Versio 11. syyskuuta 2024 kello 08.24 (näytä wikiteksti) Matti (keskustelu | muokkaukset) p (→‎Kristiinankaupunki) ← Vanhempi muutos		Versio 11. syyskuuta 2024 kello 08.27 (näytä wikiteksti) Matti (keskustelu | muokkaukset) (→‎Ylimarkku: Hautamäen tarkennus) Uudempi muutos →
Rivi 501:		Rivi 501:
	Saavumme entisen Ylimarkun kunnan alueelle. Ylimarkku (Övermark) ja Pirttikylä (Pörtom) olivat yksikielisiä ruotsinkielisiä kuntia vuoteen 1973, jolloin ne liitettiin Närpiöön.		Saavumme entisen Ylimarkun kunnan alueelle. Ylimarkku (Övermark) ja Pirttikylä (Pörtom) olivat yksikielisiä ruotsinkielisiä kuntia vuoteen 1973, jolloin ne liitettiin Närpiöön.
−	Adolf Fredrikin tien ympärillä käytiin debattia alkuvuodesta 1957. Lapuan sanomien päätoimittajakin O K Hautamäki kirjoitti Suomen Kuvalehteen melko provosoivan	+	Adolf Fredrikin tien ympärillä käytiin debattia alkuvuodesta 1957. Lapuan sanomien päätoimittajanakin toiminut O K Hautamäki kirjoitti Suomen Kuvalehteen melko provosoivan
	jutun siitä, että uutta kasitietä puuhattiin vanhan tien itäpuolelle eikä vanhasta tiestä tehtykään valtatietä. TVH:n Vaasan piiri esitti asiaan vastineensa, johon SK:n		jutun siitä, että uutta kasitietä puuhattiin vanhan tien itäpuolelle eikä vanhasta tiestä tehtykään valtatietä. TVH:n Vaasan piiri esitti asiaan vastineensa, johon SK:n
	toimitus vastasi melko ivallisesti; tyyliin jota nykyisin ei juuri harrasteta. Kuukautta myöhemmin lehti julkaisi melko happamaan sävyyn kulkulaitosten ja yleisten töiden		toimitus vastasi melko ivallisesti; tyyliin jota nykyisin ei juuri harrasteta. Kuukautta myöhemmin lehti julkaisi melko happamaan sävyyn kulkulaitosten ja yleisten töiden

---

Versio 11. syyskuuta 2024 kello 08.27

Tässä pitkässä artikkelissa dokumentoidaan "Kasitieprojekti" 2024, eli tutkimusmatka valtatien 8 ensimmäisen version eli vuoden 1938 linjauksen selvittämiseksi maastossa.

Vanha kasitie vuonna 2024

Kasitieprojekti on aikaisempien nelostie- ja kolmostieprojektien teemaan perustuva retki: Ajetaan Turusta Ouluun mahdollisuuksien mukaan valtatien 8 vuoden 1938 tielinjaa pitkin, tälläkin kertaa järjettömyyksiä vältellen.

Nelostieprojekti 2014
Kolmostieprojekti 2016

Tällainen reitinvalinta on sekä helppo että vaikea: Helppo siten, että Turun ja Oulun välinen rantatie on nykyisinkin valtatie ja kulkee pääosin samojen paikkakuntien kautta. Vaikea siten, että uudet tielinjat ovat monin paikoin syntyneet vanhojen paikalle tai niiden läheisyyteen. Siksi moni vanha tielinja on jäänyt tarpeettomana sivuun ja muuttunut yksityistieksi, metsittynyt tai kokonaan kadonnut. Reittiä rekonstruoitaessa käytetty vanha karttamateriaali on pääosin joko epätarkkaa tai pienimittakaavaista. Tämä aiheutti päänvaivaa ja myös mahdollisesti tulkintavirheitä.

Taustatietojen kerääminen ja faktojen tarkastus on tehty retken jälkeen aikaa ja vaivoja säästämättä.

Artikkelissa on koko joukko karttaliitteitä. Pääosin ne kuvaavat tilannetta vuonna 2024 ja niihin on lisätty katkoviivoituksella vanhan tien reitti kohtalaisella tarkkuudella. Metrin tarkkuutta ei ole tavoiteltu. Punainen viiva tarkoittaa ajokelpoista reittiä. Sininen katkoviiva merkitsee rekonstruoitua vanhan tien reittiä, joka on joko kadonnut tai se jostain syystä on läpiajokelvoton. Kelvottomuuden syitä ovat esimerkiksi tien katkeaminen jostain kohdata ja vastaanpanemattomasti esitetty ajokielto.

Valokuvat ovat peräisin joko järjestelmäkamerasta tai samasta tuulilasikamerasta, josta artikkelin videot ovat. Tämä selittänee jotkut laatuvaihtelut.

Varsinais-Suomi

Turku

Turussa reitti alkaa keskeiseltä paikalta Tuomiokirkon tienoilta Uudenmaankadun, Hämeenkadun ja Itäisen rantakadun kulmassa. Alkuperäinen reitti jatkuu keskustasta Satakunnantietä kohti Raisiota. Satakunnantie kulkea pääosin vanhaa linjaa.

Reitin ensimmäiset sadat metrit Tuomiokirkkosillan ylitse

Valtatie 1 tulee kaupunkiin nykyisin linja-autoaseman nurkilla. Radan toisella puolella haarautuvat valtatie 9 Tampereelle ja yhdystie 12150 Raisioon.

Raisio

Raisiossa ensi kertaa poiketaan nykyiseltä pääväylältä pois.

Vanha tielinja kiertää Raision kirkon pohjoispuolelta. Osa tielinjasta on jäänyt moottoritien alle, mutta Raisionjoen ylittävä silta nykyisellä Jertantiellä on tallella.

Jertantie

Raisiosta vuosikymmenet sitten vinoiltiin, että se on Suomen ainoa kaupunkioikeudet saanut tienristeys. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa kyseisen tienristeyksen kohdalla haarautuivat tiet Naantaliin ja Poriin. Käännymme oikealle Kerttulan suuntaan.

Masku

Masku on tunnettu kirkkopitäjänä jo 1230-luvulla. Kuntana sitä on milloin jaettu ja milloin siihen on liitetty muita kuntia.

Uusi ja vanha valtatie kohtaavat keskustassa ja tieverkko liittyy moottoritiehen liikenneympyräliittymällä. Osa vanhaa tielinjaa on kadonnut.

Siirrytään sivuun vanhalta reitiltä ja ylitetään moottoritie

Nousiainen

Nousiaisissa on sijainnut Suomen ensimmäinen varmuudella tunnettu piispanistuin. Se on jo 1200-luvulla siirretty Turkuun. Vanha valtatie kulkee keskustaajaman Nummi halki.

Mynämäki

Mynämäen ja sen ruotsinkielisen nimen Virmo alkuperää ei tunneta. Seutu mainitaan asiakirjoissa 1300-luvulta. Mynämäen harmaakivikirkko on ajoitettu 1400-luvulle ja sitä pidetään Suomen keskiaikaisista kirkoista toiseksi suurimpana Turun tuomiokirkon jälkeen.

Mynämäen pohjoispuolella vanhan tien linjaus on lähes tyystin jäänyt uuden alle. Uudella tiellä on nykyisin ohituskaistapari ja sen rinnakkaisteitä ja vanhoja tieuria ei juuri ole jäänyt tunnistettavaksi kartoista eikä maastoon näkyviin.

Moderni ohituskaistatie tuottaa melkoisen kontrastin vanhaan maantiehen

Vanhalle tielle palataan noin yhdeksän kilometrin jälkeen. Tie 12523 kulkee Laitilan Krouvinummen kautta.

Laitila

Laitilan seudulla on ollut asutusta jo rautakaudella 100-luvulla. Kunta sijaitsee kasitien ja kantatien 43 risteyksessä. Harmaakivikirkko on 1480-luvulta, mutta sen paikalla on aiemminkin saattanut olla pyhäkkö.

Krouvinummentien päättyessä kasitiehen uuden tien länsipuolella sijaitsevat Puntarinojantie, Puntarintie ja Koverontie, jotka osittain ovat vanhaa maantietä. Tieyhteys toimii osin uuden tien ohituskaistan rinnakkaistienä.

Koverosta Laitilaan vanha tielinja on suurelta osin säilynyt. Hieman ennen Laitilaa linja siirtyy uuden tien itäpuolelle ja on osin kadonnut.

Laitilasta pohjoiseen lähdettäessä vanha tie tekee laajan kaarroksen itään Soukaisten kautta. Tie on numeroltaan 2051.

Pyhäranta

Kasitie kulkee vajaan seitsemän kilometrin matkan Pyhärannan kunnan itäosissa. Asukasluvultaan kunnan suurin taajama on Ihode, jonka läpi vanha tie kulkee. Vanhasta tiestä suuri osa on ajettavissa.

Jotta kasitien ylityksen jälkeen päästään takaisin vanhalle tielle, joudutaan ajamaan pikku pätkä seututietä 196 ja sen jälkeen pujottelemaan Varhokylässä.

Varhokylä

Ihoden halki

Satakunta

Rauma

Kohta Satakunnan maakuntarajan jälkeen vanha tie koukkaa uuden tien itäpuolelle Pekomäkeen. Tie on numeroltaan 12637. Koukkauksen pohjoisin osa Vermuntilantie on yhdystie 12639.

Unajan eteläpuolella tie alittaa voimajohdon, jonka tarkkasilmäisimmät huomaavat tavanomaisesta poikkeavaksi: Siinä on vain kaksi virtajohdinta. Kyse on Suomen ja Ruotsin välisestä johdosta, jossa kulkee tasavirta.

Unajan kohdalta Raumalle vanha tie kulkee uuden tien länsipuolella. Kaupunkialueella vanha reitti on viitteellinen.

Raumalta pohjoiseen vanha tie kulki nykyisen sairaala-alueen halki ja on reittinä kadonnut. Lyhyitä pätkiä on jäljellä osana katuverkkoa. Äyhössä tie on jäljellä.

Eurajoki

Eurajoella vanha tie toisaalta on jäänyt uuden alle ja toisaalta se tekee laajan kierroksen itään Irjanteen kautta. Uusin kasitie on viety Eurajoen ohitse ohikulkutienä, ja Eurajoen pohjoispuolella on myös keskikaiteella varustettu ohituskaistaosuus.

Lapijoen kohdalla vanhaa tielinjaa on säilynyt puolisentoista kilometriä. Osuudella on museosilta: Lapijoen vuonna 1883 rakennettu kivisilta.

Eurajoen keskustassa tie kulkee vanhaa Tohkantien siltaa ja kääntyy itään yhdystienä 2170 kulkien Eurajokivartta Irjanteelle. Sieltä se palaa takaisin nykyisen valtatien linjalle yhdystienä 2171.

Luvia

Vanha tie kulkee Luvian kirkonkylään ja sieltä laajan metsäalueen halki pohjoiseen kohti Poria.

Luvian-Porin vanha tie, nykyisin yhdystie 12858, on varsin mutkainen. Tien varrelle rakennetaan tuulivoimaa.

Pori

Satakunnan maakuntakeskus Pori sai Ulvilalta siirretyt kaupunkioikeudet vuonna 1558, kun Ulvilan satama oli käynyt maankohoamisen takia kelvottomaksi suurille aluksille. Porista kulkee useita valtateitä:

• valtatie 2 Helsinkiin
• valtatie 8 Turkuun ja Vaasan kautta Ouluun
• valtatie 11 Tampereelle
• valtatie 23 Jyväskylän ja Kuopion kautta Joensuuhun ja itärajalle Niiralaan

Kasitie Porista pohjoiseen perustuu suurelta osin Ulvilan-Korsholman Rantatien 1700-luvun linjaukseen. Se on monin paikoin aikaansa nähden hämmästyttävän suora. 1900-luvun valtatie on rakennettu samalle paikalle ja siksi vanha tienlinja on monin paikoin joko tuhoutunut tai hylättynä kadonnut.

Pori sijaitsee lounaisen Suomen valtavirran Kokemäenjoen suulla. Keskusta-alueen tunnetuin silta joen oli on vuonna 1926 valmistunut 156 metriä pitkä Porin silta.

Porin silta

Porista pohjoiseen vanha valtatie kulkee selvästi nykyisen tien itäpuolella Ruosniemen ja Noormarkun kautta. Vanha tielinja on varsin hyvin säilynyt. Ruosniemen kirkon vaiheilla autot on ohjattu toiselle reitille.

Noormarkku

Noormarkun ruukista lähti 1800-luvulla kasvamaan sittemmin Ahlström-konsernina tunnettu teollisuusyritys.

Kasitie kulki vielä 1950-luvulla Noormarkun kirkonkylän kautta ennen kuin suora tie Porista Ahlaisten Poikeljärvelle valmistui. Ahlaisten ja Noormarkun kunnat ovat sittemmin liitetty Poriin.

Noormarkussa kohdataan valtatie 23. Tie on vanha, mutta numero 23 on uudempi. Aluksi tie oli kantatie 65, joka alkoi Noormarkusta ja kulki Parkanoon.

Poikeljärven pohjoispuolella vain muutamia vanhan tielinjan palasia on läpiajettavassa kunnossa.

Joskus voi tiellä tulla vastaan pikku yllätyksiä

Merikarvia

Merikarvian alueella uusi tie on tavattoman suora ja vanhan tien osuuksia on yleensäkään enää vähän jäljellä ja ajokelpoisia sitäkin vähemmän. Maastokartasta on nähtävillä vanhan tielinjan palasia metsäteinä ja polkuina:

Lankoskella ylitetään Merikarvianjoki, joka on bifurkaalisen Isojärven pohjoisempi laskujoki (eteläisempi ylitettiin Noormarkussa, jossa tuon monta nimeä kantavan joen nimi on Noormarkunjoki). Lankoskella on vuosina 1886–1887 rakennettu kaksiaukkoinen kiviholvisilta, joka on nykyisin museosiltana. Nykyinen valtatien silta valmistui vuonna 1960. Tiellä oli kuitenkin autoliikennettä vuoteen 2002 saakka Köffi-kahvilaravintolan kulkureittinä.

Lankosken ja Tuorilan välillä myös vanha tie on ollut jokseenkin suora:

Tuorilan kohdalla on vanhaa tielinjaa säilynyt lähes viiden kilometrin verran uuden tien itäpuolella.

Tuorilan Harjuntie/Vanhatie

Seuraavaksi vanha tie siirtyy uuden länsipuolelle, mutta tämä mutka todettiin läpiajokelvottomaksi. Sen sijaan seuraava mutka itäpuolella uutta tietä, Ruonantie, on ajettavissa.

Viimeinen poikkeama Satakunnassa, ennen maakunta- ja kielirajaa, on Honkajärven kylään. Vanha tie ylittää 1850-luvulla rakennetun kivisillan.

Pohjanmaa

Pohjanmaa on siitä mielenkiintoinen maakunta, että niitä on neljä. Viimeisimmässä maan aluehallinnon ns. uudistuksessa synnytettiin Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa ja lisäksi Etelä- ja Keskipohjanmaan rannikkokaistale erotettiin neljänneksi, jonka nimeä Pohjanmaa on oudoksuttu. Poliittiset syythän tunnetaan, eikä olisi kohteliasta puhua rantaruotsalaisesta Pohjanmaasta tai Pampas-Pohjanmaasta, mutta olisihan siitä voitu tehdä vaikka Meri-Pohjanmaa.

Maakuntaraja on samalla kieliraja ja kielirajat ovat etenkin eteläisellä Pohjanmaalla varsin tiukat. Siitä huolimatta kielirajan lähettyvillä on erikoisia paikannimiä, joissa kielet sekoittuvat ja joista on vaikea päätellä, mikä kieli on alun pitäen ollut kyseessä. Satakunnan ja Pohjanmaan rajan tuntumassakin näitä on, kuten vaikka Härkmeri, Stora Sandjärv, Alakärren, Hästikari ja Österpakankorpi.

Lapväärtti

Lapväärtti, ruotsiksi Lappfjärd, on vuonna 1973 liitetty Kristiinankaupunkiin. Pikkuhiljaa kuihtuneessa kirkonkylässä on valtava tiilikirkko, jota mainitaan Suomen toiseksi suurimmaksi maaseutukirkoksi Kerimäen kirkon jälkeen.

Heti maakuntarajalla käy ilmi kielisuhteiden muutos.

Lapväärttiin asti vanha tielinja on pääosin kadoksissa. Poikkeus on Ömössan kohta, suomeksi Metsälän, jossa vanha tie kulkee uuden länsipuolella.

Ennen Lapväärtin kirkonkylää vanha tienlinja haarautuu ja kulkee Lapväärtin kirkon kupeeseen, ylittää Lapväärtinjoen ja kääntyy kohti länttä. Uusi tie kohdataan Lålbyssä.

Uusi viivasuora tie Lapväärtin ohitse rakennettiin jo 1950-luvun jälkipuoliskolla.

Tutustumme Lapväärttiin

Kristiinankaupunki

Kristiinankaupungissa käytiin 1930-luvun lopulla tieriitaa. Se ei ollut sellainen kuin nykyisin: Sen sijaan, että vaadittiin tietä muualle, vaadittiin tietä itselle. Vuonna 1938 tehty tienumerointi tehtiin monin paikoin viivoitintyönä: Laitettiin viivoitin kartalle ja valtatieksi valikoitui viivoitinta lähinnä oleva reitti sen kuntoon katsomatta. Tie- ja vesirakennushallituksen viivoitin oli osunut Lapväärtin-Tiukan linjalle jättäen Kristiinankaupungin sivuun. Kun yksityiskohtia hiottiin vielä lokakuussa 1939, kaupunki lähestyi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriötä sillä lähtökohdalla, että Tiukan kautta vedetty reitti on huonokuntoinen sivutie, ja esitti valtatien vetämistä Kristiinankaupungin kautta.

Tiukka, ruotsiksi Tjöck, oli Kristiinankaupungin maalaiskunta vuoteen 1919 ja siitä eteenpäin Tiukan kunta. Tiukka, Lapväärtti ja Siipyy liitettiin Kristiinankaupunkiin vuonna 1973.

Loppuvuodesta 1939 Suomea rupesivat vaivaamaan isommat kysymykset kuin valtatien linjaus. Asia poistui päiväjärjestyksestä kohtalaisen pian sodan jälkeen, kun uutta valtatietä ruvettiin rakentamaan Lapväärtistä pohjoiseen. Uusi tie tuli Tiukan linjalle.

Koska tutkimusmatkan kestäessä saatavilla olleesta karttamateriaalista ei käynyt ilmi kysymyksen lopullinen ratkaisu, valittiin reitiksi vuoden Suomen Tiekartan vuoden 1938 painoksen mukainen pääreitti Kristiinankaupungin kautta.

Kristiinankaupunkiin saavutaan noin 300 metriä pitkää pengertietä ja siltaa pitkin; itse sillalla on pituutta 30 metriä. Penger ja virtapilarit ovat ilmeisesti 1880-luvulta. Penger on todettu vuonna 2023 erittäin huonokuntoiseksi ja vaarana on sillan sulkeminen kokonaan ajoneuvoliikenteeltä. Seudulla keskustellaan siitä, korjattaisiinko vanha vai rakennettaisiinko uusi.

Närpiö

Runsaan kilometrin jälkeen vanha tielinja jälleen erkanee nykyvaltatiestä; tällä kertaa 44 kilometrin mittaiseksi osuudeksi. Närpiöön kuljetaan Pjelaxin kautta yhdystietä 6761 ja Närpiöstä pohjoiseen yhdystietä 6760.

Närpiö on ollut vapaaehtoisesti kaksikielinen vuodesta 2016 saakka. Ilmeisesti paikallinen ELY-keskus viittaa kintaalla tällaiselle kaksikielisyydelle päätellen siitä, että tienviittoja ei ole kahdeksaan vuoteen muutettu uusien kielisuhteiden mukaisiksi.

Närpiössä vanha tie ylittää Nybron sillan vuodelta 1842. Uusi sisääntulotie ylittää Närpiönjoen nelisen sataa metriä etelämpänä.

Närpiöstä pohjoiseen kulkeva tie on tiehistoriallisesti merkittävä. Adolf Fredrikin postitieksi kutsuttu tie on peräisin 1700-luvun lopulta ja se on ajankohtaan nähden hämmästyttävän suora. Närpiön jälkeen alkaa lähes 14 kilometriä pitkä suora. Ylimarkun kirkon kohdalla on mutka ja sen jälkeen on toinen suora, jolla on pituutta noin yhdeksän kilometriä.

Adolf Fredrik (1710–1771) hallitsi Ruotsin kuninkaana vuosina 1751–1771. Hänen poikansa oli kuningas Kustaa III.

Ylimarkku

Saavumme entisen Ylimarkun kunnan alueelle. Ylimarkku (Övermark) ja Pirttikylä (Pörtom) olivat yksikielisiä ruotsinkielisiä kuntia vuoteen 1973, jolloin ne liitettiin Närpiöön.

Adolf Fredrikin tien ympärillä käytiin debattia alkuvuodesta 1957. Lapuan sanomien päätoimittajanakin toiminut O K Hautamäki kirjoitti Suomen Kuvalehteen melko provosoivan jutun siitä, että uutta kasitietä puuhattiin vanhan tien itäpuolelle eikä vanhasta tiestä tehtykään valtatietä. TVH:n Vaasan piiri esitti asiaan vastineensa, johon SK:n toimitus vastasi melko ivallisesti; tyyliin jota nykyisin ei juuri harrasteta. Kuukautta myöhemmin lehti julkaisi melko happamaan sävyyn kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön kirjeen, jossa selostettiin hanketta. Kirjeessä mainittiin muun muassa, että tie kulkee tiheään asutun alueen halki, jota se rikkoisi, eikä valtatietä saataisi kunnollista.

Tässä asiassa tievaltio kyllä näki pitemmälle kuin Suomen Kuvalehti. Seutu on tuolloin(kin) on ollut tiheää ja rakennuskanta ulottuu lähes tiehen saakka. Oletettavasti seudulla on myöhemmin huokaistu helpotuksesta siitä, että TVH piti päänsä ja rakensi tien suunnitelman mukaisesti.

Pirttikylä

Ennen paluuta uudelle valtatielle ylitetään entisen Pirttikylän (Pörtom) raja. Pirttikylä Ylimarkun tapaan liitettiin Närpiöön vuonna 1973, mutta alueen pohjoisosat siirrettiin Maalahden (Malax) kuntaan vuonna 1975. Vanha tie kulkee Pirttikylän vaatimattoman kirkonkylän läpi. Runsaan kilometrin päässä kirkosta vanha tie katoaa uuden alle, eikä nouse näkyviin 25 kilometriin.

Maalahti

Maalahden kunta, johon on vuoden 1973 järjestelyissä liitetty Bergö ja Petolahti (Petalax), ulottuu kasitielle vain itäisistä osistaan. Kuntakeskus sijaitsee Vaasa-Korsnäsin-Närpiön seututien 673 varrella.

Saavutaan Maalahden kunnasta Mustasaaren kuntaan

Mustasaari

Mustasaaren kunta (Korsholm) tunnetaan suomenkielisessäkin puheessa myös Korsholmana. Se on osin kasvanut kiinni Vaasaan ja kunnan asukasluvusta kohtalainen osa asuukin suunnilleen Vaasan kantakaupungissa. Nykyinen Mustasaari muodostui vuonna 1973, kun siihen liitettiin Raippaluoto (Replot), Björköby, Koivulahti (Kvevlax) ja mantereen puoleinen osa Sulvaa (Solf) Sundomin alueen siirtyessä Vaasaan. Tuolloinen strategia oli säilyttää alueen riittävä ruotsinkielisenemmistö Vaasan kasvavan suomenkielisen asutuksen paineessa. Tämän strategian merkitys lienee vähenemässä, koska Mustasaari ja Vaasa yrittivät kuntaliitosta. Se jäi kuitenkin tekemättä, koska mustasaarelaiset äänestivät vahvasti hanketta vastaan keväällä 2019 järjestetyssä kansanäänestyksessä.

Lyhyttä rajaa Maalahden kanssa lukuun ottamatta Vaasa rajoittuu joka puolelta Mustasaareen. Siksi myös tässä matkakertomuksessa Mustasaari esiintyy kahdesti: ennen Vaasaa ja Vaasan jälkeen.

Vanha tie erkanee uuden itäpuolelle Riimalassa. Reitti kulkee Laihianjoen (Toby å) ylitse Tuovilan (Toby) vanhaa kivisiltaa. Vanha tielinja on jäänyt Vaasan lentokentän alle.

Vanha tie ylittää valtatien 3 ja valtatien 18 Helsingbyssä. Ylityskohta on hieman koominen: Väylävirasto ja sen edeltäjät ovat kuin käärmettä pyssyyn tarjonneet osin huonotasoista valtatietä 18 pääreitiksi Vaasan ja Jyväskylän välillä hyvätasoisen valtatien 16 sijaan. Jopa valtatien 16 numerokilvet on riisuttu pois Vaasan ja Ylistaron väliltä. Kuitenkin tässä Helsingbyn risteyksessä kilometrilukema Jyväskylään on valtatien 16 kautta ja myös ennakko-opasteissa näkyy numero 16 numeron 18 asemesta.

Tuovilan kivisilta on valmistunut vuonna 1781. Se on tehty kivistä latomalla ilman laastia. Sillassa on kaksi aukkoa ja sen pituus on 93 metriä. Perimätieto kertoo, että työhön käytettiin Vaasan linnan elinkautisvankeja. Vangeille luvattiin vapaus, mikäli silta ei romahda, kun telineet poistetaan.

Ajetaan Laihianjoen vartta ja Tuovilan sillan ylitse

Jo 1930-luvulla kaavailtiin uutta sisääntulotietä lounaan suunnasta Vaasaan. Yksi syy tähän oli TVH:n ajatukset ohjata länsirannikon valtatie Vaasan ohitse Vähänkyrön-Vöyrin-Oravaisten linjalle. Seudulla haluttiin osoittaa, että myös Vaasa tarvitsee asialliset tieyhteydet.

Vaasa

Vaasa, vuosina viralliselta nimeltään 1855–1917 Nikolainkaupunki, on Pohjanmaan maakuntakeskus ja maakuntaansa laajemmankin alueen taloudellinen keskus. Kaupunki paloi vuonna 1852, ja se palon jälkeen siirrettiin nykyiselle paikalleen, joka maan kohoamisen takia oli edullisempi. Palaneen kaupungin seutua kutsutaan nimellä Vanha Vaasa. Siellä sijaitsee tunnettu Mustasaaren kirkko (joka siis ei sijaitse Mustasaaressa), joka on entinen hovioikeuden rakennus. Rakennus on tyyliltään varhaiskustavilainen ja sitä sanotaan tyylinsä parhaaksi edustajaksi Suomessa.

Vanha reitti kaakosta Vaasan keskustaan katkesi 1950-luvulla, kun Runsorin kylään rakennettiin Vaasan lentokenttä.

Vaasassa pohjoiseen ja luoteeseen kulkenut vanha tie kääntyy koilliseen. Aluksi kuljetaan Mustasaaren hallintokeskukseen Sepänkylään.

Porin ja Vaasan välinen matka on noin 190 kilometriä. Ajoaika on runsaat kaksi tuntia. Ajat ovat muuttuneet siitä, kun linja-auto kulki tuota matkaa 6,5 tuntia vuonna 1949:

Mustasaari

Vaasan itäpuolen suuri kauppakeskusalue ja myös Mustasaaren hallinnollinen keskus Sepänkylässä ovat vanhasta tielinjasta sivussa. Vanha tie yhtyy uudempaan, joka se taas jonkin matkan päässä yhtyy uusimpaan. Sepänkylä ohitetaan nykyisin nelikaistaista keskikaidetietä.

Sepänkylän ja Koivulahden välillä vanha tielinja on kadonnut.

Koivulahti

Vuodesta 1973 Mustasaareen kuuluneen entisen Koivulahden kunnan nimen vanhempi polvi muistaa ennen kaikkea vuonna 1961 sattuneesta lehto-onnettomuudesta, joka 25 kuolonuhrillaan on vakavin Suomessa tapahtunut siviili-ilmailun onnettomuus.

Koivulahti sijaitsee eteläisen Pohjanmaan valtavirran Kyrönjoen suistoalueella. Ensimmäinen silta joen ylitse valmistui Koivulahteen vasta vuonna 1935. Sitä ennen joki ylitettiin lossilla.

Sillan ja tieyhteyden puuttumisen takia päätieksi Vaasan ja Kokkolan välillä oli vakiintunut Vähäkyrön ja Vöyrin kautta Oravaisiin kulkenut reitti. Vaikka silta rakennettiinkin vuonna 1935, vuoden autoilijan tiekartta vuonna 1938 esitti paksulla viivalla Vähänkyrön–Vöyrin reitin. Samoin kuin Kristiinankaupungin kohdalla valtatiet haluttiin linjata mahdollisimman suoraa reittiä ja valtatiereitiksi tuli Koivulahti–Vassor–Maksamaa.

Uutta tietä ruvettiin rakentamaan 1950-luvulla ja vuonna 1955 rakennettiin penger Vassorinlahden poikki ja eteläinen osa kuivatettiin viljelysmaaksi. Pengertie oli usein poikki kevättulvien aikaan ja siksi pengertä on myöhemmin korotettu.

Vanha tie kiertää Vassorinlahden pohjukan tehden laajan kaarroksen kaakkoon. Tie on nykyisin metsäautotietä ja yksityistietä. Jonkin matkaa kuljetaan seututietä 725, joka oli ennen kantatie 68 Vöyriin ja Ylihärmään.

Kunin kohdalta käännytään kaakkoiselle kaarrokselle

Maksamaa

Maksamaa (Maxmo) on entinen kunta, joka ensin liittyi Vöyrin kanssa Vöyri-Maksamaan kunnaksi vuonna 2007. Tämä kunta jäi lyhytikäiseksi, koska Oravaisten kunta tuli mukaan jo vuonna 2011 ja kunnan nimeksi otettiin Vöyri.

Seudulla vaikuttaa ruotsinkielinen huumorimusiikkiryhmä KAJ, jonka ammentaa Vöyrin murteesta, jota useimpien ruotsinkielistenkin sanotaan huonosti ymmärtävän. Ryhmän laulu Jåo nåo e ja jåo YOLO ja nåo valittiin vuonna 2014 vuoden suomenruotsalaiseksi radiokappaleeksi.

Oravainen

Oravainen tunnetaan yhdestä Suomen sodan ratkaisutaisteilusta 14.9.1808, jossa kenraali Nikolai Kamenskin johtamat venäläisjoukot löivät kenraali Carl Johan Adlercreutzin ruotsalaisjoukot. Tappio johti kaksi viikkoa myöhemmin Lohtajan aselepoon, joka kesti kuukauden päivät. Taistelukenttä sijaitsee Oravaisten keskustan läheisyydessä ja sinne on tehty muistomerkkejä.

Rantatien osalta Oravainen on myös merkille pantava paikkakunta: Siellä on Koivulahden Vassorinlahden lisäksi rantatien ainoita kohtia, josta näkyy merelle. Seuraava tällainen mahdollisuus aukeaa pohjoiseen kuljettaessa noin 270 kilometrin päässä, jossa Oulunlahti hieman pilkottaa.

Vanha tie on parin kilometrin verran säilynyt Oravaisissa. Sen jälkeen se on taas jäänyt uuden alle.

Munsala

Munsala oli vuoteen 1975 itsenäinen yksikielinen ruotsinkielinen kunta. Tuolloin sen liitettiin Uudenkaarlepyyn kaupunkiin, yhtaikaa Uudenkaarlepyyn maalaiskunnan ja Jepuan kanssa. Kunta tunnetaan myös suomenkielisellä alueella suositusta kansallispuvustaan.

Vanhaa maantietä ei Munsalan eteläosissa ole juuri jäljellä, poikkeuksena Gunilackin kylän kohta, jossa on lyhyt säilynyt kohta. Vanha tie kuitenkin kääntyy nykyisen linjalta seuraten tien 7270 linjaa Munsalaan, josta se jatkuu kaarrellen Uuteenkaarlepyyhyn.

Gunilackin jälkeen palataan nykyiselle valtatielle noin 3,5 kilometrin matkalle. Sen jälkeen käännytään valtatien länsipuolelle.

Uusikaarlepyy

Uusikaarlepyy (Nykarleby, murteellisesti Nykaabi) on Kustaa II Aadolfin perustama vuonna 1620 kaupunkioikeudet saanut kaupunki. Se on kolmesta lähekkäin sijaitsevasta rannikkokaupungista (Kokkolan ja Pietarsaaren rinnalla) selvästi pienin.

Ehkä tunnetuin uusikaarlepyyläinen on Zachris Topelius (1818–1898), jonka syntymäkoti oli Kuddnäsin kartano. Kartano sijaitsee kilometrin päässä kaupungin kirkosta, mutta oli aikoinaan Uudenkaarlepyyn maalaiskuntaa.

Vanha tielinja tekee laajoja kierroksia, kunnes se saapuu Lapuanjoen varteen. (Jokea kutsutaan myös Uusikaarlepyynjoeksi.)

Kaupungin kirkko on vihitty käyttöön vuonna 1708, vaikkakin alttari ja saarnastuoli valmistuivatkin vasta vuonna 1750.

Uudenkaarlepyyn keskustaa

Pedersöre

Pedersöre, kavereiden kesken Pedesi, on vanha jo 1200-luvulta tunnettu kirkkopitäjä. Siitä erotettiin vuonna 1652 Pietarsaaren kaupunki, joka ruotsiksi kantaa Jacob de la Gardien eli Laiska-Jaakon nimeä, Jakobstad.

Nykyinen kunta on muodostunut vuonna 1977, kun Pietarsaaren maalaiskunta (Pedersöre), Ähtävä (Esse) ja Purmo yhdistyivät. "Suomenkielinen" nimi on vuodesta 1989 ollut Pedersören kunta. Kunnan hallintokeskus on Pännäinen (Bennäs) ja suurin taajama Kolppi (Kollby).

Nykyinen kasitie kulkee kunnan halki jotakuinkin suorana. Sen sijaan vanha tie on ollut paikoin melkomoisilla mutkilla ja kierrellyt maita ja mantuja. Karttaan merkittyjen kilometripylväiden mukaan Vaasan ja Kokkolan välimatka on ollut 161 kilometriä vuonna 1949. Nykyisin se on peräti 40 kilometriä vähemmän, 121 km.

Edsevön jälkeen vanhan tien linja näkyy monin paikoin lähinnä polkuina ja yksityisteinä. Ne pääosin jouduttiin ohittamaan kulkukelvottomina.

Kruunupyy

Kruunupyyn kunta nykymuodossaan syntyi vuonna 1969, kun ruotsinkielisen alueen reunakunnat Kruunupyy, Alaveteli ja Teerijärvi yhdistyvät. Tällä saatiin lisäaikaa suomenkielistymistä vastaan, jota uhkaa Kokkolan teollistuminen nostatti. Lisäaikaa kesti kuitenkin vain seuraavan kymmenvuotisjakson ylitse ja kunta muuttui kaksikieliseksi vuonna 1983. Nykyisin jo viidennes asukkaista on suomenkielisiä.

Teerijärvi ja Alaveteli ovat sisämaan alueita, ja Kruunupyyn kunnan alue ulottuukin noin 60 kilometrin päähän merestä. Toiseen suuntaan kunta on kapea: Kasitie kulkee kunnassa vajaan 13 kilometrin matkan.

Paikalliset käyttävät pitäjästään nimeä Krombi.

Pedersören rajan lähettyvillä oleva vanha tie on lähes tyystin kadonnut. Vanhalle tielle päästään kuntakeskuksen eteläpuolella tien haarautuessa uudesta.

Keski-Pohjanmaa

Kokkola

Saavumme Kokkolaan, Keski-Pohjanmaan pääkaupunkiin. Kokkola on nykyisin pinta-alaltaan varsin laaja vuonna 2009 tapahtuneen kuntaliitoksen jäljiltä. Tuolloin Lohtaja, Kälviä ja Ullava liittyivät Kokkolan kaupunginosiksi.

Vuoden 2009 kuntaliitos ei toki ollut ensimmäinen. Vuonna 1977 liitettiin toisiinsa yhteen kasvaneet Kaarlela ja Kokkola. Kaarlelaan oli vuonna 1969 liitetty Öja, eli öjalaisista tuli vuonna 1977 kokkolalaisia.

Vuoden 1977 kuntaliitokseen liittyi paljon politiikkaa. Kaarlela oli vuoteen 1927 Kokkolan maalaiskunta, Gamlakarleby landskommun. Jotta Kaarlela saatiin houkutelluksi vuoden 1977 liitokseen, uuden kunnan ruotsinkielinen nimi Karleby otettiin Kaarlelalta. Seudulla on siitä asti silloin tällöin keskusteltu nimen Gamlakarleby palauttamisesta, mutta konkretiaksi tämä ei ole kehittynyt.

Kokkolasta lähtevät myös valtatiet 13 ja 28. Valtatie 13 on vuonna 1938 numeroitu luoteis-kaakkoissuuntainen reitti Jyväskylän, Mikkelin ja Lappeenrannan kautta Viipuriin. Nykyisin päätepiste on Lappeenrannan Nuijamaa. Valtatie 28 sen sijaan rakennettiin 1960-luvulla Kokkolan ja Kajaanin väliseksi maantieksi. Se nimettiin vuonna 1970 kantatieksi 85 ja vuoden 1996 reformissa valtatieksi 28.

Reitti Kokkolaan ja Kokkolasta pois on muuttunut. Vanha reitti kulki 1970-luvun alkupuolelle saakka Kaarlelan kirkonmäen kautta radan pohjoispuolelle. Kokkolan keskustan ohitustie valmistui vasta vuonna 1990. Pohjoisen suuntaan lähdettiin Ouluntietä.

Poistutaan keskustasta Oulun suuntaan vanhaa reittiä

Perhonjoelle saakka uusi tielinja seuraa vanhaa. Sen jälkeen tehdään lyhyt koukkaus Vitikkaan ja kohta sen jälkeen käännytään pohjoiseen Ruotsalon kautta kulkeneelle tielle.

Kälviä

Kälviän alueella on muinaislöytöjä kivi- ja pronssikaudelta: ajalta, jolloin rantaviiva oli syvällä nykyisessä sisämaassa. Yksikielinen suomenkielinen Kälviä muuttui kaksikieliseksi vuonna 2009, kun kunta liitettiin Kokkolaan. Mitenkään johdonmukaisesti muutos ei näy tienviitoissa.

Valtatie 8 kulki Ruotsalon kautta 1970-lopulle saakka, kunnes Kokkolan-Kajaanin kantatien, nykyisin valtatien 28 länsipäätä rakennettiin. Tässä yhteydessä rakennettiin Vitikan–Marinkaisten osuus. Vanhan tien Ruotsalon osuutta oli oiottu pian sotien jälkeen ja ilmeisesti tieosuuden katsottiin siksi välttävän, eikä se ollut hankelistan kärjessä.

Lohtaja

Lohtajan entinen tunnetaan ennen kaikkea Vattajanniemen hiekkarannoista. Alueen käyttö on rajattu, koska noin 15 neliökilometriä on pakkolunastettu puolustusvoimien harjoitus- ja ampuma-alueeksi.

Vanha tie kulkee Marinkaisista kaartaen Lohtajan kirkonkylään ja palaa uudelle tielle lähelle maakuntarajaa. Marinkaisten lounaispuolella vanha tie on pääosin kadonnut.

Pohjois-Pohjanmaa

Himanka

Himanka sijaitsee Lestijoen suulla. Himanka itsenäistyi Lohtajan seurakunnasta 1800-luvulla. Sittemmin pesäeroa on tehty vahvemmin toiseen suuntaan: Kunta yhdistyi vuonna 2010 Kalajokeen, ja toimenpide nostatti kulmakarvoja: Liitos tapahtui maakuntarajan ylitse ja alue siirtyi Keski-Pohjanmaalta Pohjois-Pohjanmaalle.

Saavutaan Himangalle

Kalajoki

Kalajoen suussa sijaitseva Kalajoki on tunnettu ennen kaikkea hiekkasärkistään. Valtatien 27 läntinen päätepiste on Kalajoella. Tie kulkee Ylivieskan ja Pyhäjärven kautta Iisalmeen. Valtatie 87 on ehkä maan urbaanein valtatie: Lukuun ottamatta noin 15 kilometrin osuutta Alavieskassa koko tien 203 kilometriä kuljetaan kunnissa, jotka ovat päättäneet olla kaupunkeja.

Kohta vanhan maakuntarajan jälkeen vanha tie tekee kaarroksen idän puolelle Kalajoen Alajoelle.

Kuntakeskuksen lounaispuolella sijaitsevat Hiekkasärkät. Niihin liittyviä matkailupalveluita on ruvennut ilmaantumaan valtatien varrelle.

Kalajoella vanha tie tekee kaarroksen Etelänkylän kautta silloista ainoaa siltaa pitkin. Tie oikaistiin vuonna 1956 rakennettua Isosiltaa pitkin. Vanha silta Etelänkylän kohdalla on korvattu vuonna 1972 valmistuneella uudella.

Pyhäjoki

Pyhäjoen suistossa sijaitseva Pyhäjoen kunta on viime vuosina saanut lehtien palstoilla tilaa epäonnisesta ydinvoimalahankkeestaan. Työmaa on hiljentynyt, osapuolet valmistautuvat oikeudenkäynteihin rahasta ja muut miettivät, mihin jo tehtyä työtä kannattaisi hyödyntää.

Hanhikiven niemellä sijaitsevan suuren siirtolohkareen on arveltu olevan Pähkinäsaaren rauhan rajakivi. Rauha solmittiin vuonna 1323 Ruotsin ja Novgorodin välillä.

Pyhäjoen alueella vanha tie tekee useita isompia ja pienempiä silmukoita uuden tien kummallakin puolella.

Pyhäjoen kuntakeskus sijaitsee uuden tien länsipuolella. Joki haarautuu kahteen päähaaraan, Etelähaaraan ja Pohjoishaaraan ja kummassakin haarassa on lukuisia saaria. Vanha tie kulkee Etelähaaran ylitse Etelänkylän Isosiltaa pitkin. Silta on neliaukkoinen tukiansassilta ja se on valmistunut vuonna 1837. Osa puurakenteista on tässä museosillassa alkuperäisiä.

Seuraavaksi käännytään tien itäpuolelle Parhalahteen.

Raahe

Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe perusti Raahen kaupungin vuonna 1649. Kaupunki on nähnyt niin ylämäkiä kuin alamäkiäkin, ja sitä ovat käyneet polttamassa sekä venäläiset että englantilaiset. Nykyisin Raahe tunnetaan ennen kaikkea rautatehtaastaan, jonka Kekkonen vuonna 1960 päätti sijoittaa Raahen seudulle. Valtionyhtiö Rautaruukki on sittemmin ajautunut ruotsalaisen SSAB-konsernin osaksi.

Saloisten kunta on liitetty Raaheen 1973, Pattijoen 2003 ja Vihannin 2013. Kuntaliitosten takia kaupunki ulottuu noin 60 kilometrin päähän sisämaahan.

Raahen eteläpuolella uusi tie on rakennettu hyvin suoraksi ja pääosin vanhan tien paikalle. Siksi kulkukelpoista vanhaa tietä ei juuri ole. Tilanteesta kertonee Arkkukarin kohdalta oleva karttaote vuodelta 1954. Siihen on merkitty nykyinen linjaus sinisellä.

Karttaotteesta käy ilmi, että kilometripylväiden mukaan matka Kokkolasta Ouluun on ollut 231 kilometriä. Nykyisissä viitoissa matka on 196–198 km. Oikaisut ovat siis lyhentäneet matkaa noin 35 km. Kun lisäksi Vaasan ja Kokkolan väliltä oikaisut kadottivat 40 kilometriä, päästään lukemaan 75 km Vaasan ja Oulun välillä. Aika huikea saavutus!

Raahe on siten hieman poikkeuksellinen kaupunki, että vanha valtatiekään ei kulkenut keskustan kautta. Vanhasta tiestä on jäljellä pikku pätkä katua nimeltään Vanha Valtatie. Loput on joko kevyen liikenteen väylänä tai kokonaan kadonnut uudemman asutuksen alle.

Raahen Vanhaa valtatietä

Raahesta Oulun suuntaan kuljetaan ensin Pattijoelle. Sieltä vanha tie kulkee laajassa kaaressa seututienä 813 Siikajoen ja Lumijoen kautta Liminkaan. Uusi tie on vedetty jokseenkin suoraan linjalle Raahe–Revonlahti–Liminka.

Pyhäjoen Hanhikiven lisäksi myös Pattijokea on tarjottu Pähkinäsaaren rauhan rajaksi.

Siikajoki

Siikajokilaaksossa on kuntia järjestelty niin, että selitykset ovat tarpeen. Revonlahden kunta erotettiin vuonna 1930 Siikajoen kunnasta. Revonlahti ja Paavolan kunta tekivät kuntaliitoksen vuonna 1973 ja uuden kunnan nimeksi tuli Ruukki Paavolassa sijainneen Ruukin taajaman mukaan. Seuraava kuntaliitos tapahtui vuonna 2007, kun Siikajoki ja Ruukki yhdistyivät. Tämän kunnan nimi on Siikajoki ja sen hallinnollinen keskusta on Ruukki. Sen tähden Siikajoen Keskikylää, joka yleisemmin ennen Siikajokena tunnettiin, ei virallisissa asiayhteyksissä pidä enää kutsua Siikajoeksi vaan Siikajoenkyläksi.

Siikajoen ylitse kulki Keskikylällä Patokosken puusilta, joka oli kivisille virtapilareille perustettu. Uusi silta valmistui 350 metriä alavirtaan vuonna 1963. Vanha silta kävi sen verran vaaralliseksi, että se poistettiin vuonna 1981 räjäyttämällä. Kaksi virtapilaria on jäljellä, yksi on hajonnut.

Lumijoki

Lumijoella on näyttävä kirkko, jota kokonsa takia kutsutaan myös Lakeuden katedraaliksi. Ukkosmyrsky kesäkuussa 1882 poltti Lumijoen ja Oulunsalon kirkot. Uudesta kirkosta tehtiin niin suuri, että sinne mahtuu tuhat henkeä. Kirkko valmistui vuonna 1889.

Hailuodon julkinen liikenne oli vuoteen 1967 saakka Hailuoto-laivan varassa. Lautan liikenteen alettua laiva oli Oulun torilla kahvilana. Myöhemmin se siirrettiin Lumijoen Varjakkaan, jossa se edelleenkin on.

Seututien 813 reittiä on 1980-luvulla muutettu pohjoisemmaksi; kaiketi palvelemaan paremmin asutusta. Vanha tie kulkee Äijäselän kautta.

Liminka

Liminka on alun perin vuonna 1477 perustettu laaja kirkkopitäjä. Sen hallintoalueeseen kuului alueita Oulujärven ympäristöä ja Kainuuta myöden. Nykyinen kunta perustuu vuoden 1865 kuntareformiin.

Limingan Haaransillassa yhtyvät kasitie ja nelostie. Lisäksi Limingasta haarautuu Pohjanmaan sisämaan kantatie 86 Ylivieskaan ja edelleen Kokkolaan. Kasitie virallisesti päättyy Haaransiltaan. Paikallinen tienpitäjä ei oikein ole osannut päättää, viitoitetaanko Oulun seudulla Kokkolan suuntaan vai ei ja jos niin miten. Retkemme kuitenkin jatkuu Ouluun saakka vanhaa valtatietä, nykyistä seututietä 847.

Limingan keskustassa kaatosateessa

Kempele

Kempele on nykyisin käytännössä Oulun esikaupunkialuetta. Moottoritie on eräänlainen jakolinja: Länsipuolella asutaan ja itäpuolella ovat laajoja kansalaispiirejä houkuttelevat kaupalliset palvelut.

Oulu

Oulu on kiistatta Pohjoisen Suomen tärkein kaupunki. Kaupungissa on kuntaliitosten jälkeen asukkaita yli 200 000, ja kaupunkialue on neljänneksi suurin Helsingin, Tampereen ja Turun jälkeen.

Oulu on myös liikenteen solmupiste. Nelostien ja kasitien lisäksi kaupunkiin liittyvät valtatie 20 Kuusamoon ja Kajaaniin. Pohjanmaan ja Savon radat yhtyvät Oulussa ja lentokenttä on matkustajamääriltään Suomen kakkonen.

Vanha reitti Ouluun käy lähellä merta Limingantullin kautta. Tien varrella on runsaasti eri alojen kauppaliikkeitä.

Matkamme päättyy Uusikadun ja Saaristonkadun kulmaan, josta alkaa valtatie 22 Kajaaniin.