Ero sivun ”Valtatie 4” versioiden välillä

Versio 15. lokakuuta 2024 kello 08.50 (näytä wikiteksti) Matti (keskustelu | muokkaukset) (→‎Kantatie 59 Päijänteen itäpuolella: Typo) ← Vanhempi muutos		Versio 15. lokakuuta 2024 kello 08.58 (näytä wikiteksti) Matti (keskustelu | muokkaukset) (→‎Varhaiset moottoritiet: Ilmansuunnat) Uudempi muutos →
Rivi 630:		Rivi 630:
	Nelostien ja [[Kehä I|Kehä I:n]] liittymä Helsingissä rakennettiin kolmitasoliittymäksi,		Nelostien ja [[Kehä I|Kehä I:n]] liittymä Helsingissä rakennettiin kolmitasoliittymäksi,
−	koska kaakkoisen sektorin maankäyttöä rajoitti Malmin hautausmaa. Tätä	+	koska läntisen sektorin maankäyttöä rajoitti Malmin hautausmaa. Tätä
	ratkaisua tukivat maaston muodot: Liittymä on rakennettu läpi korkean		ratkaisua tukivat maaston muodot: Liittymä on rakennettu läpi korkean
	kallion, johon osa silloista on perustettu. Liittymässä käytettin ensi		kallion, johon osa silloista on perustettu. Liittymässä käytettin ensi

---

Versio 15. lokakuuta 2024 kello 08.58

Valtatie 4 Helsinki-Utsjoki, 1283 km

Helsinki-Äänekoski

Äänekoski-Ii

Ii-Vuotso

Vuotso-Utsjoki

	Helsinki
Lahti	97	Lahti
Jyväskylä	275	178	Jyväskylä
Oulu	610	513	335	Oulu
Kemi	715	618	440	105	Kemi
Rovaniemi	835	738	560	225	120	Rovaniemi
Sodankylä	965	868	690	355	250	130	Sodankylä
Ivalo	1128	1031	853	518	413	293	163	Ivalo
Inari	1167	1070	892	557	452	332	202	39	Inari
Utsjoki	1294	1197	1019	684	579	459	329	166	127

Geometriaa

Tien Mutkaisuusprofiili

Tieosuus Helsinki-Jyväskylä

Suunnanmuutoksia alle 30°/km	228 km	87 %
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km	28 km	11 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km	7 km	3 %

Tieosuus Jyväskylä-Oulu

Suunnanmuutoksia alle 30°/km	272 km	80 %
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km	55 km	16 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km	13 km	4 %

Tieosuus Oulu-Rovaniemi

Suunnanmuutoksia alle 30°/km	169 km	77 %
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km	46 km	21 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km	5 km	2 %

Tieosuus Rovaniemi-Utsjoki

Suunnanmuutoksia alle 30°/km	202 km	44 %
Suunnanmuutoksia alle 30°-60°/km	171 km	38 %
Suunnanmuutoksia yli 60°/km	81 km	18 %

Vaihtoehtoisia reittejä

Päätepisteet	Kautta	Tiet	Matka
Helsinki-Sodankylä	Oulu-Rovaniemi		965
	Kuopio-Kajaani-Kuusamo-Kemijärvi		1053
Helsinki-Rovaniemi	Oulu		835
	Kuopio-Kajaani-Pudasjärvi		902
Helsinki-Oulu	Heinola-Jyväskylä		611
	Mikkeli-Kuopio-Iisalmi		683
	Tampere-Jyväskylä		663
	Tampere-Orivesi-Lapua-Kaustinen-Ylivieska		698
	Parkano-Kaustinen-Ylivieska		688
Helsinki-Jyväskylä	Lahti-Heinola		274
	Lahti-Jämsä		278
	Hämeenlinna-Padasjoki-Jämsä		288

Tuulilasivideoita

Kemi-Oulu ennen ohituskaistatieksi rakentamista:

(Tornio-)Kemi-Oulu ohituskaistatienä 2023:

Kuvaus

Nelostie on Suomen päästä päähän kulkeva valtaväylä ja pisin yhtäjaksoisesti numeroitu tie. Tie on moottoritietä Helsingistä Heinolan Lusiin, Vaajakoskelta Jyväskylään ja Oulun ohitse Limingasta Haukiputaan korkeudelle. Muilta osin tie on kaksikaistainen. Tietä leimaa erittäin korkea raskaan liikenteen määrä. Tie on koko matkaltaan numeroitu eurooppatieksi E75 ja lisäksi Limingan ja Keminmaan välillä E8:ksi.

Lusin ja Jyväskylän välinen osuus on pääosin uudelleenrakennettu ohituskaistatieksi ja on varsin sujuva.

Jyväskylän pohjoispuolinen osuus noin 150 km:n matkalla on varsin mäkinen ja mutkainenkin, kunnes laskeudutaan Pihtiputaan ja Pyhäjärven välillä alkaville Pohjanmaan tasangoille. Äänekosken ja Pihtiputaan välillä on ohituskaistoja ja lisäksi tietä on tehty nelikaistaiseksi Jyväskylän pohjoispuolella vajaan 10 kilometrin matkalla.

Äänekosken kohdalla on noin 10 kilometrin mittainen moottori- ja moottoriliikennetieosuus.

Pohjanmaan etelärajalta Oulun eteläpuolelle tie on suorana ja leveänä varsin letkeä ajettava. Oulun eteläpuolelta Limingan Haaransillalta alkaa lähes 40 kilometrin mittainen moottoritieosuus, joka jatkuu moottoriliikennetienä Iin eteläpuolelle. Tästä eteenpäin Kemiin asti tie on näennäisesti sujuva, mutta suuren liikennemäärän takia ohitusmahdollisuuksia on yllättävän vähän ja raskasta liikennettä on paljon.

Kemi ohitetaan moottoritietä, joka jatkuu Keminmaalta valtatienä 29 Tornioon. Nelostie jatkaa Kemijokivartta Rovaniemelle, joka läpäistään nelikaistaista tietä. Rovaniemen pohjoispuolella tien laatu liikennemääriin nähden on hyvä. Saariselän ja Inarin välillä tie on varsin mutkainen ja ohituspaikkoja on muita osuuksia selvästi vähemmän. Tunturiin tie nousee Saariselän taajaman jälkeen Kaunispäälle ja toisen kerran Inarin ja Utsjoen väliselle tunturiylängölle. Muuten tie Lapissa kulkee metsiä ja soita halkoen.

Utsjoella tie ylittää Tenojoen Saamen siltaa ja päättyy sen toisella puolella Norjan tieverkkoon. Eurooppatie E75 jatkuu Varanginniemen itäkärkeen Vardøhön.

Ruotsalainen-järven ylittävä Tähtiniemen silta Heinolassa oli valmistuessaan vuonna 1993 maan pisin silta (924 metriä, pääaukot 165 m ja 127 m) ja on edelleenkin pinta-alaltaan maan suurin silta.

Historiaa

Lappi ja Petsamon tie

Alkuperäinen vuonna 1938 määrätty nelostien reitti kulki Helsingistä Petsamoon. Matka nelostietä Helsingin ja Petsamon välillä oli 1498 kilometriä.

Rovaniemen ja Kemin välinen osuus oli avattu yleisenä tienä 1840-luvulla. Rovaniemeltä itään Vikajärvelle tie ulottui samoin 1840-luvulla. Vikajärveltä jatkettiin tien rakentamista pohjoiseen vuonna 1849, mutta rakentaminen jäi kesken muun muassa katovuosien takia. Loppujen lopuksi Vikajärven-Sodankylän tie rakennettiin vasta vuosina 1898-1902. Tie Sodankylästä silloiseen Inarin Kyröön, nykyiseen Ivaloon valmistui vuonna 1914.

Venäjän keisari teki vuonna 1916 päätöksen tien jatkamisesta kohti Jäämeren rantaa. Tienrakennus keskeytyi kuitenkin alkuunsa vuoden 1917 tapahtumien takia. Vuonna 1920 Petsamo liitettiin Tarton rauhassa Suomeen ja tielle nähtiin entistäkin suurempi strateginen merkitys. Työmaan jatkamispäätös tehtiin vuonna 1921. Tien rakentamista hidasti sen sijoittuminen ilmastollisesti vaikealle alueelle ja kauas asutuksesta. Sitä rakennettiin osuus kerrallaan yli 10 vuoden ajan: Vuonna 1923 oli valmiina tien ensimmäinen 78 km:n mittainen osuus Nautsiin lähelle nykyistä Suomen, Norjan ja Venäjän rajapistettä. Seuraavana vuonna tie ulottui Pitkäjärvelle, vuonna 1927 Yläluostariin ja 1929 saavutettiin Jäämeri Trifonanniemessä Petsamovuonossa. Liinahamariin Petsamovuonon suulle tie ulottui vuonna 1931 ja tätä vuotta pidetään tien valmistumisvuotena, vaikka viimeistelytyöt jatkuivatkin vuoteen 1933 asti. Valmistuttuaan Petsamon tie nousi legendaariseksi matkailutieksi.

Rovaniemellä Lapin mahtijoet Kemijoki ja Ounasjoki muodostivat esteen. Joet ylitettiin veneillä, losseilla ja höyrylaivoilla. Vuonna 1934 valmistui Rovaniemen-Kemijärven rautatie. Rovaniemelle valmistui kaksi suurta siltaa, Ounaskosken ja Suutarinkorvan sillat. Kumpikin oli tarkoitettu sekä rautatie- että maantieliikenteelle.

Tie Ivalosta Inariin valmistui vuonna 1925. Tietä jatkettiin vuosina 1931-1934 ensin Kaamaseen ja vuosina 1936-1939 Utsjoen suuntaan Syysjärvelle. Sodan syttyminen pysäytti myös tien rakentamisen. Vasta vuonna 1959 valmistui maantie Utsjoelle ja sitä 1960-luvun alussa vielä jatkettiin Tenojokivartta Nuorgamin kylään Norjan rajalle. Tie sai myöhemmin numeron 970.

Utsjoelle kuljettiin Kaamasesta postipolkua, jota pitkin matkaa tuli 103 kilometriä. Postipolku tunnetaan jo 1700-luvulta, mutta säännöllinen postinkulku alkoi Utsjoen postiaseman perustamisella vuonna 1888. Aluksi postia kulki parin viikon välein. Myöhemmin posti kulki kolmesti viikossa kumpaankin kolmen postimiehen ryhmien voimin. Vuonna 1940 polku kunnostettiin polkupyörällä ajettavaksi Postiautoliikenne alkoi tien valmistuttua.

Ivalon eteläpuolella etelään ajettaessa noustiin Kaunispäälle jyrkkää mäkeä. Kuorma-autoilijoiden keskuudessa kulki juttu, että mäen alla on magneetti, joka lähes pysäyttää autojen etenemisen. Tieosuus saikin nimekseen Magneettimäki ja se on edelleenkin olemassa museotienä nelostien rinnalla.

Rauhanteko katkaisi nelostien Ivalon-Petsamon osuuden ensin Nautsiin ja vuoden 1947 "maakaupan" jälkeen Virtaniemeen. Nelostie suunnattiin pohjoiseen: Ivalosta Inariin ja edelleen Kaamasen kautta Karigasniemelle Norjan rajalle. Virtaniemen tie jäi maantieksi.

Pohjoisen Suomen jälleenrakennus

Sodan jälkeen Lapin ja pohjoisen Oulun läänin tieverkko oli lähes raunioina ja koko 1940-luku käytännössä oli jälleenrakennuksen aikaa. Merkittävä osa työstä kului tuhottujen siltojen uudelleen rakentamiseen. Jotta saatiin junat ja autot kulkemaan, rakennettiin tilapäissiltoja vesistöjen ylitse. Näistä monet jouduttiin purkamaan talveksi, jotta kevätjäät eivät veisi niitä mukanaan.

Oulun ja Kemin välinen valtatieosuus on ensimmäisiä uudelleenrakennuskohteita; työtä tehtiin vuosina 1951-1955. Rovaniemen ja Koivun välinen osuus oli vuorossa vuosina 1955-1956. Rovaniemen-Sodanlylän osuutta oiottiin vuosina 1953-1959 ja vuosina 1961-1968 sille laskettiin öljysorapäällyste. Vasta vuonna 1978 nelostie oli kokonaan päällystetty, kun Kakslauttasessa päällystettiin viimeiset metrit.

Oulujoen ja Kemijoen sillat

Oulujoen suuhun Ouluun oli kaavailtu siltaa jo 1840-luvulla, mutta hanke ei tuolloin toteutunut. Joki oli vuolas ja monihaarainen. Viimein vuosina 1867-1869 rakennettiin puiset kaarisillat Pokkisenväylän, Ämmänväylän ja Tuiranväylän yli. Tuiran sillan jänneväli oli tuolloisella tekniikalla erittäin suuri: Silta oli kolmiaukkoinen ja jännevälit olivat 38, 46 ja 38 metriä. Ämmänväylän silta sortui vuoden 1889 jäiden lähdössä ja Tuirankin silta jouduttiin rakentamaan uudelleen jo vuonna 1909. Ämmänväylän silta korvattiin teräksisellä ristikkokaarisillalla vuonna 1890. Pokkisen puusilta korvattiin vuonna 1924 valmistuneella teräsbetonisella palkkisillalla. Tuiranväylän nykyinen silta on valmistunut vuonna 1948 ja Ämmänväylän vuonna 1950. Merikosken voimalan rakentamisen yhteydessä Oulujokeen syntyi neljäs haara: Alakanava. Tämän ylittävä kaarisilta valmistui vuonna 1946. Pokkisen sillan vierelle valmistui toinen silta vuonna 1958.

Kemijoen suun ylittävät Isohaaran ja Vähähaaran sillat valmistuivat vuonna 1903, kun rautatie ulotettiin Tornioon asti. Isohaaran sillan pääjänneväli oli tuolloin ennätyksellinen, 125 metriä. Saksalaiset tuhosivat sillat perääntyessään Kemistä lokakuussa 1944. Tämä katkaisi rautatieliikenteen Lappiin. Pohjolan Voima Oy teki vuonna 1945 valtiolle esityksen, jolla se tarjoutui rakentamaan Kemijoen yli uuden sillan toukokuuhun 1946 mennessä, jos se saa rakentaa sillan yhteyteen vesivoimalan. Esitys hyväksyttiin ja tilapäinen silta valmistui aikataulun mukaisesti. Varsinainen uusi silta avattiin kesällä 1947. Rautatien rinnalla kulkee maantie voimalapatoa pitkin. Voimalan alapuolelle valmistui vuonna 1976 uusi Kemijoen silta Kemin osana uutta Kemin ohitustietä.

Vuoden 1938 linjaus

Helsingistä tie lähti yhdessä viitostien kanssa Tuusulan Hyrylään, josta Hyvinkäälle, nykyisten teiden 290, 54, 2951, 3190 ja 53 reittiä Hausjärven ja Lammin kautta Padasjoelle. Padasjoelta Lahteen kulkenut tie oli kantatie ja numeroltaan 58. Kantatie 58 kulki vanhoja maantietä Maakesken, Kurhilan, Vesivehmaan ja Paimelan kautta Padasjoen ja Lahden välillä.

Nelostien numerointi Helsingistä Hyvinkään ja Lammin kautta Padasjoelle perustui siihen, että reitti oli lyhyempi kuin tuolloinen tie Lahden kautta. Pääosa Helsingin ja Jyväskylän välisestä liikenteestä kuitenkin suuntautui Lahden kautta.

Padasjoen ja Kuhmoisten välillä tie kulki nykyisten teiden 3254 ja 3255 reittiä Toritun kautta. Kuhmoisten ja Jämsän välillä tie taas kulki ennen uudemman linjauksen rakentamista Hassin kautta; tie on nykyisin 3291. Kuhmoisten ja Jämsän välistä osuutta ruvettiin uusimaan nykyiselle tien 24 reitille Harjunsalmen kautta vuonna 1937. Sota kuitenkin keskeytti työt ja tämä uusi 34 kilometriä pitkä tieosuus valmistui vasta vuonna 1995. Työtä jatkettiin vuosina 1953-1956 1930-luvun suunnitelmien pohjalta ja tie todettiin jo valmistuessaan vanhanaikaiseksi. Padasjoen ja Kuhmoisten välinen osuus rakennettiin uudelleen vuosina 1957-1960.

	Helsinki
Hyrylä	30	Hyrylä
Hyvinkää	66	36	Hyvinkää
Lammi	109	79	43	Lammi
Padasjoki	151	121	85	42	Padasjoki
Jämsä	229	199	163	120	78	Jämsä
Jyväskylä	290	260	224	181	139	61

Helsinki-Hyvinkää-Lammi-Padasjoki-Jyväskylä-linjauksen etäisyystaulukko

Jyväskylän ja Oulun välillä tien linjaus kulki varsin lähellä nykyistä nelostietä Jyväskylän ja Äänekosken välistä osuutta lukuun ottamatta: Tie kulki Laukaan kautta nykyisten teiden 637 ja 642 linjaa. Myös Kärsämäen ja Pulkkilan osuus poikkesi nykyisestä linjauksesta kulkemalla Vähä Lamujärven rantojen kautta Piippolaan.

Sodan jälkeen Petsamon tie katkesi ja se päättyy nykyisin Inarin Virtaniemeen seututienä 969. Nelostie linjattiin Ivalon, Inarin ja Kaamasen kautta Norjan rajalle Utsjoen Karigasniemelle, jonne oli Kaamasesta rakennettu saksalaisia sotajoukkoja palveleva tie vuosina 1941-1944. Utsjoen kirkolle ei tuolloin vielä ollut kunnollista maantietä. Ivalojoen ylittävä silta valmistui vuonna 1951 ja Karigasniemen rajasilta Inarijoen yli vuonna 1958.

Petsamon katkennut tieyhteys Ivalosta valtakunnan rajalle on ainakin joskus 1950-luvulla esiintynyt numerolla 83. Tästä on tukena valokuvia, mutta karttamateriaali näyttää vaikenevan tästä asiasta.

Eteläisin Suomi

1950-luvulla käytiin vuosikausien ajan "tiesotaa": kilpailua siitä, mitä kautta nelostie linjataan. Päävaihtoehtoja oli kolme: Päijänteen itä- ja länsirantaa seuraavat tiet ja ehdotus kokonaan uuden tien rakentamiseksi silloisen nelostien tuntumaan Hyvinkään pohjoispuolelta Arolammilta Padasjoen Kaukelaan Arrakosken luoteispuolelle. Tätä kolmatta vaihtoehtoa ei koskaan toteutettu.

Vuosina 1951-1953 rakennettiin uusi tie Helsingistä Lahteen. Mäntsälän ja Lahden välille tehtiin soratie vuosina 1951-1953 ja se päällystettiin vuosien 1955-1957 kesinä. Helsingin ja Mäntsälän välinen osuus rakennettiin vuosina 1953-1959 suoraan kestopäällystetyksi. Aivan Helsingin päätä lukuun ottamatta tie rakennetiin vankityövoimalla. Samoihin aikoihin rakennettiin uudelleen kantatie 58 Lahti-Vääksy-Padasjoki. Tiehen kuului uusi kaarisilta Vääksyn kanavan yli. Silta valmistui vuonna 1959 ja kanavasulun kohdalla ollut kääntösilta jäi paikallisen liikenteen käyttöön.

Koska nyt oli Päijänteen länsipuolelle valmistunut uusi korkeatasoisempi tie, tästä luontevasti syntyi uusi valtatiereitti ja heinäkuussa 1963 Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö tekikin päätöksen nelostien siirtämiseksi reitille Helsinki-Lahti-Padasjoki. Tällöin tie 58 lakkasi ja myös Helsingin ja Tuusulan kautta Hyvinkäälle kulkeva valtatie muuttui maantieksi. Tie sai aikanaan numeron 137 ja vuoden 1994 tienumerointimuutoksessa se palasi osaksi päätieverkkoa kantatienä 45. Loput Hyvinkään ja Padasjoen välisestä entisestä valtatiestä on maanteinä lukuunottamatta pohjoisinta osuutta, joka on nykyisin kantatie 53.

Kantatie 59 Päijänteen itäpuolella

Päijänteen itäpuolen tie Heinolan Lusista Toivakkaan oli numeroltaan 59. Numerointi jatkui Kanavuoreen saakka, kun valtatien 13 uusi linjaus Kangasniemestä Lievestuoreelle valmistui.

Tie ei ollut korkeatasoinen, vaan kapea ja mutkainen 2000-luvun kunnostukseen saakka. Oravakivensalmessa Joutsan eteläpuolella oli vuoteen 1953 saakka käsivetoinen lossi, jonka kantavuus oli 8 tonnia. Vuoden 1953 ristikkosilta kävi ahtaaksi ja sen kantavuuskin oli vaatimaton ja se korvattiin vuonna 1992 uudella sillalla.

Keski-Suomi

Jämsän ja Jyväskylän välinen osuus rakennettiin uudelleen kahdessa vaiheessa vuosien 1956-1963 aikana. Viimeinen valmistunut kohta oli Jämsänjoen silta, vuonna 1963.

1950-luvulla luonnehdittiin Jyväskylän pohjoispuoleista osuutta lähinnä surkeaksi. Tie oli mutkainen, kelirikkoaikaan lähes käyttökelvoton ja liikkumista hidastivat pitkät lossiyhteydet Keiteleen yli Äänekosken Mämmensalmella ja Viitasaaren Hännilänsalmella. Erityisesti Mämmensalmella jonotus saattoi kestää tuntejakin, koska lossiväylä oli verraten pitkä, noin 400 metriä. Mämmensalmen pullonkaulan takia osa liikenteestä hakeutuikin reitille Laukaa-Sumiainen-Konginkangas. Tälläkin reitillä oli lossi Matilanvirrassa Ylä- ja Ala-Keiteleen välissä, mutta tämä lossiväylä oli lyhyempi.

Mämmensalmen pullonkaulaa ruvettiin purkamaan työllisyystöinä vuonna 1950 ryhtymällä rakentamaan uutta tietä lännemmäksi Kivisalmen poikki. Koska työtä tehtiin lapiolinjalla ja työllisyystöiden silloisen rytmin mukaisesti kesäksi työt keskeyttäen, työmaa kesti peräti yli viisi vuotta ennen kuin vuonna 1956 kiertotie oli valmis. Mämmensalmen töiden valmistuttua ryhdyttiin rakentamaan tienoikaisua Jyväskylästä suoraan Äänekoskelle; töitä tehtiin vuosina 1957-1960; tie avattiin käyttöön vuonna 1959. Äänekosken pohjoispuolella tehtiin samaan aikaan töitä ja uusi nelostie valmistui Oulun läänin rajalle asti vuoteen 1962 mennessä.

Mämmensalmen langerpalkkisillan söivät kasvaneet ajoneuvomassat purkukuntoon runsaassa 30 vuodessa. Jo 1970-luvulla sillan korkeusrajoitus tuli erikoiskuljetusten ongelmaksi. Silta korvattiin uudella vuonna 1990.

Jyväskylän ja Äänekosken välisen oikaisun valmistuttua Äänekosken ja Suolahden keskustat jäivät sivuun nelostiestä ja Laukaalta alkanut kantatie 69 siirrettin alkamaan Jyväskylästä. Muutos astui voimaan marraskuussa 1962, jolloin uusi tie numeroitiin nelostieksi.

Suomen viimeinen valtatiellä ollut lossi poistui käytöstä, kun nelostielle Viitasaaren eteläpuolelle valmistui Hännilänsalmen silta vuonna 1961. Tämä silta oli yksi tuona aikana rakennetuista kuudesta suuresta pääteiden riippusillasta.

Äänekosken kohdalla vesistön ylitti Kotakennäänsalmessa vanha teräsristikkosilta, jota vaivasivat sekä painorajoitukset että korkeusrajoitus. Sillan rinnalle valmistui vuonna 1966 tyyppipiirustuksiin perustunut langerpalkkisilta. Sen suunnittelussa oli tehty virheitä ja sen riipputangoissa havaittiin värähtelyn aiheuttamia vaurioita jo vuonna 1967. Vauriot korjattiin ja silta on edelleen paikallisliikenteen käytössä tiellä 6424. Sille tehtiin peruskorjaus vuonna 2013.

Nelostien lukuisat oikaisut lyhensivät tien pituutta Keski-Suomen läänissä peräti 42 kilometriä 302:sta 260:een kilometriin.

Pohjois-Pohjanmaa

Sekä Oulun etelä- että pohjoispuolella alkuperäinen nelostie oli kaikkea muuta kuin nykyinen verraten suora väylä. Suurin yksittäinen oikaisu oli tien linjauksen vetäminen Kärsämäeltä pohjoiseen Pulkkilaan.

Pulkkilan-Vornan osuus jäi vuosina 1966-1970 rakennetun Uljuan tekoaltaan alle.

Oulun pohjoispuolella isot joet ylitettiin säännönmukaisesti yhdistettyjä maantie- ja rautatiesiltoja. Tien vieminen rautatien luokse vaati joskus varsin suuria mutkia.

Varhaiset moottoritiet

Nelostien rakentaminen moottoritieksi aloitettiin vuonna 1964 ja ensimmäinen osuus Helsingissä Koskelantieltä Viikkiin avattiin vielä osin keskeneräisenä vuonna 1967. Viikin ja Tattariharjun välinen osuus rakennettiin kuusikaistaiseksi vuosina 1968-1971. Tattariharjulta tietä jatkettiin 22 kilometriä Järvenpäähän asti vuosina 1971-1973. Viimeiset kilometrit olivat kaksikaistaista moottoriliikennetietä ja tie päättyi ajan tavan mukaan T-risteyksessä vanhaan tiehen.

Lahden ja Porvoon moottoriteiden alkupään valmistuttua tienpitäjillä oli suunnitelma moottoriteiden oman numeroinnin luomiseksi. Lahden moottoritie numerointiinkin M4-kilvin (ja Porvoon moottoritie M7-kilvin). Tällöin vanha tie olisi säilyttänyt valtatien numeronsa. Eurooppateiden numerointi kuitenkin ohjasi moottoritielle. Tämä menettely ei jäänyt pitkäikäiseksi.

Oulun keskustan ohi valmistui jo vuonna 1966 kolmen kilometrin mittainen moottoritieosuus ja samana vuonna vajaan kahden kilometrin mittainen moottoritieosuus Jyväskylän eteläpuolelle.

Jyväskylän moottoritie on sittemmin lakkautettu ja se on jäänyt yhdystieksi 6018. Alkuperäisiin visioihin kuului moottoritien jatkaminen halki Jyväskylän Rautpohjasta Taulumäelle. 1970-luvun lopulle tultaessa yhdyskuntasuunnittelun ismit olivat nopeasti muuttuneet ja kaupungin ohikulkua varten rakennettiin Rantaväylä keskustan ja Jyväsjärven väliin. Rantaväylän rakentaminen aloitettiin kolmessa jaksossa vuonna 1979 ja koko väylä oli avoinna liikenteelle lokakuussa 1989. Rantaväylän jatkeeksi etelän suuntaan valmistui vuonna 1992 runsaat kuusi kilometriä moottoritietä. Osuus on nykyisin valtatietä 9.

Entinen moottoritie kuitenkin geometrialtaan kannusti epäsuotavaan liikennekäyttäytymiseen ja tieosuus onkin kavennettu 1+1-kaistaiseksi kaduksi.

Nelostien ja Kehä I:n liittymä Helsingissä rakennettiin kolmitasoliittymäksi, koska läntisen sektorin maankäyttöä rajoitti Malmin hautausmaa. Tätä ratkaisua tukivat maaston muodot: Liittymä on rakennettu läpi korkean kallion, johon osa silloista on perustettu. Liittymässä käytettin ensi kertaa kaarevia ramppisiltoja.

Nelostiellä Helsingissä sijaitsee mielenkiintoinen kuriositeetti: Tie Tattarisuon poikki on rakennettu vuonna 1970 valmistuneelle sillalle, joka on piilossa maakerrosten alla. Sillalla on pituutta 470 metriä ja se on edelleenkin yksi maamme pisimmistä silloista. Sillalla on pinta-alaa noin kaksi hehtaaria ja se onkin pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin silta heti Heinolan Tähtiniemen sillan jälkeen.

Kehä III:n liittymä on rakennettu kolmesti. Kun Kehä rakennettiin 1960-luvulla, oli alun perin suunnitelmana rakentaa vain yksi ramppi sen ja nelostien väliin. Suunnitelmia kuitenkin muutettiin siten, että nelostien liikennevirran poikki ei käännytä. Moottoritie Järvenpäähän asti rakennettiin 1970-luvulla ja tuolloin liittymäratkaisuksi tuli iso liikenneympyrä Kehän tasoon. Se ei kuitenkaan osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi lyhyiden sekoittumisalueiden takia ja siksi liittymä rakennettiin uudelleen nykyiseksi, jossa on puolisuorat rampit lännestä pohjoiseen ja etelästä länteen.

Lapin pullonkaulat

Kemi

Keminmaan Laurilan ja Kemin Paattion välinen uusi tie Kemijoen Isohaaran ylitse valmistui vuonna 1975. Sen jatkoksi Kemin keskustan ohittava moottoriliikennetie avattiin vuonna 1980. Vanha valtatie muuttui maantieksi 926.

Rovaniemi

Rovaniemi sijaitsee Lapin valtavirtojen Kemijoen ja Ounasjoen yhtymäkohdassa. Paikka on keskeinen, mutta leveiden jokien halkoma alue on liikenteellisesti haastava.

Vuonna 1967 valmistui tieosuus Rovaniemen entisen ratapihan käpi keskustan halki ja edelleen uuden Ounasjoen sillan yli kaupungin koillispuolelle. Nelostien liikenne siirtyi pois kaupungin katuverkosta.

Vuonna 1934 valmistui rautatie Rovaniemeltä Kemijärvelle. Rautatie ylitti Rovaniemellä Kemijoen kahdesti kahta vuonna 1930 valmistunutta komeaa ristikkosiltaa pitkin: Ounaskosken ja Suutarinkorvan siltaa. Ounasjoen suiston yli ei rataa rakennettu uiton, hankalan maaperän ja joen leveyden takia. Sillat otettiin myös autoliikenteen käyttöön rakentamalla niihin puukannet. Rovaniemen silloista tulikin Jäämerentien merkittäviä nähtävyyksiä.

Siltoja kohtasi tuho lokakuussa 1944, kun saksalaiset perääntyessään polttivat käytännössä koko Rovaniemen silloisen kauppalan ja räjäyttivät Kemijoen sillat. Ounaskosken sillan tuho oli täydellinen, mutta Suutarinkorvan sillan saivat pioneerit jollain tavalla liikennöitävään kuntoon. Jälleenrakennus kesti vuoteen 1951, jolloin sillat olivat valmiina uudelleen rakennettuina. Välivuosina talvella kuljettiin jokien yli jäätä pitkin ja kesäaikaan lähelle nykyistä Jätkänkynttilän siltaa rakennettiin tilapäinen puusilta. Ounasjoen sillasta rakennettiin kaksikantinen: Junat kulkivat ylätasolla ja autot alatasolla. Suutarinkorvan silta oli yksikantinen. Kun juna lähestyi, autoliikenne keskeytettiin.

Vuonna 1967 valmistui tieosuus Rovaniemen entisen ratapihan käpi keskustan halki ja edelleen uuden Ounasjoen sillan yli kaupungin koillispuolelle. Nelostien liikenne siirtyi pois kaupungin katuverkosta.

Ounaskosken silta kävi autoistumisen takia pullonkaulaksi. Ounasjoen yli ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1965 rakentamaan 240 metriä pitkää kotelopalkkisiltaa, jonka jännevälit ovat 50, 70, 70 ja 50 metriä. Sillan päällysrakennetta rakennettiin ulokevaluna 3,5 metrin osissa. Toista pääjännettä valettaessa tukitelineet sortuivat ja valu vaurioitui. Vahinko myöhästytti sillan valmistumista kaksi kuukautta ja silta avattiin elokuun lopussa vuonna 1967.

Ounasjoen sillan avaaminen vei nelostien liikenteen pois kaupungin keskustasta ja Ounaskosken sillalta. Ounaskosken silta oli kuitenkin edelleen pullonkaula, koska Kemijoen itäpuolen asutus laajeni. Vuonna 1989 tilanne muuttui radikaalisti: Kemijoen yli kantatien 78 uudelle linjaukselle valmistui poikkeuksellisen näyttävä Suomessa uutta tekniikkaa edustanut vinoköysisilta, joka sai nimekseen Jätkänkynttilä.

Suutarinkorven silta oli yhdistetyssä juna- ja autokäytössä vuoteen 1992 asti, jolloin sen rinnalle valmistui maantiesilta.

Nelostietä parannettiin 1990-luvun puolessavälissä jatkamalla nelikaistaista osuutta Ounasjoen yli Saarenkylään ja muuttamalla Kuusamoon vievän kantatien 81 risteys eritasoliittymäksi. Seuraava kehitysaskel otettiin loppuvuodesta 2007, kun nelostien kaupungin keskustaan jättämä haava kurottiin umpeen rakentamalla tiekaukalon päälle suuri liikekeskus.

Mäntsälä ja Lahti

Viikonloppuliikenteen huomattavan nopea kasvu aiheutti suuria hankaluuksia Mäntsälässä ja Lahdessa, jossa nelostie kulki keskustan läpi. Seikka tuli laajemminkin tunnetuksi laulu- ja soitinyhtye Kake Singersin musiikkiesityksestä "Mäntsälä mielessäin" vuodelta 1979, josta tuli valtakunnallisesti erittäin suosittu.

Lahdessa oli lisäksi valtakunnallisesti kuuluisa liikennesumppu: nelos- ja viitostien yhtymäkohta Holman risteys kaupungin pohjoispuolella.

Vuonna 1983 alussa valmistui pitkään odotettu Lahden ohikulkutie kaupungin itä- ja pohjoispuolelle Ala-Okeroisista Renkomäen ja Joutjärven kautta Holmaan. Tie oli aluksi kaksikaistainen ja verraten pitkä kaupungin keskustan läpi kulkevaan reittiin verrattuna: noin seitsemän kilometriä pitempi. Tien linjausta kummasteltiin: Siinä oli muutama erikoisen näköinen mutka. Mutkat johtuivat siitä, että tie oli rakennettu tulevan moottoritien ja sen ramppien kohdalle.

Mäntsälän ohitus valmistui vuonna 1981.

Lahden seudulla tiejärjestelyt muuttuivat useaan otteeseen tieverkon täydennyttyä. Nykyisin ohikulkutie on osa nelostien ja valtatien 24 linjausta. Suunnilleen alkuperäisessä asussaan se on Kymijärven (Vt4/Vt5) liittymän ja Holman välillä.

Lähtötilanne	Ohikulkutie 1983
Moottoriliikennetie, uusi eteläinen sisääntulo 1980-luku	Moottoriliikennetie Heinolaan 1993
Moottoritie 1999	Moottoritie Heinolaan, nelostien siirto Päijänteen itäpuolelle

Uudet moottoritiet

Moottoriliikennetietä rakennettiin Järvenpään ja Lahden välillä 1980-luvulla ja Lahden eteläpuolelle Renkomäkeen tie ulottui vuonna 1985. Järvenpään ja Mäntsälän välinen osuus valmistui viimeisenä, vuonna 1988. Tietä jatkettiin Heinolaan 1990-luvulla. Moottoriliikennetie oli valmiina Vierumäelle vuonna 1988. Moottoriliikennetie Heinolaan ja Heinolan sumpun avannut moottoritie kaupungin ohi avattiin vuonna 1993.

1980-luvun lopulla uusittiin Kuhmoisten Harjunsalmen ja Jämsän välistä osuutta loiventamalla tien mäkiä ja rakentamalla ohituskaistoja.

Nelostie päätettiin rakentaa Helsingin ja Lahden välillä moottoritieksi 1990-luvun loppupuolella. Hankkeen rahoitus poikkesi radikaalisti totutusta budjettimenettelystä: Tien rakentamisesta ja kunnossapidosta huolehtii yksityinen yhtiö, jolle valtio maksaa vuosittain korvausta budjettivaroista. Tämä mahdollisti tien poikkeuksellisen nopean valmistumisen: Urakkasopimus allekirjoitettiin maaliskuussa 1997 ja jo marraskuussa 1998 tie avattiin Järvenpäästä Mäntsälään ja marraskuussa 1999 Mäntsälästä Lahteen.

Moottoritien valmistuttua Helsingistä Heinolan Lusiin oli käytössä yhtenäinen moottoritie- ja moottoriliikennetieväylä. Tässä yhteydessä nelostie siirrettiin Päijänteen itäpuolelle, numeroimalla kantatie 59 nelostieksi. Lahdesta Jämsään kulkeva tie muuttui valtatieksi 24 ja Jämsä-Jyväskylä-osuus "hoidettiin" peittämällä innokkaasti kaikki viittaukset Lahteen ja nelostiehen yhdistetyltä 4- ja 9-tieltä. Myöhemmin opastusta Lahteen on palautettu tien varteen.

Heinolassa Ruotsalainen-järven ylittää vuonna 1993 valmistunut Tähtiniemen silta, joka on maan toiseksi pisin, 924 metriä.

Uusin aika

Päijänteen länsipuolen remontti

Kuhmoisten ja Jämsän välinen osuus oli tehty kohta sotien jälkeen sotia edeltävien normien mukaisesti. Tieosuus on mutkainen, mäkinen ja kapea. Tietä oiottiin ja muutenkin parannettiin vuosina 1986-1989 noin 40 kilometrin matkalla. Tieosuus on nykyisin valtatietä 24.

Karigasniemen sijaan Utsjoelle

1990-luvun numerointiuudistuksen yhteydessä nelostie linjattiin Lapissa uudelleen kulkemaan Kaamasesta Utsjoelle vuonna 1993. Kaamasesta Utsjoelle vievä tie 970 oli uusittu 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkupuolella. Tenojoen yli Norjaan oli vuonna 1993 valmistunut 316 metriä pitkä vinoköysisilta Saamen silta, jota kautta tie nyt linjattiin. Kaamasen ja Karigasniemen välinen osuus muuttui kantatieksi 92. Numeron valinta ei liene ollut aivan sattumanvarainen: Tie jatkuu Norjan puolella Karajoelle ja Lakselviin samalla numerolla. Vanhasta Petsamon tiestäkin 7 kilometriä palasi päätieverkkoon, kun Ivalon ja Raja-Joosepin välinen maantie 968 rakennettiin uudelleen ja numeroitiin kantatieksi 91. Numero 970 siirtyi Karigasniemen-Utsjoen-Nuorgamin Tenojoen rantatielle.

Oulun ja Kemin uudet moottoritiet

Oulun moottoritielle valmistui vuonna 1981 jatke Kelloon saakka moottoriliikennetienä. Sittemmin 1990-luvulla ja 2000-luvulla on Oulun moottori- ja moottoriliikennetietä jatkettu siten, että tällaista tietä on kaikkiaan noin 60 km Limingan Haaransillasta Iin Räinänperään. Kellon-Räinänperän osuus valmistui vuonna 1993. Tiestä uusin osuus Limingan ja Kempeleen välillä on ns. kapeata moottoritietä, jossa vastakkaissuuntaisia ajoratoja ei erota keskikaista, vaan kaide.

Vuonna 2010 valmistui Kemin ohittava moottoritie.

Lahti-Lusi

Vuoden 2005 loppupuolella valmistui moottoritieosuus Lahden ja Heinolan välillä, joten nyt koko nelostien 140 km pitkä alkuosuus Helsingistä Heinolan Lusiin on moottoritietä.

Hännilänsalmen sillan purkaminen

Hännilänsalmen komea riippusilta tuli tiensä päähän. Silta tuli kapeutensa ja heikon kantavuutensa takia nelostien pullonkaulaksi ja sen nopeusrajoitukseksi rakenteiden säästämiseksi jouduttiin asettamaan 50 km/h. Silta korvattiin sen länsipuolelle rakennetulla uudella "tavanomaisella" sillalla, jonka valmistuttua vanha kaunotar purettiin vuonna 2010.

Päijänteen itäpuolen tien remontti

Vuosina 2007-2011 peruskorjattiin Lusin ja Vaajakosken välistä osuutta tavanomaista reippaammin. Tuolloin noin 110 kilometrin matkalle rakennettiin 18 uutta ohituskaistaa, parannettiin 50 kilometriä tietä ja rakennettiin 30 kilometrin mittainen ohituskaistoin varustettu moottoriliikennetie Toivakan Viisarimäestä Vaajakoskelle. Moottoriliikennetiestä sivuun jäänyt vanha tielinja muuttui seututieksi 644. Osa tieosuudesta jäi varojen puutteessa parantamatta, muun muassa Hartolan ja Joutsan välinen osuus.

Jyväskylän pohjoinen moottoritie

Vuonna 2006 valmistui lyhyt viiden kilometrin mittainen moottoritieosuus Jyväskylän pohjoispuolelle Kirriin.

Moottoritietä ryhdyttiin vuonna 2019 jatkamaan 17 kilometriä pohjoiseen Laukaan Vehniään. Tie avattiin liikenteelle noin kahdeksan kuukautta suunniteltua aikaisemmin joulukuussa 2021.

Kirrin-Vehniän tieosuus rakennettiin pääosin nelostien olemassa olevaan maastokäytävään. Kesällä 2020 siirretiin nelostien liikenne työn ajaksi tien itäpuolelle rakennetulle rinnakkaistielle, jolla on numero 624. Rinnakkaistie jää moottoritien valmistuttua paikalliseen käyttöön.

Äänekosken seutu

Äänekoskella otetiin vuonna 2017 käyttöön uusi edellisiä suurempi metsäteollisuuden tuotantolaitos. Puukuljetuksia varten parannettiin lähiseudun teitä ja nelostie muuttui noin kymmenen kilometrin matkalla 2+1- tai 2+2-kaistaiseksi moottoriliikennetieksi. Eteläinen osuus Valtatie 13:n risteyksen tienoilla otettiin käyttöön vuonna 2017. Valtateiden risteyskohtaan Huutomäelle rakennettin uusi eritasoliittymä. Kotakennäänsalmen 1960-luvun kaarisilta jäi paikallisen liikenteen käyttöön tammikuussa 2019 Tärttämäen sillan valmistuttua.

Oulun moottoritien ja moottoriliikennetien parantaminen

Oulun moottoritien parantamistyöt aloitettiin vuonna 2017. Töiden yhteydessä on lisättiin ja parannettiin liittymien ramppeja ja joukkoliikenteen saavutettavuutta. Oulun keskustan kohdalla tie levennetään kuusikaistaiseksi. Kempeleen Zatelliitin yritysalueen kohdalle rakennettiin kokonaan uusi liittymä.

Tie muutettiin moottoritieksi Kellon ja Haukiputaan liittymien välillä. Tästä Iin Räinänperään ulottunut leveäkaistatie muutettiin ohituskaistoin ja keskikaitein varustetuksi 1+2-tieksi.

Oulujoen sillat osoittautuivat luultua heikkokuntoisemmiksi ja ne uusitaan. Työn on määrä valmistua vuonna 2021.

Kiiminkijoen sillan kansi levennetään kolmikaistaiseksi. Tässä yhteydessä työmaa-aikainen kiertotien silta vaurioitui joen tulviessa syyskuussa 2020 ja liikenne ohjattiin Jokikylän kautta kiertoteille teille 848 ja 8460. Silta saatiin asennetuksi paikalleen vasta yli kahden kuukauden kuluttua.

Oulu-Kemi

Nelostien kaksikaistaisella osuudella Iin ja Maksniemen välillä ohituspaikkoja on huonosti ja raskaan liikenteen osuus on suuri. Tieosuus parannetaan vuosina 2018-2021 rakentamalla 15 ohituskaistaa: kahdeksan pohjoisen ja seitsemän etelän suuntaan.

Tien lyheneminen

Nelostie on vuosikymmenten aikana tehtyjen tienoikaisujen ansiosta lyhentynyt Helsingin ja Ivalon välillä lähes 150 kilometriä. Ivalon pohjoispuolella pääpisteet ovat vaihdelleet Petsamosta Karigasniemelle ja myöhemmin Utsjoelle, jolloin vertailukelpoinen osuus ulottuu vain Ivaloon.

Tieosuus	1938	2013
Helsinki-Jyväskylä	297 km	269 km
Jyväskylä-Oulu	407 km	337 km
Oulu-Kemi	146 km	108 km
Kemi-Rovaniemi	121 km	116 km
Rovaniemi-Ivalo	294 km	287 km
Yhteensä	1265 km	1117 km

Rinnakkaistie

Vanha tie Kehä III:lta Vantaan Hakunilan kupeesta Lusiin on numeroitu seututieksi 140. Pohjoisempana ei tätä "numerointistandardia" noudateta, vaan vanha nelostie Oulun ympäristössä on numeroltaan 847, Kemin kohdalla 926 ja Kemihaarasta Keminmaalle 921.