lauttayhteys on poistunut
käytöstä vuonna 1986, kun Nauvon saarten väliin valmistui kiinteä
tieyhteys, joka rakennettiin Vikomin lossin eteläpuolelle. Yhteys
muodostuu pienemmästä Bisköpsön sillasta (1985) ja komeasta
Norrströmmenin sillasta.

Vuonna 1992 Paraisten ja Nauvon välinen lauttayhteys lyheni 2900
metristä 1600 metriin, kun uudet toisiaan lähempänä sijaitsevat
laiturit otettiin käyttöön.

{{Kuva|Mt180_Kuusistonsalmi_1910.jpg|Kuusistonsalmen lossi 1910}}

{{Kuva|Mt180_Kuusistonsalmi.jpg|Kuusistonsalmen nykyinen vuonna 1957 rakennettu silta}}

{{Kuva|Mt180_Kirjalansalmi.jpg|Kirjalansalmen silta}}

{{Kuva|Mt180_Hessund.png|Hessundin sillasta tehtiin oikein postimerkki.}}

{{Kuva|Mt180_Sattmark.jpg|Sattmarkin silta}}

{{Kuva|Mt180_Norrstrommen.jpg|Norrströmmenin silta}}

=== Viking Line ===

Suomen ja Ruotsin välisen autolauttaliikenteen katsotaan alkaneen, kun
vastaperustettu maarianhaminalainen varustamo aloitti kesäkuussa 1959
s/s Viking -aluksella liikenteen Korppoon Galtbystä Maarianhaminan
kautta Ruotsin Gräddöhön. Idea oli sijoittaa satamat mahdollisimman
kauas merelle, jotta itse laivamatka lyhenisi. Jo seuraavana vuonna
Ruotsin puoleiseksi päätepisteeksi muuttui Kappelskär.

Tämä uusi kulkumuoto lisäsi liikennettä räjähdysmäisesti
saaristotiellä, mutta tyytyväisyys ei ollut korkealla: Galtbyn satama
oli neljän lautan takana, eikä tiekään ollut laadultaan huimaava.
Saaristo taas ei juuri hyötynyt matkailijaliikenteestä, joka ajoi
saarten läpi mahdollisimman nopeasti - ja pysähtymättä. Niinpä
vastustavia ääniä ei hirveästi esitetty, kun lähtösatamaksi vaihdettiin
vuonna 1962 Lillmälö. Lillmälöstä liikennettä harjoitettiin kuitenkin
vain viisi vuotta, minkä jälkeen lähtösatamaksi tuli Naantali ja
Ruotsin matkailu oli saaristotien osalta ohi.

=== Tulevaisuus ===

Paraisten-Nauvon lauttayhteyden säännöllinen ruuhkautuminen on
aiheuttanut arvostelua ja paikalle on suunniteltu kiinteää yhteyttä.
Vaihtoehtoina ovat olleet merenalainen tunneli nykyisen lauttareitin
kohdalle ja siltayhteys Stormälöstä  Haverön saaren kautta
Nauvoon. Koska Stormälön ja Haverön välinen ns. Airiston silta
ylittäisi laivaväylän, sen alikulkukorkeudeksi on suunniteltu 46
metriä. Sillasta tulisi korkea ja kauas näkyvä, minkä takia sitä on
voimakkaasti vastustettu. Tunneliratkaisu taas kävisi kovin kalliiksi.
Tällä hetkellä kiinteän yhteyden suunnitelmat ovat jäissä.

{{Kuva|Mt180_Nauvo_Parainen.jpg|Historiaa ja suuria suunnitelmia}}

Väyläviraston edeltäjän Liikenneviraston edeltäjällä Tiehallinnolla oli Turun saaristossa meneillään mittava ohjelma
lauttojen korvaamiseksi silloilla. Noin puolet ohjelman kohteista on toteutunut. Saaristotien osalta suunnitelmat
Kivimon ja Mossalan lossien korvaamiseksi näyttävät siirtyneen jonnekin tulevaisuuteen uusien lossien hankkimisen myötä.