Valtatie 3 on Helsingin ja Vaasan välinen valtatiereitti. Se on koko matkaltaan numeroitu myös Eurooppatieksi E12.
Helsingin ja Tampereen välinen osuus on moottoritietä, lukuun ottamatta Kehä III:n sisäpuolista osuutta, joka on nelikaistaista tietä. Tie on viitoitettu Tampereen läntistä ohikulkutietä, joka on lähes koko pituudeltaan moottoritietä.
Tampereen ja Vaasan välillä tie on lyhyitä osuuksia lukuun ottamatta kaksikaistainen. Vaasassa on lyhyt moottoritieosuus. Tampereen pohjoispuolella tie kykenee varsin hyvin välittämään liikenteensä, mutta raskas liikenne aiheuttaa ajoaikavaihteluja, koska ohitustilaisuuksia on verraten vähän varsinkin Pirkanmaan puoleisella osuudella tien mäkisyyden takia. Tilannetta on vähitellen parannettu ohituskaistoja rakentamalla.
Valtatie 3 Hämeenkyrön mäkimaisemassa
Vaasan moottoritie
Kurikan lakeuksia
Vantaa, Klaukkalan liittymä (11) taustalla
Historiaa
Kolmostien nykyiset ja entiset linjaukset perustuvat useampaankin muinaiseen tiehen: Helsingin ja Hämeenlinnan välillä Hyvinkään ja Hausjärven kautta kulkeneeseen Hämeentiehen, Hämeenlinnasta Pälkäneen ja Kangasalan kautta Tampereelle ja edelleen Kokemäelle kulkeneeseen tiehen ja Tampereen seudulta Vaasaan Hämeenkangasta ja Pohjankangasta kulkeneeseen Kyröskankaan tiehen.
Vuoden 1938 linjaus
Vuonna 1938 kolmostie kulki Helsingissä yhdessä ykkös- ja
kakkosteiden kanssa Pitäjänmäelle nykyisten Pitäjänmäentien ja Konalan
risteykseen. Sieltä tie jatkui nykyisten Malminkartanon ja Kaivokselan
ohi Vantaankoskelle ja edelleen Klaukkalan, Lopen ja Janakkalan kautta
Hämeenlinnaan, nykyisten teiden 132, Kantatie 54 ja 2873 reittiä. Hämeenlinnasta
reitti jatkui Vanajanselän ja Roineen itäpuolta Hattulan, Pälkäneen ja
Kangasalan kautta Tampereelle. Tiehen yhtyivät tuolloiset valtatiet 12
Pälkäneen Kyllössä ja 9 Kangasalan Huutijärvellä. Tampereelta tie kulki
Vaasaan suunnilleen nykyistä linjausta.
Hämeenlinnan ja Tampereen välillä vaihtoehtoinen reitti kulki suurten järvien länsipuolta
Toijalan ja Lempäälän kautta. Tämän historiallisen reitin historiikki sisältyy artikkeliin kantatie 56.
Valtateiden 3 ja 12 entinen risteys Pälkäneen Kyllössä vuonna 2006. Lahteen vasemmalle, Helsinkiin oikealle.
Vuoden 1938 valtatiet 3 ja 12 haarautuvat Pälkäneen Kyllössä
Valtatie 3 vuoden 1938 linjaus Helsingin ja Tampereen välillä
Helsinki
Pitäjänmäki
10
Pitäjänmäki
Loppi
68
58
Loppi
Hämeenlinna
112
102
44
Hämeenlinna
Pälkäne
158
148
90
46
Pälkäne
Tampere
194
184
126
82
36
Vuoden 1938 linjauksen etäisyystaulukko Helsinki-Tampere
Alkuperäinen Helsingin ja Hämeenlinnan välinen linjaus ei ollut
suosituimman reitin mukainen. Yleisimmin käytetty reitti oli
keskiaikainen Hämeentie, eli tie Helsingistä Helsingin pitäjään,
Hyvinkään kautta Hausjärvelle, Turkhautaan, Turenkiin ja
edelleen Hämeenlinnaan. Tuohon aikaan maassamme käytiin varsin
voimakkaasti lainehtivaa väittelyä rautateiden ja maanteiden
rakentamisen välillä. Mainittu yleisin reitti kulkee lähellä päärataa
ja valtatien vieminen lähelle rautatietä katsottiin rautateiden asemaa
heikentäväksi vahingolliseksi kilpailuksi.
Hämeenlinnan ja Tampereen välinen osuus Mallasveden ja Roineen
itäpuolelta seurasi ikivanhaa tielinjaa Hämeenlinnasta Tammerkoskelle
ja edelleen Ulvilaan. Tämä reitti on ilmeisesti ollut ollut käytössä jo
keskiajan alussa.
Vuoden 1938 valta- ja kantatiet Hämeenlinnan seudulla
Valteen suora Hattulassa. Vanhan kolmostien ehdottomasti pisin suora Hämeenlinnan ja Pälkäneen välillä.
Metsittynyttä entistä kolmostietä Hattulassa
Toisin kuin Helsingin ja Tampereen välinen, Tampereen ja Vaasan välinen osuus rakennettiin uudelleen suunnilleen vanhan maantien linjalle. Rakentaminen tapahtui palasissa. Esimerkiksi Ylöjärven-Hämeenkyrön uusi tieosuus valmistui vuonna 1963. Saman vuoden Autoilijan tiekartta näyttää, että Mansoniemen sillan ja Parkanon väli oli vielä soratietä.
Parkanon seutu 1963, Autoilijan tiekartta
Uusiminen 1950- ja 1960-luvuilla
Tie uusittiin kokonaisuudessaan vuosina 1955-1964. Tällöin
syntyi nykyinen linjaus Helsingistä Nurmijärven, Hyvinkään ja Riihimäen
sivuitse Hämeenlinnaan. Hämeenlinnasta
Tampereelle linjaus muuttui radikaalisti: Pitkällisten riitojen jälkeen
tie ohjattiin Valkeakosken kautta, jolloin Sääksmäelle rakennettiin
pengertie ja riippusilta, jolla tie ylitti Vanajaveden Rauttunselän ja
Vanajanselän välistä.
Aluksi vaihtoehtoja oli kolme: Toijalan, Valkeakosken ja
Pälkäneen kautta. Toijalan vaihtoehto putosi ensimmäisenä ja kovin taisto käytiin
Valkeakosken ja Pälkäneen välillä. Pälkäneen vaihtoehto oli selvästi
halvempi, mutta lopulta päätös koitui Valkeakosken hyväksi muun muassa
siksi, että tie haluttiin mieluummin viedä teolllisuuspaikkakuntien
kuin "taantuvien maalaispitäjien" kautta.
Ensimmäiseksi valmistui osuus Riihimäen Herajoelta Janakkalan
Tervakoskelle vuonna 1958. Tämä osuus oli ajankohdan yleiseen tasoon nähden poikkeuksellisen hieno, koska
se oli kestopäällystetty. Hyvinkään ja Hämeenlinnan välinen osuus
valmistui vuonna 1960 ja Hyvinkään ja Helsingin välinen vuonna 1961.
Työt Hämeenlinnan ja Tampereen välillä aloitettiin vuonna
1958. Tärkein virstanpylväs oli Sääksmäen sillan valmistuminen vuonna 1963.
Tällöin Valkeakosken teollisuuskauppala sai
ensimmäisen kunnollisen maantieyhteytensä. Koko tie Helsingistä
Tampereelle oli valmiina vuonna 1964. Hämeenlinnan ja Tampereen
välinen Toijalan kautta kulkenut kantatie 56 lakkautettiin valtatien 9
linjauksen Turku-Loimaa-Viiala-Tampere valmistuttua ja jäljelle jäänyt
osuus sai myöhemmin numerokseen 303.
Sääksmäen silta
Vanajaveden ylitys merkittynä 1950-luvun kartalle. Silta laivaväylän kohdalla, muualla pengertie.
Osana Tampereen ja Hämeenlinnan välistä uutta reittiä Tampereelle rakennettiin Viinikan liikenneympyrä 1950-luvulla Tampereelta etelään johtavan tien ollessa vielä kantatie 56. Ympyrä sai ulkopaikkakuntalaisten joukossa samankaltaisen kauhistuttavan maineen kuin Haagan liikenneympyrä Helsingissä. Keskeinen syy kauhistukseen lienee ollut se, että liikenneympyrä tuohon aikaan oli kovin harvinainen järjestely. Viinikan liikenneympyrä on sittemmin muutettu liikennevaloristeykseksi, mutta liikenneympyräksi sitä paikalliset edelleen kutsuvat.
Viinikan liikenneympyrä alkuperäisessä kuosissaan
Eräänlainen tiehistoriallinen kuriositeetti on, että valtatie 3 ja valtatie 4 kulkivat hetken aikaa yhdessä Hyvinkään lounaispuolella kolmostien valmistuttua vuonna 1961 Hyvinkään ja Helsingin välille ennen kuin nelostie siirrettin vuonna 1963 Helsingin-Lahden-Padasjoen linjalle. Kolmostien uusi linjaus oli valmiina ennen kolmostien siirtoa sille ja siksi peruskartassakin tämä lyhyt tieosuus esiintyy valtatienä 4.
Peruskartta 1960. Nykyinen seututie 130, entinen valtatie 3, tuolloin valtatietä 4 Nopon ja Tervamäen välillä
Tienhaaran risteys Heruseen ja Rajamäelle. Kolmos- ja nelostiet kulkevat yhtä matkaa. Viitoitus Helsinkiin on kolmostietä, ei tuolloin hyvin mutkaista tietä Hyrylän kautta
Liikenne Tampereen keskustasta länteen kulki pitkään Pispalanharjun ylitse. Reitti oli ruuhkainen ja muodosti merkittävän pullonkaulan. Pispalan uittotunnelin rakennustyöt vuonna 1967 eivät onnistuneet
suunnitelmien mukaisesti ja aiheuttivat sortumavaaran.
Pispalan valtatien liikennettä vuonna 1967. Helsingin Sanomat
Läntinen pullonkaula aukesi vuonna 1975 Näsijärven rantaan rakennetun Paasikiventien ensimmäisen vaiheen valmistuttua. Paasikiventien rakentaminen vei lopullisesti hautaan suunnitelman viedä moottoritie Pispalanharjun
lävitse. Paasikiventie ja sen itäinen jatke Kekkosentie rakennettiin aluksi katuna, mutta ne siirtyivät Teiskontien ohella valtion väyliksi vuonna 1995. Tampereen itäinen sisääntulo siirtyi Teiskontielle ja koko rantaosuus nimettiin valtatieksi 12.
Valtatie 3 Hämeenlinnan ja Tampereen välillä vuosina 1964-2000
Vanha kolmostien reitti Hämeenlinnasta Pälkäneelle
jäi mutkaiseksi ja mäkiseksi soratieväyläksi 1970-luvulle asti, jolloin
tie uusittiin valtatietasoiseksi ja numeroitiin myöhemmin ensin
maantieksi 305 ja vuonna 1990 kantatieksi 57. Hattulan uuden kirkon
kupeessa sijaitsee vanhan tien historiallinen Mierolan silta, joka on
nykyisin museotienä ja jota on mainittu yhdeksi Suomen kauneimmista
silloista.
Moottoritie
Hämeenlinnan keskustan läpi Hattelmalasta Tiiriöön valmistui 7
kilometrin mittainen moottoritie vuonna 1965.
Hämeenlinnan moottoritien pohjoispäähän jäi vaarallinen tasoristeys. Risteyksen ongelmat vain lisääntyivät, kun Hämeenlinnan-Pälkäneen uusittu maantie (nykyinen kantatie 57) valmistui ja risteyksestä liittyvän liikenteen määrä kasvoi. Risteys muutettiin eritasoliittymäksi, joka valmistui vuonna 1984.
Vuonna 1966 avattiin Vaasan Hietalahden ja Pitkämäen välillä noin kolmen kilometrin pätkä moottoritietä, ajan tapaan vielä keskeneräisenä. Tie sai jatkoa vuonna 1994, kun jatko Helsingbyhyn valtatien 8 risteykseen valmistui.
Vuonna 1968
valmistui 12 km:n pituinen moottoritieosuus Tampereen Lakalaivasta
Lempäälän Kuljuun. Urakasta puolet rahoitettiin Maailmanpankin lainalla ja pankki asetti ehdoksi kansainvälisen urakkakilpailun järjestämisen. Urakan sai suomalaisen Vesto Oy:n ja ruotsalaisen Skånska Cementgjuteriet Ab:n muodostama yhteenlittymä. Vesto fuusioitiin myöhemmin osaksi YIT-konsernia ja ruotsalainen osapuoli tunnetaan nykyisin nimellä Skanska.
Kolmostien ja kantatien 56 risteys Kuljussa ennen moottoritien rakentamista
Sääksjärven-Höytämön liittymä vasta avatulla moottoritiellä
Helsingin ja Vantaan kaupunkien alueella tie rakennettiin
nelikaistaiseksi Haagasta Kehä III:lle. Haagan ja Kaivokselan väli
valmistui vuonna 1975 ja Kaivoksela-Kehä III vuonna 1977. Tämä tieosuus
ei ole moottoritietä.
Nelikaistaisen osuuden ja Kehä I:n liittymä rakennettiin ahtaaseen paikkaan ja sitä on vuosien varrella useaan otteeseen korjailtu. Alkuperäisessä liittymässä ei ollut lainkaan kiihdytyskaistoja, koska tuolloinen ajattelu ei sallinut sellaisia kuin moottoriteille. Liikennemäärien kasvaessa Kehä I:llä vasemmalle kääntymiset kävivät ongelmallisiksi. Liittymän luoteissektoriin tehtiin silmukkaramppi idästä etelään kulkevalle liikenteelle, mutta lännestä pohjoiseen kulkeva liikenne kääntyi edelleen vasemmalle liikennevalojen turvaamana ja ruuhkat olivat ajoittain sietämättömät. Asia korjattiin 'tilapäisesti' vuonna 1992 yhdistämällä liittymä katuverkkoon lyhyellä tienpätkällä ja ohjaamalla liikenne merkillisen rampin kautta. Tämä tilapäinen ratkaisu muuttui pysyväksi viimeistään vuosien 2015-2017 tietöissä, jossa liittymän geometriaa paikkailtiin.
Pirkkolan liittymä 1991
Pirkkolan liittymä 2017
Kolmostie ruuhkautui etenkin Helsingin ja Hämeenlinnan välillä
toivottomaksi jo 1980-luvulla. Moottoritie Helsingistä Hämeenlinnaan
linjattiin valtatien viereen, mutta Hämeenlinnan ja Tampereen välisestä
linjauksesta riideltiin vuosia, koska Valkeakosken kautta kulkeva
lyhyimmän vaihtoehdon katsottiin vahingoittavan Sääksmäen Rapolanharjun
reunaa kulkiessaan historiallista maisemaa ja arvoja. Loppujen lopuksi
linjaukseksi valittiin Toijala, jolloin Vanajavesi ylitetään Konhonvuolteella Toijalan
luoteispuolella. Täten Hämeenlinnan ja Tampereen väliseksi linjaukseksi
tuli vuoden 1938 tieverkon kantatien 56 linjaus ja itse asiassa se
linjaus, joka 1950-luvulla ensimmäiseksi hylättiin. Moottoritie
valmistui Hämeenlinnaan asti vuonna 1992, Jutikkalaan Sääksmäen sillan
läheisyyteen vuonna 1996 ja Lempäälän Kuljuun vuonna 2000.
Nummenniityn suora Nurmijärven ja Hyvinkään välillä
Tampere E:n liittymä. Alimpana itä-länsisuuntainen ohikulkutie, seuraavassa tasossa pohjois-eteläsuuntainen moottoritie, kolmannessa kerroksessa itä-etelä-ramppi ja ylimpänä pohjoinen-itä-ramppi. Tietä ei enää viitoiteta numerolla 60.
Helsingin ja Hämeenlinnan välistä osuutta rakennettiin
palasissa. Ensin rakennettiin Kehä III-Klaukkalan th vuosina 1985-1988. Hyvinkään
ja Riihimäen välinen osuus rakennettiin vuosina 1988-1990, Klaukkalan
th:n ja Nurmijärven välinen vuosina 1988-1991 ja Nurmijärven ja
Hyvinkään välinen osuus vuosina 1988-1992. Viimeinen osuus Riihimäeltä
Hämeenlinnaan aloitettiin vuonna 1990 ja se valmistui vuonna 1992.
Vuoden 1996 numerointiuudistuksessa kolmostie viitoitettiin
Tampereen kehätien kautta, kun viitoitus aiemmin oli tehty keskustan
kautta. Kaupungin eteläinen sisääntulotie Tampere E -liittymän ja
keskustan välillä muuttuikin yhdystieksi 3495. Luoteinen sisääntulotie
Ylöjärveltä muuttui kantatieksi 65.
Tampereen kehätie kulkee Nokian ja Pirkkalan rajalla
Rajasalmessa Pyhäjärven poikki. Rajasalmen silta valmistui vuonna 1973. Siltaa
rakennettaessa elokuussa 1973 Tampereen seudulla riehui myrsky
nopeudella 25 m/s ja yksi sillan kolmesta kelluvasta lohkosta irtosi
kiinnikkeistään ja lähti karkuteille. Se ajautui parissa tunnissa
Tampereelle Tahmelan rantaan, johon se rauhallisesti ja
vahingoittumattomana pysähtyi. Rajasalmesta Lakalaivaan tie valmistui vasta vuonna 1985.
Tampereen kehätien läntisen puoliskon numero oli aluksi 45, mutta koko kehätie sai myöhemmin numeron 60. Vuoden 1996 numerointiuudistuksessa numero 60 hiljalleen katosi. Läntinen puolikas sai numeron 3 ja itäinen 9.
Tampereen länsipuoleinen seutu, GT-kartta 1988. Kehätie numerolla 45.
Tampereen eteläinen liittymä, peruskartta 1991. "Hieman" vaatimattomampi kuin nykyinen.
Läntinen kehätie moottoriliikennetienä rupesi olemaan pullonkaula ja se rakennettiin
moottoritieksi kaksivaiheisena urakkana. Vaiheet valmistuivat vuonna
2006 ja 2009. Urakan yhteydessä valtatien 12 liittymä Nokialla
rakennettiin massiiviseksi systeemiliittymäksi.
1950- ja 1960-lukujen taitteessa valmistunut tien käytännössä uudelleenrakennus jätti varsin paljon pullonkauluja. Etenkin Tampereen ja Ikaalisten välinen osuus on ollut ruuhkautuva.
Ylöjärven ja Hämeenkyrön välinen 1960-luvun alun tienoikaisu kulkee varsin korkeiden mäkien yli ja nousua tulee enimmillään lähes sata metriä. Tieosuus suunniteltiin nelikaistaistettavan jo 1980-luvulla. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, vaan siitä jäi jäljelle vuosina 1993-1996 rakennetut pitkät ohituskaistat.
Parkanon keskustan länsipuolelle on 1970-luvulla rakennettu ohitustie.
Vuosina 1992 parannettiin tietä yli 25 kilometrin matkalla Jalasjärvellä. Näkyvin muutos on runsaan kahdeksan kilometrin mittainen Koskuen ohitus, jossa tielinja siirtyi kilometrin verran entisen länsipuolelle.
Kuluvan vuosituhannen aikana on Hämeenkyrön ja Parkanon välille rakennettu ohituskaistaosuuksia.
Vuosina 2020-2023 on menossa uuden nelikaistaisen tieosuuden rakentaminen Hämeenkyrön ohitse. Tämä noin 10 kilometrin mittainen tie jätti Hämeenkyrön kohdalla olevat kolmostien liikenneympyrät historiaan ja sujuvoitti liikennettä huomattavasti. Tieosuus avattiin liikenteelle 30.11.2022.
Hämeenkyrönväylä
Hämeenkyrönväylä joulukuussa 2022 liikenteelle aukeamista seuraavana päivänä
Rinnakkaistie
Kaksikaistainen moottoritien sivuun jäänyt tie on koko matkaltaan
Vantaankoskelta Valkeakosken kautta Tampereelle saanut numerokseen 130.
Sitä on ylläpidetty valtatietasoisena tienä ja sen liikennemäärät ovat
murto-osa moottoritietä edeltäneeseen aikaan verrattuna. Tie onkin
varsin miellyttävä vaihtoehto rauhallisesta rytmistä pitäville.
Katu Toijalan satamaan, johon aikoinaan kulki rautatie. Sataman kautta kuljetettiin Valkeakosken tehtaiden tuotteita ennen kunnollisten teiden ja rautatien rakentamista.
Vt9 haarautuu Turun suuntaan. Konhonvuolteen etelärannalla, kiinni liittymässä 33. Liittymän kautta kulkee myös maantie 3044, jolta ei kulkua moottoriteille.
Tampereen moottoritien eteläinen päätepiste sijaitsi liitttymän pohjoispuolella. Vanha kolmostie, nykyinen seututie 130 haarautuu Valkeakosken suuntaan.
Suomen ainoa nelikerroksinen liittymä, "Tampereen spagetti". Maan toinen kahden moottoritien täydellinen liittymä. Liittymässä sekä Vt3 että Vt9 kääntyvät.
Tyypiltään 3/4-turbiini oleva toinen maan kahdesta täydellisestä kahden moottoritien liittymästä. Liittymän läpi kulkee myös Tampereen ja Nokian välinen katu, mutta siltä ei ole yhteyttä moottoriteille tässä liittymässä.
