Tässä pitkässä artikkelissa dokumentoidaan "Kasitieprojekti" 2024, eli tutkimusmatka valtatien 8 ensimmäisen version eli vuoden 1938 linjauksen selvittämiseksi maastossa.
Vanha kasitie vuonna 2024
Kasitieprojekti on aikaisempien nelostie- ja kolmostieprojektien teemaan perustuva retki: Ajetaan Turusta Ouluun mahdollisuuksien mukaan valtatien 8 vuoden 1938 tielinjaa pitkin, tälläkin kertaa
järjettömyyksiä vältellen.
Nelostieprojekti 2014
Kolmostieprojekti 2016
Tällainen reitinvalinta on sekä helppo että vaikea: Helppo siten, että Turun ja Oulun välinen rantatie on nykyisinkin valtatie ja kulkee pääosin samojen paikkakuntien kautta. Vaikea siten, että uudet tielinjat ovat monin paikoin syntyneet vanhojen paikalle tai niiden läheisyyteen. Siksi moni vanha tielinja on jäänyt tarpeettomana sivuun ja muuttunut yksityistieksi, metsittynyt tai kokonaan kadonnut. Reittiä rekonstruoitaessa käytetty vanha karttamateriaali on pääosin joko epätarkkaa tai pienimittakaavaista. Tämä aiheutti päänvaivaa ja myös mahdollisesti tulkintavirheitä.
Taustatietojen kerääminen ja faktojen tarkastus on tehty retken jälkeen aikaa ja vaivoja säästämättä.
Artikkelissa on koko joukko karttaliitteitä. Pääosin ne kuvaavat tilannetta vuonna 2024 ja niihin on lisätty katkoviivoituksella vanhan tien reitti kohtalaisella tarkkuudella. Metrin tarkkuutta ei ole tavoiteltu.
Punainen viiva tarkoittaa ajokelpoista reittiä. Sininen katkoviiva merkitsee rekonstruoitua vanhan tien reittiä, joka on joko kadonnut tai se jostain syystä on läpiajokelvoton. Kelvottomuuden syitä ovat esimerkiksi
tien katkeaminen jostain kohdata ja vastaanpanemattomasti esitetty ajokielto.
Valokuvat ovat peräisin joko järjestelmäkamerasta tai samasta tuulilasikamerasta, josta artikkelin videot ovat. Tämä selittänee jotkut laatuvaihtelut.
| Valtatie 8 Turku-Oulu vuonna 2024. Numerointi päättyy Oulun eteläpuolella Limingan Haaransiltaan, mutta tässä artikkelissa kasitiellä tarkoitetaan Turun ja Oulun välistä reittiä. |
Varsinais-Suomi
Turku
Turussa reitti alkaa keskeiseltä paikalta Tuomiokirkon tienoilta Uudenmaankadun, Hämeenkadun ja Itäisen rantakadun kulmassa. Alkuperäinen reitti jatkuu keskustasta Satakunnantietä kohti Raisiota. Satakunnantie kulkea pääosin vanhaa linjaa.
| Valtatieiden viitoitus on Turun keskustassa ollut horjuvaa ja vaihdellut aika ajoin. Sataman tavaraliikenne halutaan pois keskustasta. |
|
|
| Reitin ensimmäiset sadat metrit Tuomiokirkkosillan ylitse
|
Valtatie 1 tulee kaupunkiin nykyisin linja-autoaseman nurkilla. Radan toisella puolella haarautuvat valtatie 9 Tampereelle ja yhdystie 12150 Raisioon.
| Ensin kurvataan ykköstielle. |
| Ja sitten haaraudutaan lisää. |
Raisio
Raisiossa ensi kertaa poiketaan nykyiseltä pääväylältä pois.
| Satakunnantie kapenee kaksikaistaiseksi hieman ennen Raision rajaa. |
Vanha tielinja kiertää Raision kirkon pohjoispuolelta. Osa tielinjasta on jäänyt moottoritien alle, mutta Raisionjoen ylittävä silta nykyisellä Jertantiellä on tallella.
| Käännytään pois keskustaan vievältä tieltä. Keskusta tässä on Raision keskusta. |
Raisiosta vuosikymmenet sitten vinoiltiin, että se on Suomen ainoa kaupunkioikeudet saanut tienristeys. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa kyseisen tienristeyksen kohdalla haarautuivat tiet Naantaliin ja Poriin. Käännymme oikealle Kerttulan suuntaan.
| Risteys on eri muotoinen kuin ennen, mutta ei anneta sen haitata. |
| Kerttulantie seuraa varsin tarkasti vanhaa tietä seututielle 192 eli Kustavintielle saakka. |
| Kerttulantien liikenneympyrät ovat kuitenkin uudempaa mallia kuin vuodelta 1938. |
| Reitti pohjoiseen Maskun suuntaan jatkuu yhdystietä 12259. |
| Tienviitassa ei vallitsevan tavan mukaan lue Masku, vaikka tie Maskuun päätyykin. Viitoitus noudattaa parhaan reitin periaatetta. |
Masku
Masku on tunnettu kirkkopitäjänä jo 1230-luvulla. Kuntana sitä on milloin jaettu ja milloin siihen on liitetty muita kuntia.
| Maskun kirkon vaiheilla. Maantie kulkee kirkkorakennuksen ja tapulin välistä. |
Uusi ja vanha valtatie kohtaavat keskustassa ja tieverkko liittyy moottoritiehen liikenneympyräliittymällä. Osa vanhaa tielinjaa on kadonnut.
| Maskun seutu vuoden 1957 topografikartalla. Nykyinen valtatie merkitty karttaan. |
| Maskun keskustan liikennejärjestelyt vuoden 2024 kuosissa. |
|
|
| Siirrytään sivuun vanhalta reitiltä ja ylitetään moottoritie
|
Nousiainen
Nousiaisissa on sijainnut Suomen ensimmäinen varmuudella tunnettu piispanistuin. Se on jo 1200-luvulla siirretty Turkuun. Vanha valtatie kulkee keskustaajaman Nummi halki.
| Maskun ja Nousiaisten rajamailla |
| Vanha tie kulkee pohjoiseen Kaitaraistentietä. |
| Uutta ja vanhaa valtatietä, uusi vasemmalla ja vanha oikealla. |
| Vanha tie leikkaa uuden tien. Toisella puolella jatkuva tie on yksityistietä, jonne liikennemerkkien perusteella ei haluta muita. |
| Ei hätää kuitenkaan. Vanha tie on Mynämäelle saakka yhdystie 12397. |
Mynämäki
Mynämäen ja sen ruotsinkielisen nimen Virmo alkuperää ei tunneta. Seutu mainitaan asiakirjoissa 1300-luvulta. Mynämäen harmaakivikirkko on ajoitettu 1400-luvulle ja sitä pidetään Suomen keskiaikaisista kirkoista toiseksi suurimpana Turun tuomiokirkon jälkeen.
| Yhdystie 12397 on vanhan tien entinen linjaus Nousiaisten ja Mynämäen välillä |
| Perinteistä suomalaista metsätietä |
| Mynämäen vanhempaa rakennuskantaa |
| Mynämäen Kirkkokatu ilmentää myöhempien aikojen maaseututaajamien yhdyskuntasuunnittelua. |
Mynämäen pohjoispuolella vanhan tien linjaus on lähes tyystin jäänyt uuden alle. Uudella tiellä on nykyisin ohituskaistapari ja sen rinnakkaisteitä ja vanhoja tieuria ei juuri ole jäänyt tunnistettavaksi kartoista eikä maastoon näkyviin.
| Vanhaa ja uutta tielinjaa |
| Harvoja nykyisin näkyviä vanhan tien palasia. |
|
|
| Moderni ohituskaistatie tuottaa melkoisen kontrastin vanhaan maantiehen
|
Vanhalle tielle palataan noin yhdeksän kilometrin jälkeen. Tie 12523 kulkee Laitilan Krouvinummen kautta.
| Vaatimaton viitta historialliselle tielle |
| Krouvinummentie on tyypillinen soratie |
Laitila
Laitilan seudulla on ollut asutusta jo rautakaudella 100-luvulla. Kunta sijaitsee kasitien ja kantatien 43 risteyksessä. Harmaakivikirkko on 1480-luvulta, mutta sen paikalla on aiemminkin saattanut
olla pyhäkkö.
Krouvinummentien päättyessä kasitiehen uuden tien länsipuolella sijaitsevat Puntarinojantie, Puntarintie ja Koverontie, jotka osittain ovat vanhaa maantietä. Tieyhteys toimii osin uuden tien ohituskaistan rinnakkaistienä.
| Uuden valtatien rinnakkaistienä |
| Vihreän eri sävyjä maisemassa |
Koverosta Laitilaan vanha tielinja on suurelta osin säilynyt. Hieman ennen Laitilaa linja siirtyy uuden tien itäpuolelle ja on osin kadonnut.
| Vanhan tien reitti Laitilassa |
| Kantatie 43 johtaa Uudestakaupungista Harjavaltaan. Kasitien risteys on vilkas ja raskaan liikenteen osuus huomattava. |
| Palveluja matkustavaisille |
Laitilasta pohjoiseen lähdettäessä vanha tie tekee laajan kaarroksen itään Soukaisten kautta. Tie on numeroltaan 2051.
| Tie 2051 palaa kasitielle Pyhärannan Varhokylässä aivan Laitilan rajan tuntumassa. Oikealle haarautuva metsätie on päättyvä pätkä vanhaa valtatietä. Kunnan raja kulkee sitä pitkin; Pyhäranta vasemmalla ja Laitila oikealla. |
Pyhäranta
Kasitie kulkee vajaan seitsemän kilometrin matkan Pyhärannan kunnan itäosissa. Asukasluvultaan kunnan suurin taajama on Ihode, jonka läpi vanha tie kulkee. Vanhasta tiestä suuri osa on ajettavissa.
Jotta kasitien ylityksen jälkeen päästään takaisin vanhalle tielle, joudutaan ajamaan pikku pätkä seututietä 196 ja sen jälkeen pujottelemaan Varhokylässä.
| Vanhan tien reitti Varhokylän kohdalla |
| Vanha tie kulkee uuden läheisyydessä ja ylittää tämän Ihoden kohdalla. |
Satakunta
Rauma
Kohta Satakunnan maakuntarajan jälkeen vanha tie koukkaa uuden tien itäpuolelle Pekomäkeen. Tie on numeroltaan 12637. Koukkauksen pohjoisin osa Vermuntilantie on yhdystie 12639.
Unajan eteläpuolella tie alittaa voimajohdon, jonka tarkkasilmäisimmät huomaavat tavanomaisesta poikkeavaksi:
Siinä on vain kaksi virtajohdinta. Kyse on Suomen ja Ruotsin välisestä johdosta, jossa kulkee tasavirta.
| Rauman-Rihtniemen voimajohto osana Suomen ja Ruotsin välistä sähkönsiirtoyhteyttä |
Unajan kohdalta Raumalle vanha tie kulkee uuden tien länsipuolella. Kaupunkialueella vanha reitti on viitteellinen.
Raumalta pohjoiseen vanha tie kulki nykyisen sairaala-alueen halki ja on reittinä kadonnut. Lyhyitä pätkiä on jäljellä osana katuverkkoa. Äyhössä tie on jäljellä.
| Rauma vuoden 1940 kartalla |
| Vanhan tien reitti kaupungista ulos |
| Nykyinen kasitie katkaisee vanhan reitin. Täytyy ajaa Impivaaran kautta. |
| Äyhöntie on uudelleen linjattu eritasoliittymän takia. |
| Luostarinkylän eritasoliittymä uusitulla osuudella Rauman koillispuolella |
Eurajoki
Eurajoella vanha tie toisaalta on jäänyt uuden alle ja toisaalta se tekee laajan kierroksen itään Irjanteen kautta. Uusin kasitie on viety Eurajoen ohitse ohikulkutienä,
ja Eurajoen pohjoispuolella on myös keskikaiteella varustettu ohituskaistaosuus.
| Olkiluodon ydinvoimalan tien risteykseen on pitkään kaavailtu eritasoliittymää. Toistaiseksi mennään tasoliittymällä. |
Lapijoen kohdalla vanhaa tielinjaa on säilynyt puolisentoista kilometriä. Osuudella on museosilta: Lapijoen vuonna 1883 rakennettu kivisilta.
| Vanha tielinja Lapijoen kohdalla |
| Vanhaa valtatietä, tällä kohdalla nimeltään Unkintie |
Eurajoen keskustassa tie kulkee vanhaa Tohkantien siltaa ja kääntyy itään yhdystienä 2170 kulkien Eurajokivartta Irjanteelle. Sieltä se palaa takaisin nykyisen valtatien linjalle yhdystienä 2171.
| Sateenkaari Eurajoen vesitornin yllä |
| Empiretyylinen Lavilan makasiini |
| 2,0 km pitkä ohituskaista tien 2171 risteyksen pohjoispuolella |
Luvia
Vanha tie kulkee Luvian kirkonkylään ja sieltä laajan metsäalueen halki pohjoiseen kohti Poria.
| Pinkjärven tienoilla vanha tie tekee laajoja kaarroksia, ja tie on osin kadonnut tai kulkukelvoton. |
| Vanha tielinja Peränkylän kohdalla. |
Luvian-Porin vanha tie, nykyisin yhdystie 12858, on varsin mutkainen. Tien varrelle rakennetaan tuulivoimaa.
| Maisemaa Näsäviisainlevon kohdalla |
Pori
Satakunnan maakuntakeskus Pori sai Ulvilalta siirretyt kaupunkioikeudet vuonna 1558, kun Ulvilan satama oli käynyt maankohoamisen takia
kelvottomaksi suurille aluksille. Porista kulkee useita valtateitä:
Kasitie Porista pohjoiseen perustuu suurelta osin Ulvilan-Korsholman Rantatien 1700-luvun linjaukseen. Se on monin paikoin aikaansa nähden hämmästyttävän suora.
1900-luvun valtatie on rakennettu samalle paikalle ja siksi vanha tienlinja on monin paikoin joko tuhoutunut tai hylättynä kadonnut.
| Lounaisesta suunnasta saavutaan Poriin laajojen pientaloalueiden halki |
Pori sijaitsee lounaisen Suomen valtavirran Kokemäenjoen suulla. Keskusta-alueen tunnetuin silta joen oli on vuonna 1926 valmistunut 156 metriä pitkä Porin silta.
Porista pohjoiseen vanha valtatie kulkee selvästi nykyisen tien itäpuolella Ruosniemen ja Noormarkun kautta. Vanha tielinja on varsin hyvin säilynyt. Ruosniemen kirkon vaiheilla autot on ohjattu
toiselle reitille.
| Katkokohta Ruosniemen kirkon seutuvilla |
| Myös valtatie 11 kulki aiemmin Ruosniemen kautta. Taloudellinen kartta 1955. |
| Vanha tie on paikoiteillen tiukoilla mutkilla |
Noormarkku
Noormarkun ruukista lähti 1800-luvulla kasvamaan sittemmin Ahlström-konsernina tunnettu teollisuusyritys.
Kasitie kulki vielä 1950-luvulla Noormarkun kirkonkylän kautta ennen kuin suora tie Porista Ahlaisten Poikeljärvelle valmistui. Ahlaisten ja Noormarkun kunnat ovat sittemmin liitetty Poriin.
| Vanhan tien linjausta Noormarkun pohjoispuolella |
Noormarkussa kohdataan valtatie 23. Tie on vanha, mutta numero 23 on uudempi. Aluksi tie oli kantatie 65, joka alkoi Noormarkusta ja kulki Parkanoon.
| Vanha kasitien ja kantatien 65 haara on nykyisin liikenneympyrä |
| Suomen tiekartta 7 vuodelta 1955 |
| Noormarkun kirkon vaiheilta |
| Noormarkunjokea seuraava Noormarkun-Poikeljärven tie on nykyisin yhdystie 2701 |
Poikeljärven pohjoispuolella vain muutamia vanhan tielinjan palasia on läpiajettavassa kunnossa.
| Hallakorventie kulkee lähellä nykyistä valtatietä |
|
|
| Joskus voi tiellä tulla vastaan pikku yllätyksiä
|
| Pirttijärventie päättyy nykyiseen valtatiehen. Vanha tielinja näkyy kuvassa metsittyneenä. |
Merikarvia
Merikarvian alueella uusi tie on tavattoman suora ja vanhan tien osuuksia on yleensäkään enää vähän jäljellä ja ajokelpoisia sitäkin vähemmän.
Maastokartasta on nähtävillä vanhan tielinjan palasia metsäteinä ja polkuina:
| Tielinjan paloja maastokartassa 2024 |
Lankoskella ylitetään Merikarvianjoki, joka on bifurkaalisen Isojärven pohjoisempi laskujoki (eteläisempi ylitettiin Noormarkussa, jossa tuon monta nimeä kantavan
joen nimi on Noormarkunjoki). Lankoskella on vuosina 1886–1887 rakennettu kaksiaukkoinen kiviholvisilta, joka on nykyisin museosiltana. Nykyinen valtatien silta valmistui vuonna 1960. Tiellä oli kuitenkin
autoliikennettä vuoteen 2002 saakka Köffi-kahvilaravintolan kulkureittinä.
| Lankosken vanha sillan hienoa kivityötä |
| Lankosken vanha silta on nykyisin kevyemmälle liikenteelle |
Lankosken ja Tuorilan välillä myös vanha tie on ollut jokseenkin suora:
| Tuorilan seutu, pitäjänkartta 1944 |
Tuorilan kohdalla on vanhaa tielinjaa säilynyt lähes viiden kilometrin verran uuden tien itäpuolella.
|
|
| Tuorilan Harjuntie/Vanhatie
|
Seuraavaksi vanha tie siirtyy uuden länsipuolelle, mutta tämä mutka todettiin läpiajokelvottomaksi. Sen sijaan seuraava mutka itäpuolella uutta tietä, Ruonantie, on ajettavissa.
Viimeinen poikkeama Satakunnassa, ennen maakunta- ja kielirajaa, on Honkajärven kylään. Vanha tie ylittää 1850-luvulla rakennetun kivisillan.
Pohjanmaa
Pohjanmaa on siitä mielenkiintoinen maakunta, että niitä on neljä. Viimeisimmässä maan aluehallinnon ns. uudistuksessa synnytettiin Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa ja lisäksi Etelä- ja Keskipohjanmaan rannikkokaistale
erotettiin neljänneksi, jonka nimeä Pohjanmaa on oudoksuttu. Poliittiset syythän tunnetaan, eikä olisi kohteliasta puhua rantaruotsalaisesta Pohjanmaasta tai Pampas-Pohjanmaasta,
mutta olisihan siitä voitu tehdä vaikka Meri-Pohjanmaa.
Maakuntaraja on samalla kieliraja ja kielirajat ovat etenkin eteläisellä Pohjanmaalla varsin tiukat. Siitä huolimatta kielirajan lähettyvillä on erikoisia paikannimiä, joissa kielet sekoittuvat ja joista on vaikea päätellä, mikä kieli on alun pitäen ollut kyseessä. Satakunnan ja Pohjanmaan rajan tuntumassakin näitä on, kuten vaikka Härkmeri, Stora Sandjärv, Alakärren, Hästikari ja Österpakankorpi.
Lapväärtti
Lapväärtti, ruotsiksi Lappfjärd, on vuonna 1973 liitetty Kristiinankaupunkiin. Pikkuhiljaa kuihtuneessa kirkonkylässä on valtava tiilikirkko, jota mainitaan Suomen
toiseksi suurimmaksi maaseutukirkoksi Kerimäen kirkon jälkeen.
Heti maakuntarajalla käy ilmi kielisuhteiden muutos.
Lapväärttiin asti vanha tielinja on pääosin kadoksissa. Poikkeus on Ömössan kohta, suomeksi Metsälän, jossa vanha tie kulkee uuden länsipuolella.
| Ömössan, Metsälän kylänraittia |
| Palataan valtatielle. Seudulle on rakennettu runsaasti tuulivoimaa. |
| Kasitien varteen on jäänyt vanhoja kilometripylväitä. Pylväiden hävitysvimma ei aikoinaan ulottunut tänne. |
| Vaikka Pohjanmaalla onkin komiaa, tiet ovat sielläkin paikoitellen kuin Fifty Shades of Gray -elokuvan mainoksesta. |
| Kesällä 2024 kyllä laskettiin runsaasti uutta pintaa. |
| Kristiinankaupunki on suomenkielisistä kunnan nimistä pisin. Kilpiin tarvitaan paljon peltiä. |
Ennen Lapväärtin kirkonkylää vanha tienlinja haarautuu ja kulkee Lapväärtin kirkon kupeeseen, ylittää Lapväärtinjoen ja kääntyy kohti länttä. Uusi tie kohdataan Lålbyssä.
Uusi viivasuora tie Lapväärtin ohitse rakennettiin jo 1950-luvun jälkipuoliskolla.
| Vanhan tien reitti Lapväärtin kautta |
| Uuden ja vanhan tien haara |
| Vanhaa Lapväärttiä. Taloudellinen kartta 1938 |
Kristiinankaupunki
Kristiinankaupungissa käytiin 1930-luvun lopulla tieriitaa. Se ei ollut sellainen kuin nykyisin: Sen sijaan, että vaadittiin tietä muualle, vaadittiin tietä itselle. Vuonna 1938 tehty tienumerointi
tehtiin monin paikoin viivoitintyönä: Laitettiin viivoitin kartalle ja valtatieksi valikoitui viivoitinta lähinnä oleva reitti sen kuntoon katsomatta. Tie- ja vesirakennushallituksen viivoitin oli osunut
Lapväärtin-Tiukan linjalle jättäen Kristiinankaupungin sivuun. Kun yksityiskohtia hiottiin vielä lokakuussa 1939, kaupunki lähestyi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriötä sillä lähtökohdalla, että Tiukan kautta vedetty reitti on huonokuntoinen sivutie, ja esitti valtatien vetämistä Kristiinankaupungin kautta.
Tiukka, ruotsiksi Tjöck, oli Kristiinankaupungin maalaiskunta vuoteen 1919 ja siitä eteenpäin Tiukan kunta. Tiukka, Lapväärtti ja Siipyy liitettiin Kristiinankaupunkiin vuonna 1973.
Loppuvuodesta 1939 Suomea rupesivat vaivaamaan isommat kysymykset kuin valtatien linjaus. Asia poistui päiväjärjestyksestä kohtalaisen pian sodan jälkeen, kun uutta valtatietä ruvettiin rakentamaan Lapväärtistä pohjoiseen.
Uusi tie tuli Tiukan linjalle.
Koska tutkimusmatkan kestäessä saatavilla olleesta karttamateriaalista ei käynyt ilmi kysymyksen lopullinen ratkaisu, valittiin reitiksi vuoden Suomen Tiekartan vuoden 1938 painoksen mukainen pääreitti Kristiinankaupungin kautta.
| Kristiinankaupungin seutu 1938. Kiistanalainen reitti korostettu sinisellä. |
| Reitti Kristiinankaupungissa |
| Lålbyn-Kristiinankaupungin vanhaa tietä |
| Lålbyntien läntistä osuutta ei toivota ajettavan |
Kristiinankaupunkiin saavutaan noin 300 metriä pitkää pengertietä ja siltaa pitkin; itse sillalla on pituutta 30 metriä. Penger ja virtapilarit ovat ilmeisesti 1880-luvulta. Penger on todettu vuonna 2023
erittäin huonokuntoiseksi ja vaarana on sillan sulkeminen kokonaan ajoneuvoliikenteeltä. Seudulla keskustellaan siitä, korjattaisiinko vanha vai rakennettaisiinko uusi.
| Kristiinankaupungin Kaupunkisilta |
Närpiö
Runsaan kilometrin jälkeen vanha tielinja jälleen erkanee nykyvaltatiestä; tällä kertaa 44 kilometrin mittaiseksi osuudeksi. Närpiöön kuljetaan Pjelaxin kautta yhdystietä 6761
ja Närpiöstä pohjoiseen yhdystietä 6760.
Närpiö on ollut vapaaehtoisesti kaksikielinen vuodesta 2016 saakka. Ilmeisesti paikallinen ELY-keskus viittaa kintaalla tällaiselle kaksikielisyydelle päätellen siitä,
että tienviittoja ei ole kahdeksaan vuoteen muutettu uusien kielisuhteiden mukaisiksi.
Närpiössä vanha tie ylittää Nybron sillan vuodelta 1842. Uusi sisääntulotie ylittää Närpiönjoen nelisen sataa metriä etelämpänä.
| Nybro, kolmiaukkoinen kiviholvisilta, pituus 68 metriä |
| Närpiöntie, kaupungin pääkatu |
Närpiöstä pohjoiseen kulkeva tie on tiehistoriallisesti merkittävä. Adolf Fredrikin postitieksi kutsuttu tie on peräisin 1700-luvun lopulta ja se on ajankohtaan nähden hämmästyttävän suora. Närpiön jälkeen alkaa lähes
14 kilometriä pitkä suora. Ylimarkun kirkon kohdalla on mutka ja sen jälkeen on toinen suora, jolla on pituutta noin yhdeksän kilometriä.
Adolf Fredrik (1710–1771) hallitsi Ruotsin kuninkaana vuosina 1751–1771. Hänen poikansa oli kuningas Kustaa III.
| Närpiön-Ylimarkun tie, yleiskartta 1866 |
| Närpiö-Ylimarkku-Pirttikylä |
| Adolf Fredrikin postitiellä |
Ylimarkku
Saavumme entisen Ylimarkun kunnan alueelle. Ylimarkku (Övermark) ja Pirttikylä (Pörtom) olivat yksikielisiä ruotsinkielisiä kuntia vuoteen 1973, jolloin ne liitettiin Närpiöön.
Adolf Fredrikin tien ympärillä käytiin debattia alkuvuodesta 1957. Lapuan sanomien päätoimittajanakin toiminut O K Hautamäki kirjoitti Suomen Kuvalehteen melko provosoivan
jutun siitä, että uutta kasitietä puuhattiin vanhan tien itäpuolelle eikä vanhasta tiestä tehtykään valtatietä. TVH:n Vaasan piiri esitti asiaan vastineensa, johon SK:n
toimitus vastasi melko ivallisesti; tyyliin jota nykyisin ei juuri harrasteta. Kuukautta myöhemmin lehti julkaisi melko happamaan sävyyn kulkulaitosten ja yleisten töiden
ministeriön kirjeen, jossa selostettiin hanketta. Kirjeessä mainittiin muun muassa, että tie kulkee tiheään asutun alueen halki, jota se rikkoisi, eikä valtatietä saataisi
kunnollista.
Tässä asiassa tievaltio kyllä näki pitemmälle kuin Suomen Kuvalehti. Seutu on tuolloin(kin) on ollut tiheää ja rakennuskanta ulottuu lähes tiehen saakka. Oletettavasti seudulla
on myöhemmin huokaistu helpotuksesta siitä, että TVH piti päänsä ja rakensi tien suunnitelman mukaisesti.
| 14 kilometrin suora päättyy mutkaan kirkon nurkalla. |
Pirttikylä
Ennen paluuta uudelle valtatielle ylitetään entisen Pirttikylän (Pörtom) raja. Pirttikylä Ylimarkun tapaan liitettiin Närpiöön vuonna 1973, mutta alueen pohjoisosat siirrettiin Maalahden (Malax) kuntaan vuonna 1975.
Vanha tie kulkee Pirttikylän vaatimattoman kirkonkylän läpi. Runsaan kilometrin päässä kirkosta vanha tie katoaa uuden alle, eikä nouse näkyviin 25 kilometriin.
| Yhdeksän kilometrin päässä Ylimarkusta suorassa tiessä terävä mutka, jossa tien suunta muuttuu lähes 30 astetta. Tie jatkuu vielä kolme kilometriä pitkänä suorana. |
| Maalahdelle ja Närpiöön on yhtä pitkä matka. Verraten hyvin toteutuu vanha tavoite, että kirkkoja pitää olla noin 30 kilometrin välein. |
| Vanha tie hetkeä ennen kuin se päättyy uuteen valtatiehen |
Maalahti
Maalahden kunta, johon on vuoden 1973 järjestelyissä liitetty Bergö ja Petolahti (Petalax), ulottuu kasitielle vain itäisistä osistaan. Kuntakeskus sijaitsee Vaasa-Korsnäsin-Närpiön seututien 673 varrella.
| Suoraa ja tasaista valtatietä |
| Entisen Jurvan kunnan, nykyisen Kurikan kaupungin Jurvan kaupunginosan raja sijaitsee vain kolmen kilometrin päässä seututien 685 risteyksestä. Kieliraja kulkee osapuilleen kunnanrajaa pitkin. |
| Långåminnen kylästä on maantie Övermalaxiin ja Maalahden kuntakeskukseen, jonne myös kylän palvelut ovat siirtyneet. |
|
|
| Saavutaan Maalahden kunnasta Mustasaaren kuntaan
|
Mustasaari ennen Vaasaa
Mustasaaren kunta (Korsholm) tunnetaan suomenkielisessäkin puheessa myös Korsholmana. Se on osin kasvanut kiinni Vaasaan ja kunnan asukasluvusta kohtalainen osa asuukin suunnilleen Vaasan kantakaupungissa. Nykyinen Mustasaari muodostui vuonna 1973, kun siihen liitettiin Raippaluoto (Replot), Björköby, Koivulahti (Kvevlax) ja mantereen puoleinen osa Sulvaa (Solf) Sundomin alueen siirtyessä Vaasaan. Tuolloinen strategia oli säilyttää
alueen riittävä ruotsinkielisenemmistö Vaasan kasvavan suomenkielisen asutuksen paineessa. Tämän strategian merkitys lienee vähenemässä, koska Mustasaari ja Vaasa yrittivät kuntaliitosta. Se jäi kuitenkin tekemättä, koska mustasaarelaiset äänestivät vahvasti hanketta vastaan keväällä 2019 järjestetyssä kansanäänestyksessä.
Lyhyttä rajaa Maalahden kanssa lukuun ottamatta Vaasa rajoittuu joka puolelta Mustasaareen. Siksi myös tässä matkakertomuksessa Mustasaari esiintyy kahdesti: ennen Vaasaa ja Vaasan jälkeen.
Vanha tie erkanee uuden itäpuolelle Riimalassa. Reitti kulkee Laihianjoen (Toby å) ylitse Tuovilan (Toby) vanhaa kivisiltaa. Vanha tielinja on jäänyt Vaasan lentokentän alle.
| Mustasaaren kautta Vaasaan |
| Tämäkään tie ei ole liiallisilla mutkilla. |
Vanha tie ylittää valtatien 3 ja valtatien 18 Helsingbyssä. Ylityskohta on hieman koominen: Väylävirasto ja sen edeltäjät ovat kuin käärmettä pyssyyn tarjonneet
osin huonotasoista valtatietä 18 pääreitiksi Vaasan ja Jyväskylän välillä hyvätasoisen valtatien 16 sijaan. Jopa valtatien 16 numerokilvet on riisuttu pois Vaasan ja Ylistaron
väliltä. Kuitenkin tässä Helsingbyn risteyksessä kilometrilukema Jyväskylään on valtatien 16 kautta ja myös ennakko-opasteissa näkyy numero 16 numeron 18 asemesta.
Tuovilan kivisilta on valmistunut vuonna 1781. Se on tehty kivistä latomalla ilman laastia. Sillassa on kaksi aukkoa ja sen pituus on 93 metriä. Perimätieto kertoo, että työhön käytettiin
Vaasan linnan elinkautisvankeja. Vangeille luvattiin vapaus, mikäli silta ei romahda, kun telineet poistetaan.
|
|
| Ajetaan Laihianjoen vartta ja Tuovilan sillan ylitse
|
Jo 1930-luvulla kaavailtiin uutta sisääntulotietä lounaan suunnasta Vaasaan. Yksi syy tähän oli TVH:n ajatukset ohjata länsirannikon valtatie Vaasan ohitse Vähänkyrön-Vöyrin-Oravaisten linjalle. Seudulla haluttiin
osoittaa, että myös Vaasa tarvitsee asialliset tieyhteydet.
| Vasabladetissa vuonna 1936 esitetty karttaharjoitus uudeksi tielinjaksi. Suunnilleen tämän mukaisesti tie myöhemmin toteutettiin. |
Vaasa
Vaasa, vuosina viralliselta nimeltään 1855–1917 Nikolainkaupunki, on Pohjanmaan maakuntakeskus ja maakuntaansa laajemmankin alueen taloudellinen keskus. Kaupunki paloi vuonna 1852, ja se palon
jälkeen siirrettiin nykyiselle paikalleen, joka maan kohoamisen takia oli edullisempi. Palaneen kaupungin seutua kutsutaan nimellä Vanha Vaasa. Siellä sijaitsee tunnettu Mustasaaren kirkko (joka siis ei sijaitse Mustasaaressa),
joka on entinen hovioikeuden rakennus. Rakennus on tyyliltään varhaiskustavilainen ja sitä sanotaan tyylinsä parhaaksi edustajaksi Suomessa.
Vanha reitti kaakosta Vaasan keskustaan katkesi 1950-luvulla, kun Runsorin kylään rakennettiin Vaasan lentokenttä.
| Vanhan tien summittainen reitti Vaasan ja Tuovilan välillä |
| Runsorin seutu vuonna 1922 |
| Suunnilleen tältä kohdalta kulki vanha tie nykyisen lentokentän alueen halki |
| Lähestytään Vaasaa. Huutoniementie |
Vaasassa pohjoiseen ja luoteeseen kulkenut vanha tie kääntyy koilliseen. Aluksi kuljetaan Mustasaaren hallintokeskukseen Sepänkylään.
| Sepänkyläntie haarautuu nykyisestä päätiestä |
| Mustasaaren kunnanraja tulee vastaan taajamassa. |
Porin ja Vaasan välinen matka on noin 190 kilometriä. Ajoaika on runsaat kaksi tuntia. Ajat ovat muuttuneet siitä, kun linja-auto kulki tuota matkaa 6,5 tuntia vuonna 1949:
Mustasaari Vaasan jälkeen
Vaasan itäpuolen suuri kauppakeskusalue ja myös Mustasaaren hallinnollinen keskus Sepänkylässä ovat vanhasta tielinjasta sivussa. Vanha tie yhtyy uudempaan, joka se taas jonkin matkan päässä
yhtyy uusimpaan. Sepänkylä ohitetaan nykyisin nelikaistaista keskikaidetietä.
Sepänkylän ja Koivulahden välillä vanha tielinja on kadonnut.
| Uudempaa tietä, entistä kasitietä |
| Uudempi ja uusin tie yhtyvät |
Koivulahti
Vuodesta 1973 Mustasaareen kuuluneen entisen Koivulahden kunnan nimen vanhempi polvi muistaa ennen kaikkea vuonna 1961 sattuneesta lehto-onnettomuudesta,
joka 25 kuolonuhrillaan on vakavin Suomessa tapahtunut siviili-ilmailun onnettomuus.
Koivulahti sijaitsee eteläisen Pohjanmaan valtavirran Kyrönjoen suistoalueella. Ensimmäinen silta joen ylitse valmistui Koivulahteen vasta vuonna 1935. Sitä ennen joki ylitettiin lossilla.
Sillan ja tieyhteyden puuttumisen takia päätieksi Vaasan ja Kokkolan välillä oli vakiintunut Vähäkyrön ja Vöyrin kautta Oravaisiin kulkenut reitti. Vaikka silta rakennettiinkin vuonna 1935, vuoden autoilijan tiekartta vuonna 1938 esitti paksulla viivalla Vähänkyrön–Vöyrin reitin. Samoin kuin Kristiinankaupungin kohdalla valtatiet haluttiin linjata mahdollisimman suoraa reittiä ja valtatiereitiksi tuli Koivulahti–Vassor–Maksamaa.
| Koivulahden lossi 1900-luvun alussa |
| Kyrönjoen ensimmäinen silta Koivulahdessa. Ristikkosillan hyötykorkeus oli 3,70 metriä ja se luonnollisesti ajan mittaan kävi pullonkaulaksi. Korvaavan sillan rakentaminen alkoi vuonna 1974. |
| Suomen tiekartta 1938. Päätieksi merkitty reitti korostettu sinisellä ja vuonna 1938 nimetty valtatie ruskealla. |
| Koivulahden–Vassorin seutu vuoden 1944 kartassa. Vassorinlahti on paljon isompi kuin nykyisin ja tiet tekevät laajoja mutkia. |
Uutta tietä ruvettiin rakentamaan 1950-luvulla ja vuonna 1955 rakennettiin penger Vassorinlahden poikki ja eteläinen osa kuivatettiin viljelysmaaksi. Pengertie oli usein poikki kevättulvien aikaan ja siksi
pengertä on myöhemmin korotettu.
| Suunnistustaulu on kevyesti kauhtunut |
Vanha tie kiertää Vassorinlahden pohjukan tehden laajan kaarroksen kaakkoon. Tie on nykyisin metsäautotietä ja yksityistietä. Jonkin matkaa kuljetaan seututietä 725, joka oli ennen kantatie 68 Vöyriin ja Ylihärmään.
|
|
| Kunin kohdalta käännytään kaakkoiselle kaarrokselle
|
| Kuivattua Vassorinlahden eteläosaa |
| Lyhyt matka kuljetaan nykyistä valtatietä, kunnes käännytään sen luoteispuolelle |
| Tie Vassoriin ei sekään ole aivan suora |
Maksamaa
Maksamaa (Maxmo) on entinen kunta, joka ensin liittyi Vöyrin kanssa Vöyri-Maksamaan kunnaksi vuonna 2007. Tämä kunta jäi lyhytikäiseksi, koska Oravaisten kunta
tuli mukaan jo vuonna 2011 ja kunnan nimeksi otettiin Vöyri.
Seudulla vaikuttaa ruotsinkielinen huumorimusiikkiryhmä KAJ, jonka ammentaa Vöyrin murteesta, jota useimpien ruotsinkielistenkin sanotaan huonosti ymmärtävän.
Ryhmän laulu Jåo nåo e ja jåo YOLO ja nåo valittiin vuonna 2014 vuoden suomenruotsalaiseksi radiokappaleeksi.
| Maksamaan jälkeen vanha tie on pääosin kadonnut Oravaisiin saakka. Kärklaksin kohdalla oleva osuus (sininen) ei ole läpiajettavissa. |
| Maksamaan keskustan palveluita |
| Osapuilleen tähän kohtaan on joskus tullut vanha tie (sinisellä ylempänä merkitty), mutta se on kadonnut. |
Oravainen
Oravainen tunnetaan yhdestä Suomen sodan ratkaisutaisteilusta 14.9.1808, jossa kenraali Nikolai Kamenskin johtamat venäläisjoukot löivät kenraali Carl Johan Adlercreutzin ruotsalaisjoukot.
Tappio johti kaksi viikkoa myöhemmin Lohtajan aselepoon, joka kesti kuukauden päivät. Taistelukenttä sijaitsee Oravaisten keskustan läheisyydessä ja sinne on tehty muistomerkkejä.
Rantatien osalta Oravainen on myös merkille pantava paikkakunta: Siellä on Koivulahden Vassorinlahden lisäksi rantatien ainoita kohtia, josta näkyy merelle. Seuraava tällainen mahdollisuus aukeaa
pohjoiseen kuljettaessa noin 270 kilometrin päässä, jossa Oulunlahti hieman pilkottaa.
| Rantanäkymiä Oravaistenselälle levähdysalueelta |
Vanha tie on parin kilometrin verran säilynyt Oravaisissa. Sen jälkeen se on taas jäänyt uuden alle.
| Vanhan tien reitti Oravaisissa |
| Jo nimistöstä saattaa saada osviittaa paikallisesta murteesta |
| Pedersöreläisen yrityksen tuotteita: Oravaisten murretaulu |
| Oravaisissa on kymmenkunta metriä korkea mäki. Siitä toki pitää varoittaa. |
Munsala
Munsala oli vuoteen 1975 itsenäinen yksikielinen ruotsinkielinen kunta. Tuolloin sen liitettiin Uudenkaarlepyyn kaupunkiin, yhtaikaa Uudenkaarlepyyn maalaiskunnan ja Jepuan kanssa.
Kunta tunnetaan myös suomenkielisellä alueella suositusta kansallispuvustaan.
Vanhaa maantietä ei Munsalan eteläosissa ole juuri jäljellä, poikkeuksena Gunilackin kylän kohta, jossa on lyhyt säilynyt kohta. Vanha tie kuitenkin kääntyy nykyisen linjalta
seuraten tien 7270 linjaa Munsalaan, josta se jatkuu kaarrellen Uuteenkaarlepyyhyn.
| Käännytään Gunilackintielle |
Gunilackin jälkeen palataan nykyiselle valtatielle noin 3,5 kilometrin matkalle. Sen jälkeen käännytään valtatien länsipuolelle.
Uusikaarlepyy
Uusikaarlepyy (Nykarleby, murteellisesti Nykaabi) on Kustaa II Aadolfin perustama vuonna 1620 kaupunkioikeudet saanut kaupunki. Se on kolmesta lähekkäin sijaitsevasta rannikkokaupungista (Kokkolan ja
Pietarsaaren rinnalla) selvästi pienin.
Ehkä tunnetuin uusikaarlepyyläinen on Zachris Topelius (1818–1898), jonka syntymäkoti oli Kuddnäsin kartano. Kartano sijaitsee kilometrin päässä kaupungin kirkosta, mutta oli aikoinaan Uudenkaarlepyyn maalaiskuntaa.
Vanha tielinja tekee laajoja kierroksia, kunnes se saapuu Lapuanjoen varteen. (Jokea kutsutaan myös Uusikaarlepyynjoeksi.)
| Vanhan tielinjan kiemuroita |
| Kevyesti kivistä metsää Bonäsissä |
| Jutas. Juuttaalla käytiin syyskuussa 1808 taistelu, jossa Ruotsi eversti von Döbelnin johdolla voitti Venäjän joukot. Tämä avasi perääntymistien Ruotsin armeijan pääjoukolle, joka joutuin häviölle seuraavana päivänä Oravaisissa. Palkinnoksi voitosta von Döbeln sai ylennyksen kenraalimajuriksi ja sotilaat ylimääräisen annoksen paloviinaa. |
| Juuttaantie kulkee paikoin Lapuanjoen rantatöyräällä |
Kaupungin kirkko on vihitty käyttöön vuonna 1708, vaikkakin alttari ja saarnastuoli valmistuivatkin vasta vuonna 1750.
| Seinämaalaukset ovat hävinneet 1880-luvun remontissa, mutta kattomaalaukset ovat säilyneet. |
| Lapuanjokea kaupungin keskustassa |
|
|
| Uudenkaarlepyyn keskustaa
|
| Soklot. Kukaan ei tiedä, mikä on soklo, vaikka niitä kaikesta päätellen seudulla on useita. |
Pedersöre
Pedersöre, kavereiden kesken Pedesi, on vanha jo 1200-luvulta tunnettu kirkkopitäjä. Siitä erotettiin vuonna 1652 Pietarsaaren kaupunki, joka ruotsiksi kantaa Jacob de la Gardien eli Laiska-Jaakon nimeä, Jakobstad.
Nykyinen kunta on muodostunut vuonna 1977, kun Pietarsaaren maalaiskunta (Pedersöre), Ähtävä (Esse) ja Purmo yhdistyivät. "Suomenkielinen" nimi on vuodesta 1989 ollut Pedersören kunta.
Kunnan hallintokeskus on Pännäinen (Bennäs) ja suurin taajama Kolppi (Kållby).
Nykyinen kasitie kulkee kunnan halki jotakuinkin suorana. Sen sijaan vanha tie on ollut paikoin melkomoisilla mutkilla ja kierrellyt maita ja mantuja. Karttaan merkittyjen kilometripylväiden
mukaan Vaasan ja Kokkolan välimatka on ollut 161 kilometriä vuonna 1949. Nykyisin se on peräti 40 kilometriä vähemmän, 121 km.
| Pitäjänkartta vuodelta 1949 näyttää 118 km Vaasaan ja 43 km Kokkolaan. |
| Hummeljutantie, yhdystie 7492 |
| Pietarsaaren radan tasoristeys |
| Pännäisten asema on nykyisin kaupalliselta nimeltään Pietarsaari-Pedersöre |
| Matka jatkuu Kolpin, Edsevön ja Lepplaxin suuntaan |
| Koska vanhan tien rautatiealikulku ei ole autoille, vajaan kilometrin verran ajetaan Pietarsaaren–Ähtävän–Purmon–Kortesjärven–Lappajärven tietä 741. Sitten taas käännytään |
| Ähtävänjoki ylitetään Herrforsin kohdalla. Kosken kohdalla on voimalaitos, jonka teho on 0,6 megawattia. Tarvitaan vain noin 2600 samanlaista, jotta päästään Olkiluoto 3:n tehoon. |
Edsevön jälkeen vanhan tien linja näkyy monin paikoin lähinnä polkuina ja yksityisteinä. Ne pääosin jouduttiin ohittamaan kulkukelvottomina.
| Vanhan valtatien mutkia. Pitäjänkartta 1949 |
| Edellisen kuvan kohta maastokartalla vuonna 2024 |
| Lepplaxissa vanha tie jatkuu tilustienä |
Kruunupyy
Kruunupyyn kunta nykymuodossaan syntyi vuonna 1969, kun ruotsinkielisen alueen reunakunnat Kruunupyy (Kronoby), Alaveteli (Nedervetil) ja Teerijärvi (Terjärv) /yhdistyvät. Tällä saatiin lisäaikaa suomenkielistymistä vastaan, jota uhkaa
Kokkolan teollistuminen nostatti. Lisäaikaa kesti kuitenkin vain seuraavan kymmenvuotisjakson ylitse ja kunta muuttui kaksikieliseksi vuonna 1983. Nykyisin jo viidennes asukkaista on suomenkielisiä.
Teerijärvi ja Alaveteli ovat sisämaan alueita, ja Kruunupyyn kunnan alue ulottuukin noin 60 kilometrin päähän merestä. Toiseen suuntaan kunta on kapea: Kasitie kulkee kunnassa vajaan 13 kilometrin matkan.
Paikalliset käyttävät pitäjästään nimeä Krombi.
Pedersören rajan lähettyvillä oleva vanha tie on lähes tyystin kadonnut. Vanhalle tielle päästään kuntakeskuksen eteläpuolella tien haarautuessa uudesta.
| Kruunupyyn halki. Sininen osuus on enemmän tai vähemmän ajokelvoton |
| Vanha tie haarautuu uudesta |
| Ruotsin vallan aikainen kruununmakasiini |
| Långtågintie vie Kokkolan suuntaan kohti pohjoista |
| Nykyinen tie on varsin suora, mutta sotien jälkeen se ei ollut. Pitäjänkartta 1949. Nykyinen tie merkitty punaisella. |
| Lähestytään Kokkolan rajaa |
Keski-Pohjanmaa
Kokkola
Saavumme Kokkolaan, Keski-Pohjanmaan pääkaupunkiin. Kokkola on nykyisin pinta-alaltaan varsin laaja vuonna 2009 tapahtuneen kuntaliitoksen jäljiltä. Tuolloin Lohtaja, Kälviä ja Ullava liittyivät Kokkolan kaupunginosiksi.
Vuoden 2009 kuntaliitos ei toki ollut ensimmäinen. Vuonna 1977 liitettiin toisiinsa yhteen kasvaneet Kaarlela ja Kokkola. Kaarlelaan oli vuonna 1969 liitetty Öja, eli öjalaisista tuli vuonna 1977 kokkolalaisia.
Vuoden 1977 kuntaliitokseen liittyi paljon politiikkaa. Kaarlela oli vuoteen 1927 Kokkolan maalaiskunta, Gamlakarleby landskommun. Jotta Kaarlela saatiin houkutelluksi vuoden 1977 liitokseen, uuden kunnan ruotsinkielinen nimi Karleby otettiin Kaarlelalta. Seudulla on siitä asti silloin tällöin keskusteltu nimen Gamlakarleby palauttamisesta, mutta konkretiaksi tämä ei ole kehittynyt.
Kokkolasta lähtevät myös valtatiet 13 ja 28. Valtatie 13 on vuonna 1938 numeroitu luoteis-kaakkoissuuntainen reitti Jyväskylän, Mikkelin ja Lappeenrannan kautta Viipuriin. Nykyisin päätepiste on Lappeenrannan Nuijamaa.
Valtatie 28 sen sijaan rakennettiin 1960-luvulla Kokkolan ja Kajaanin väliseksi maantieksi. Se nimettiin vuonna 1970 kantatieksi 85 ja vuoden 1996 reformissa valtatieksi 28.
Reitti Kokkolaan ja Kokkolasta pois on muuttunut. Vanha reitti kulki 1970-luvun alkupuolelle saakka Kaarlelan kirkonmäen kautta radan pohjoispuolelle. Kokkolan keskustan ohitustie valmistui vasta vuonna 1990. Pohjoisen suuntaan lähdettiin Ouluntietä.
| Kokkolan vanha yhteislyseo |
| Torin kulman mahtirakennuksia |
| Pursiseura ja entinen kesäsiirtola Elbassa |
|
|
| Poistutaan keskustasta Oulun suuntaan vanhaa reittiä
|
| Ennen nykyistä siltaa paikalla oli vuosina 1928–1971 Isosilta. Se kävi pullonkaulaksi jo korkeusrajoituksensa 3,6 metriä takia. Kolme siltaristikkoa kierrätettiin pienemmille teille. |
Perhonjoelle saakka uusi tielinja seuraa vanhaa. Sen jälkeen tehdään lyhyt koukkaus Vitikkaan ja kohta sen jälkeen käännytään pohjoiseen Ruotsalon kautta kulkeneelle tielle.
| Vitikassa on teitä järjestelty. Vanha linjaus on pussitienä |
| Käännytään pois uudelta tieltä |
Kälviä
Kälviän alueella on muinaislöytöjä kivi- ja pronssikaudelta: ajalta, jolloin rantaviiva oli syvällä nykyisessä sisämaassa. Yksikielinen suomenkielinen Kälviä muuttui kaksikieliseksi vuonna 2009,
kun kunta liitettiin Kokkolaan. Mitenkään johdonmukaisesti muutos ei näy tienviitoissa.
Valtatie 8 kulki Ruotsalon kautta 1970-lopulle saakka, kunnes Kokkolan-Kajaanin kantatien, nykyisin valtatien 28 länsipäätä rakennettiin. Tässä yhteydessä rakennettiin Vitikan–Marinkaisten osuus.
Vanhan tien Ruotsalon osuutta oli oiottu pian sotien jälkeen ja ilmeisesti tieosuuden katsottiin siksi välttävän, eikä se ollut hankelistan kärjessä.
| Seudun tiestö, Suomen tiekartta 1970 |
| Vitikan ja Ruotsalon välinen osuus oli aiemmin laajoilla mutkilla, mutta niitä on oiottu. Peruskartta 1951. |
| Myyrinkankaan tie vuoden 2024 asussa, vanha valtatie! |
| Nykyinen tie ohittaa Ruotsalon kylän. Vanha valtatie on nimeltään Ruotsalon kylätie |
Lohtaja
Lohtajan entinen tunnetaan ennen kaikkea Vattajanniemen hiekkarannoista. Alueen käyttö on rajattu, koska noin 15 neliökilometriä on pakkolunastettu puolustusvoimien
harjoitus- ja ampuma-alueeksi.
Vanha tie kulkee Marinkaisista kaartaen Lohtajan kirkonkylään ja palaa uudelle tielle lähelle maakuntarajaa. Marinkaisten lounaispuolella vanha tie on pääosin kadonnut.
| Vanhan tien mutkittelua. Yhdystie 7715. |
| Yhdystie 7715 kaartaa takaisin uudelle tielle, ja vanha tie muuttuu yhdystieksi 18015, Alaviirteentie. |
| Alaviirteentie on oikaistu loppupäästään uudelle tielle. Vanha tie on ajokelpoinen, Harmaalanperäntie |
Pohjois-Pohjanmaa
Himanka
Himanka sijaitsee Lestijoen suulla. Himanka itsenäistyi Lohtajan seurakunnasta 1800-luvulla. Sittemmin pesäeroa on tehty vahvemmin toiseen suuntaan: Kunta yhdistyi vuonna 2010 Kalajokeen, ja toimenpide
nostatti kulmakarvoja: Liitos tapahtui maakuntarajan ylitse ja alue siirtyi Keski-Pohjanmaalta Pohjois-Pohjanmaalle.
| Himangan kirkko vuodelta 1794 |
| Suoraa nykyistä kasitietä |
| Vanha tie oli ennen jonkinmoisilla mutkilla. Mutkat ovat nykyisin osin polkuina ja Rautilassa olevaa Pöntiönjoen siltaakaan ei enää ole |
Kalajoki
Kalajoen suussa sijaitseva Kalajoki on tunnettu ennen kaikkea hiekkasärkistään. Valtatien 27 läntinen päätepiste on Kalajoella. Tie kulkee Ylivieskan ja Pyhäjärven kautta Iisalmeen. Valtatie 87 on ehkä maan urbaanein
valtatie: Lukuun ottamatta noin 15 kilometrin osuutta Alavieskassa koko tien 203 kilometriä kuljetaan kunnissa, jotka ovat päättäneet olla kaupunkeja.
Kohta vanhan maakuntarajan jälkeen vanha tie tekee kaarroksen idän puolelle Kalajoen Alajoelle.
Kuntakeskuksen lounaispuolella sijaitsevat Hiekkasärkät. Niihin liittyviä matkailupalveluita on ruvennut ilmaantumaan valtatien varrelle.
| Hiekkasärkkien palvelualue |
Kalajoella vanha tie tekee kaarroksen Etelänkylän kautta silloista ainoaa siltaa pitkin. Tie oikaistiin vuonna 1956 rakennettua Isosiltaa pitkin. Vanha silta Etelänkylän kohdalla on korvattu
vuonna 1972 valmistuneella uudella.
| Tie kulkee kirkon sivuitse |
| Etelänkylän kohdalla oleva silta |
| Vasankarissa hieman ennen Pyhäjoen rajaa on pieni pätkä säilynyttä vanhaa tietä |
Pyhäjoki
Pyhäjoen suistossa sijaitseva Pyhäjoen kunta on viime vuosina saanut lehtien palstoilla tilaa epäonnisesta ydinvoimalahankkeestaan. Työmaa on hiljentynyt, osapuolet valmistautuvat oikeudenkäynteihin rahasta ja
muut miettivät, mihin jo tehtyä työtä kannattaisi hyödyntää.
Hanhikiven niemellä sijaitsevan suuren siirtolohkareen on arveltu olevan Pähkinäsaaren rauhan rajakivi. Rauha solmittiin vuonna 1323 Ruotsin ja Novgorodin välillä.
Pyhäjoen alueella vanha tie tekee useita isompia ja pienempiä silmukoita uuden tien kummallakin puolella.
| Laaja kaarros Sunin kautta alkaa Kalajoen puolelta. Nykyinen tie palvelee Sunin kylää ja osa vanhasta tiestä on vaikeakulkuisena metsätienä. |
| Kalajoen ja Pyhäjoen kunnanrajalla |
| Sivuun jäänyt vanhan valtatien reitti sinisellä korostettuna |
| Tuosta se haarautuu. Koska kulkupeli ei ole maastoauto, jouduttiin jättämään väliin ja ajamaan Sunin kautta |
| Sivuun jääneen osuuden toinen pää |
| Yppärissä on mahdollista parissakin kohdassa kulkea vanhaa tietä |
| Yppärin koulusta varoitetaan aavistuksen vanhalla liikennemerkillä |
Pyhäjoen kuntakeskus sijaitsee uuden tien länsipuolella. Joki haarautuu kahteen päähaaraan, Etelähaaraan ja Pohjoishaaraan ja kummassakin haarassa on lukuisia saaria. Vanha tie kulkee Etelähaaran ylitse
Etelänkylän Isosiltaa pitkin. Silta on neliaukkoinen tukiansassilta ja se on valmistunut vuonna 1837. Osa puurakenteista on tässä museosillassa alkuperäisiä.
| Kalajoen ohella Pyhäjoella on Etelänkylä. Koska vanha tie kulkee sen kautta, käännytään sinne! |
| Isosillalle ei millä tahansa ajopelillä saa ajaakaan |
| Näyttävän portin lävitse kuljetaan |
| Sillalla on pituutta 77,5 metriä |
| Pyhäjoki on kesäisin hieman vähävetinen mutta keväisin vettä on turhankin paljon |
| Kalifornia-niminen kunnan osa |
Seuraavaksi käännytään tien itäpuolelle Parhalahteen.
| Uutta ja vanhaa: latoja ja tuulivoimaloita |
| Voimalatyömaalla tarvittiin paljon alihankkijoita. Ramirentin vuokraamo Parhalahdentien varrella. |
| Tie Hanhikivelle kulkee Raahen kunnanrajan lähettyvillä. Poliisiauton väritys on uutta mallia. |
Raahe
Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe perusti Raahen kaupungin vuonna 1649. Kaupunki on nähnyt niin ylämäkiä kuin alamäkiäkin, ja sitä ovat käyneet polttamassa sekä venäläiset että englantilaiset. Nykyisin Raahe tunnetaan ennen kaikkea rautatehtaastaan, jonka Kekkonen vuonna 1960 päätti sijoittaa Raahen seudulle. Valtionyhtiö Rautaruukki on sittemmin ajautunut ruotsalaisen SSAB-konsernin osaksi.
Saloisten kunta on liitetty Raaheen 1973, Pattijoen 2003 ja Vihannin 2013. Kuntaliitosten takia kaupunki ulottuu noin 60 kilometrin päähän sisämaahan.
Raahen eteläpuolella uusi tie on rakennettu hyvin suoraksi ja pääosin vanhan tien paikalle. Siksi kulkukelpoista vanhaa tietä ei juuri ole. Tilanteesta kertonee Arkkukarin kohdalta oleva karttaote vuodelta 1954. Siihen on merkitty nykyinen linjaus sinisellä.
Karttaotteesta käy ilmi, että kilometripylväiden mukaan matka Kokkolasta Ouluun on ollut 231 kilometriä.
Nykyisissä viitoissa matka on 196–198 km. Oikaisut ovat siis lyhentäneet matkaa noin 35 km.
Kun lisäksi Vaasan ja Kokkolan väliltä oikaisut kadottivat 40 kilometriä, päästään lukemaan 75 km Vaasan ja Oulun välillä. Aika huikea saavutus!
| Reitti Saloisten läpi. Tie, jolle on tehty oikaisu, on nimeltään Oikotie. |
Raahe on siten hieman poikkeuksellinen kaupunki, että vanha valtatiekään ei kulkenut keskustan kautta. Vanhasta tiestä on jäljellä pikku pätkä katua nimeltään Vanha Valtatie. Loput on joko kevyen liikenteen väylänä
tai kokonaan kadonnut uudemman asutuksen alle.
| Raahen seutu 1954. Valtatie korostettu sinisellä. |
| Vanhan tien reitti nykyisessä Raahessa. |
Raahesta Oulun suuntaan kuljetaan ensin Pattijoelle. Sieltä vanha tie kulkee laajassa kaaressa seututienä 813 Siikajoen ja Lumijoen kautta Liminkaan. Uusi tie on vedetty jokseenkin suoraan linjalle
Raahe–Revonlahti–Liminka.
Pyhäjoen Hanhikiven lisäksi myös Pattijokea on tarjottu Pähkinäsaaren rauhan rajaksi.
| Vanhan tien kierros rantaa pitkin. 1950-luvun lopun tienoikaisulla on pituutta 49 kilometriä |
Siikajoki
Siikajokilaaksossa on kuntia järjestelty niin, että selitykset ovat tarpeen. Revonlahden kunta erotettiin vuonna 1930 Siikajoen kunnasta. Revonlahti ja Paavolan kunta tekivät kuntaliitoksen vuonna 1973 ja uuden kunnan nimeksi tuli Ruukki Paavolassa sijainneen Ruukin taajaman mukaan. Seuraava kuntaliitos tapahtui vuonna 2007, kun Siikajoki ja Ruukki yhdistyivät. Tämän kunnan nimi on Siikajoki ja sen hallinnollinen keskusta on Ruukki. Sen tähden Siikajoen Keskikylää, joka yleisemmin ennen Siikajokena tunnettiin, ei virallisissa asiayhteyksissä pidä enää kutsua Siikajoeksi vaan Siikajoenkyläksi.
| Saavutaan Siikajoelle, entiselle Siikajoelle |
| Siikajoenkylä esiintyy viitoituksessa systemaattisesti |
Siikajoen ylitse kulki Keskikylällä Patokosken puusilta, joka oli kivisille virtapilareille perustettu. Uusi silta valmistui 350 metriä alavirtaan vuonna 1963. Vanha silta kävi sen verran vaaralliseksi,
että se poistettiin vuonna 1981 räjäyttämällä. Kaksi virtapilaria on jäljellä, yksi on hajonnut.
| Vanha reitti Keskikylän, siis Siikajoenkylän läpi on poikki. |
| Uusi ja vanha silta; vanha etualalla |
| Patokoski ja vanhan sillan jäänteet |
| Siikajokea alavirran suuntaan |
| Uuden sillan kunto ei näyttäisi olevan kaikkein parasta A-luokkaa |
| Vanha tie kulkee Karinkannan kautta. Seututietä 813 on oiottu. |
Lumijoki
Lumijoella on näyttävä kirkko, jota kokonsa takia kutsutaan myös Lakeuden katedraaliksi. Ukkosmyrsky kesäkuussa 1882 poltti Lumijoen ja Oulunsalon kirkot. Uudesta kirkosta tehtiin
niin suuri, että sinne mahtuu tuhat henkeä. Kirkko valmistui vuonna 1889.
Hailuodon julkinen liikenne oli vuoteen 1967 saakka Hailuoto-laivan varassa. Lautan liikenteen alettua laiva oli Oulun torilla kahvilana. Myöhemmin se siirrettiin Lumijoen Varjakkaan, jossa se edelleenkin on.
Seututien 813 reittiä on 1980-luvulla muutettu pohjoisemmaksi; kaiketi palvelemaan paremmin asutusta. Vanha tie kulkee Äijäselän kautta.
| Vanhan valtatien reitti Äijänselän halki |
| Tieolot vuoden 1954 topografikartassa. Tien 813 uusi linjaus merkitty sinisellä. |
| Kohta saadaan vettä niskaan |
| Lumijoen kirkko näkyy kauas |
| Lumijoki. Kunnantalo edustaa harvinaista puurakenteista funktionalismia. |
Liminka
Liminka on alun perin vuonna 1477 perustettu laaja kirkkopitäjä. Sen hallintoalueeseen kuului alueita Oulujärven ympäristöä ja Kainuuta myöden. Nykyinen kunta perustuu vuoden 1865 kuntareformiin.
Limingan Haaransillassa yhtyvät kasitie ja nelostie. Lisäksi Limingasta haarautuu Pohjanmaan sisämaan kantatie 86 Ylivieskaan ja edelleen Kokkolaan. Kasitie virallisesti päättyy Haaransiltaan.
Paikallinen tienpitäjä ei oikein ole osannut päättää, viitoitetaanko Oulun seudulla Kokkolan suuntaan vai ei ja jos niin miten. Retkemme kuitenkin jatkuu Ouluun saakka vanhaa valtatietä, nykyistä
seututietä 847.
| Lakeutta Lumijoen ja Limingan välillä |
| Reitti Limingan keskustan halki |
|
|
| Limingan keskustassa kaatosateessa
|
| Pitkän kierroksen jälkeen vanha ja uusi tie yhtyvät, tällä kertaa viimeisen kerran. |
| Haaransillan risteys on toteutettu kaksikaistaisena liikenneympyränä |
| Vuoden 1954 peruskartta antaa osviittaa seudun aiemmista maanomistusolosuhteista. Kapeita palstoja on sadoittain ja eri kuntien enklaaveja on toisten sisällä. |
| Traktori on käynyt munimassa |
Kempele
Kempele on nykyisin käytännössä Oulun esikaupunkialuetta. Moottoritie on eräänlainen jakolinja: Länsipuolella asutaan ja itäpuolella ovat laajoja kansalaispiirejä houkuttelevat
kaupalliset palvelut.
| Tutkimusmatkan loppusuora lähestyy |
| Vanha reitti Kempeleen läpi teki mutkan kirkon kautta. Radan ylittävä suora linjaus on tehty jo 1950-luvun alussa. |
| Myös länsipuolella moottoritietä on kaupallista tarjontaa. |
| Maatalouskonekauppaa tarvitaan |
Oulu
Oulu on kiistatta Pohjoisen Suomen tärkein kaupunki. Kaupungissa on kuntaliitosten jälkeen asukkaita yli 200 000, ja kaupunkialue on neljänneksi suurin Helsingin, Tampereen ja Turun jälkeen.
Oulu on myös liikenteen solmupiste. Nelostien ja kasitien lisäksi kaupunkiin liittyvät valtatie 20 Kuusamoon ja Kajaaniin. Pohjanmaan ja Savon radat yhtyvät Oulussa ja lentokenttä on matkustajamääriltään Suomen kakkonen.
Vanha reitti Ouluun käy lähellä merta Limingantullin kautta. Tien varrella on runsaasti eri alojen kauppaliikkeitä.
| Vanhan valtatien reitti Ouluun. Nykyinen Limingantie kulkee valtaosin vanhan tien reittiä. |
| Oritkariin rakennettiin lentokenttä 1930-luvulla ja kenttää käytettiin paljon varsinkin Petsamon liikenteessä. Liikenne loppui jatkosodan alettua, koska kiitotiet olivat liian lyhyet DC-2-kalustolle. Uusi kenttä Oulunsaloon valmistui vuonna 1953. |
| Lentoasemantien risteys oli Oulun moottoritien ensimmäisen rakennusvaiheen eteläinen päätepiste |
| Tien varren kaupallista tarjontaa |
| Limingantullissa on suuri Prisma |
| Oulussa on tapahtumassa sama ilmiö kuin muuallakin: Keskustan tuntumassa olevat teollisuusalueet pikkuhiljaa jalostetaan asuinalueiksi. |
Matkamme päättyy Uusikadun ja Saaristonkadun kulmaan, josta alkaa valtatie 22 Kajaaniin.
